Fiskarista Purjevene

MÖsteri · Viesti Kirjoittaja **MÖsteri** » 28 Maalis 2009 13:18

Pyöröpuiden kuivattelussa on eduksi jos antaa kuoren olla paikallaan. Se pitää puun kuivumisen aikana ainakin teoriassa koossa. Sitten kun on puu kuivaa, niin kuorii ja työstää.
Tein näin lipputankoni, ja se ei ole edes vielä kahden kesän jälkeen haljennut yhtään. Tosin se oli kuorittuna ilman pellavaöljyä ja lakkaa vain pienen hetken.
Pieni pätkä samaista puuta on edelleen kirjahyllyssä kuorineen, eikä ole haljennut kuin ihan hiukan keskeltä.

Mutta pyöreä puu halkeaa kuitenkin kai aina ennemmin tai myöhemmin. Mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta, ja sinne halkeamaan kannattaa uittaa kyllästysaineita (tervaa) reilusti.

Kalajaska · Viesti Kirjoittaja **Kalajaska** » 07 Touko 2009 23:45

Terve Pekka ja muut venegurut!

Fiskarista purjevene projekti alkaa olla päätöksessään.
Kuikka nousee pian siivilleen.

Vielä purjeisiin renkaat ja erinäisiä heloja kanteen.
Ikkunan takaa - Nilakasta lähti juuri jäät. Pian on neitsytpurjehduksen aika

Kysymyksiä tietäville

Juotin Kuikalle 50 litraa kyllästettä (pö mt sn)
Miten kauan minun pitää malttaa oo.tella ennen kuin kylläste on jämähtänyt, jotta voin laittaa veneen järveen? Joko sen nyt voi ku 2 vko menny kohta ku kyllästin?

Millainen paarlastimäärä olisis sopiva? (Vene 5,1*1,8 m purjeala 11. Purjeet suht matalat.) Onko jotain suositusta lastin laadusta?

Kansien pinnoista ajattelin tummat, mutta ei kuitenkaan mustatervaiset. miten - missä suhteessa laitan tervaa pöljyä tärpättiä, jotta saisin mukavasti kuultavan pinnan?

Kiitos kaikista menneistä ja tulevista vastauksista teille Avokätisille Asiantuntijoille!

Kalajaska

Kalajaska · Viesti Kirjoittaja **Kalajaska** » 08 Touko 2009 07:50

Terve!

Kyllästys - pintakäsittelykokonaisuus menee näin

Rappasin Kuikan kokonaan puupinnalle.

Juotin pellavaöljy - tärpätti - sinkkiaftenaatti seosta 50 l

Ulkolautojen pintaan laitoin kiehuvat tervat.

Ajattelin, että rimakansi, jonka olen myös kyllästänyt saisi pintaansa läpikuultavan terva - pellavaöljyseoksen. En aijo laittaa lakkaa. Tiedätkö, missä suhteessa pintakäsittelyaineita tulisi sekoittaa hyvännäköisen läpikuultopinnan aikaansaamiseksi?

Kalajaska

juhahe · Viesti Kirjoittaja **juhahe** » 08 Touko 2009 14:12

Kalajaska kirjoitti:
Ajattelin, että rimakansi, jonka olen myös kyllästänyt saisi pintaansa läpikuultavan terva - pellavaöljyseoksen. En aijo laittaa lakkaa. Tiedätkö, missä suhteessa pintakäsittelyaineita tulisi sekoittaa hyvännäköisen läpikuultopinnan aikaansaamiseksi?

Kalajaska

Terva-pellavaöljy-puutärpättiä kolmasosa kutakin toimii, jos olet jo kyllästänyt kannen. Ei tarvitse lämmittää, kuivaa suht nopeasti eikä tahraa, kun vetää ohuen kerroksen. Kerroksia voi tarvittaessa lisätä kesän mittaan. Pinta kuultaa, on matta, eikä todellakaan liukas. Toisaalta kerää kuten kaikki vaakasuorat pinnat pintakäsittelystä riippumatta siitepölyä yms, mikä vaan reilusti pestään pois. Muuten jää levälle turhaan kasvualustaa. Mulla on ollut veneessä litran muovipullossa valmista liuosta, josta olen tarvittessa sipaissut lisää tavaraa. Tärpätti voi sitten kyllä pehmentää saumamassoja, mutta ei tuo mulla ainakaan mikään ongelma ole ollut.

jor · Viesti Kirjoittaja **jor** » 08 Touko 2009 14:53

Kalajaska kirjoitti: Ajattelin, että rimakansi, jonka olen myös kyllästänyt saisi pintaansa läpikuultavan terva - pellavaöljyseoksen.

Kehoittaisin kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Minä vaihtaisin pellavaöljyn vernissa-
1% lyijysikkatiiviseokseen, joka hartsiintuu paremmin kuin pellavaöljy. On ehkä
himpun verran kiiltävämpi mutta paskottuu vähemmän eikä jalkapohjiin tartu
auringossa kiehuvaa terva-pö-mönjää.

Mut tosiaan tee pari kokeilua vastaavaan puuhun ja laita puut muutamaksi
päiväksi kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

Kerro meillekin, mihin päädyt ja miksi.

MÖsteri · Viesti Kirjoittaja **MÖsteri** » 08 Touko 2009 14:57

Ehdotukseni paarlastiksi on ihmisruho, ja sitten jos se ei riitä, niin vesikanistereita pohjalle. Pidemmällä legillä niitä voi jopa siirtää tuulenpuolen laidalle. Siis kanistereita, ihmiset siirtyvät ainakin..

Etu on rautaan ja betoniin ja vanhoihin tykinammuksiin nähden se, että jos paattisi täyttyy vedellä, niin ei paino enää mitään painakkaan. Eli ei ehkä mene paatti ahventen valtakuntaan. Oletko miettinyt mitä teet, jos paatti täyttyy vedellä? Se on avopaatissa purjehtiessa ihan mahdollista..

Ensimmäiset reissut pitää purjehtia varoen, niinkun ruotsiksi sanotaan "med lösa skutor" eli löysin ja irtonaisin skuutein, jotta ehtii tehdä jotain jos meinaa käydä Wasa-laivat.

Terva-pellavaöljy-kyllästysaine -pinnasta tulee varmasti ihan hyvä. Itse lotraisin tuollaiseen soosiin viimeisiin kertoihin reilummin sitä tervaa, jotta pinta saa hyvän suojan. Tosin tuollaisessa ei ole mitään uv-suojaa, mutta liekkö sitä uv-ta ollut keksittykään vielä silloin kun tuo pintakäsittely... Mutta kesän mittaa se jokatapauksessa hiukan vaalenee, eli tuskin liian tummaa saat aikaan.

(Melko varmasti joku paremmin tietävä tämän käsittelyn toteaa mahdottomaksi, mutta olen sitä kyllä itse käyttänyt, ja ollut tyytyväinen...)

Laita ihmeessä tänne joku kuva tosta savotastasi, kuulostaa aikaansaapalta meiningiltä siellä!

:=)

jor · Viesti Kirjoittaja **jor** » 08 Touko 2009 15:09

Kalajaska kirjoitti: Millainen paarlastimäärä olisis sopiva? (Vene 5,1*1,8 m purjeala 11. Purjeet suht matalat.) Onko jotain suositusta lastin laadusta?

Lastin paino (=laatu ja määrä) riippuu paljon sen sijainnista. Eli sehän
toimii purjeen venettä nurin vääntävän momentin vastavoimana.
Vivun pituus x paino. Eli mitä syvemmälle, sen parempi. Uusissa kilpapurkkareissa
näkyy kölit olevan nykyään jotain hiilikuitukomposiittia (todelle kevyttä) ja
paino viety mahdollisimman syvälle eli pitkän kölirungon päässä joku virtaviivainen lyijymöykky. Tuota momenttivaikutusta voi mallintaa ihan paperiharjoituksilla
eli piirtämällä ja laskemalla.

laitinenp · Viesti Kirjoittaja **laitinenp** » 08 Touko 2009 21:44

Millainen paarlastimäärä olisis sopiva? (Vene 5,1*1,8 m purjeala 11. Purjeet suht matalat.) Onko jotain suositusta lastin laadusta?

Hyvä Kalajaska,

Entä jos kokeilet ensimmäiset kerrat varovasti kokonaan ilman ylimääräistä lastia? Purjepinta on sen verran pieni että kippari ja miehistö voi riittää painolastiksi.

Turussa Forum Marinumin museossa on muuan tosi nätti kanneton alle 5 m pitkä pikku huvipursi, jonka köliin on pultattu ulkopuolelle 50 kg kisko.

Porukka täällä varmaan näkisi mielellään jotain kuvia tästä projektista tai ensi purjehduksilta. Ja varmasti jonkun palvelimelta löytyy sen verran tilaa että voidaan laittaa tähän viestiketjuun näkyviin jos Sinulta vaan löytyisi digikameralla otettuja kuvia.

Terveisin

eliaspoika · Viesti Kirjoittaja **eliaspoika** » 09 Touko 2009 12:21

Lyijyharkkoja yleensä perinneveneissä käytetään painolastina. Itsellä yli 7 metrisessä 24m2 purjepinnalla on n200kg harrkoja plus kone 70kg.

Sinulle riittä huomattavasti pienempi määrä, ehkä 50-80kg ?

Kalajaska · Viesti Kirjoittaja **Kalajaska** » 14 Touko 2009 16:55

Terve!

Kiitos neuvoista jälleen kerran.
Tämä tekeminen menee ihan lasten leikiksi, kun voi ulkoistaa ajattelutyön tänne. Täältä saa kyllä hienoa konsultointia! Tack så mye!

Kuikan kuulumiset

Kävi niin, että keulapurjeen etuliikki 5 cm ylipitkä - jää löysiä siihen.
Pitääpä väsätä keulapiikki, jotta saisi sen purjeen hyväksi trimmattua. Sopivasti löyty kuusen pätkää autotallin nurkista. Voi olla,että sloopista tulee vielä kutteri, kun tuntuu tuota nuoruudenintoa riittävän.

Rakojen kittausta varten hain metsästä kuusen pihkaa ja keitän sen mehiläisvahan kanssa sekaisin ja pistän vaikkapa hienoa sahanpurua täyteaineeksi ja loraus parafiiniöljyä notkisteeksi. idea ponnahti siitä kun vaimon kanssa tehtiin pihkavoide ja sillä sai ihottumat ja haavat kuntoon. Mönjä oli sitkeäntahmeaannotkeanstabiilia, joten sopinee hyvinkin veneen railoihin

Jai skall nå spörra lite..

Miten sinä oot hoitanu köysisavotan - eli kuinkas olet järjestellyt ne kaikki köyden päät, jotka tulee taakse? Johdattelin kaikki purjeiden hallintanarut takapenkin luo skantäkkejä myöten, ettei tarvi loikkia hirveesti kun yksin menee.

Hain tänään koulun keittiöltä, siivoojilta, ravintolasta ja makkarakaupan roskalaatikosta ne kanisterit kannen alle, ettei Kuikka sukella Nilakan syvyyksiin, sitten ku tulee se puuska yhtäkkiä jostain ja ei kerkiä reivata ku on unohtanu, mistä piti vetää ja mistä löysätä...

Löysin sattumoisin kaatikselta vanhan Landolan. Pitää kielittää se. Lakka oli rapissu. Mitenköhän soisi tervattu kitara tervatussa veneessä? Onko jollain kokemusta? Pitänee tervata. Hullunkurinen ajatus, mutta ehkä toimii.

Hienosti läikkyy Nilakka tuossa. Aurinko kimmeltää aallokossa- Oisi hyvä keli jo mennä, mutta vielä viikko rapellusta jäljellä.

MÖsteri · Viesti Kirjoittaja **MÖsteri** » 14 Touko 2009 17:41

Sulla on ainakin asenne kohdallaan! Rento meininki rules :=D

Hyviä purjehduksia vaan, ja kyllä siinä sitten karttuva kokemus opettaa sen mitä täällä ei keksitä sanoa.

Lycka till.

romope-1 · Viesti Kirjoittaja **romope-1** » 14 Touko 2009 22:14

Laita nyt hyvä mies edes yksi valokuva, niin nähdään, onko tuota projektia edes olemassa...

Kalajaska · Viesti Kirjoittaja **Kalajaska** » 15 Touko 2009 00:48

Terve!

Kyllä Kuikka alkaa olla jo kuvauskunnossa. Kyljet kiiltelee mahongin ja ebenpuun välisiä sävyjä. Kannen reunalistat ja pisaralauta sekä pinna ja puiset plokit on lakattu. Ovat vaaleita. Kannen vedin äsken tervahtavalla pöljyllä. Siitä saa kyllä hienon sävyn.

Lähtöajatus ulkonäköön oli, että kansi on sopivasti kaartuva ja pisaralista ei tee teräviäkulmia vaan kaartuu kauniisti kulmakohdissa. Olennainen suunnittelun peruste oli myös saada Kuikan kokonaisuuden värisommitelma sellaiseksi, jossa tummaa tervaista perussävyä elävöittää vaaleat, lakatut yksityiskohdat. Värien rytmiikka on tasapainossa, Tumma hallitsee, vaalea keventää sopivasti.

Tein illan rojektina miehekkään näköisen keulapiikin jykevästä kuusen pätkästä - siirsin keulapurjeen etemmäs, niin sain sen kunnolla auki. Metrinen piikki toi kyllä aimoannoksen vakuuttavuutta ulkonäköön

Olen dokumentoinut projektin kuvin ja videoin melko yksityiskohtaisesti. Tarkoitus on niputtaa materiaalista kooste, jolla opetan oppilailleni, miten unelmasta tehdään totta tms... Voin kyllä tänne jonkun otoksen laittaa kuikkakeitosta ja olisi se mielenkiintoista lukea teidän asiantuntijoiden kommentteja hommasta.

En saanut kuvia laitettua omin avuin. Haluaako joku neuvoa taas?

Kalajaska

Kalajaska · Viesti Kirjoittaja **Kalajaska** » 21 Touko 2009 23:37

Kuikan ensilento

Aamulla ei puuro maistunut kun jännitti ensimmäinen purjehdus. Sai vaimo syödä yksin.

Aamulla sivaltavia tuulenpuuskia, iltapäivällä tasottui, uskalsin lähteä..
Mukavasti se lähti liitoon, kun puuska saavutti. Ja kun skuuttasin kaikki peliin, alkoi vesi loiskia skantäkkiä myöten. Aika herkillä mielin siinä pitää tilannetta seurata

Kiertelin lähialueen remonttipaikoista kaikki rengaspainot ja valoin harkkoja. Painolastia oli reilut 100 kg.

Pitää näköjään hommata pikalukot keulapurjeen jalusille kun näillä vesillä halssin keskimitta on lyhyt.

Miten jyrkkään purjeveneet yleensä nousee tuuleen? Mietiskelen,että millaista nousukulmaa voisi lähteä hienosäädöllä hakemaan?

Kalajaska