Alkuun

JATKOA ...

Tästä se alkoi: verkkovene Kökarissa 1971

Heinäkuussa 1971 olin polvillani Kökarin Karlbyn laiturilla. Eteeni laituritolppaan olin sitonut paksulla köydellä pakkivanteen jota parhaillaan viilasin lyhyemmäksi. Olimme isäni veneellä tulossa Ruotsista ja edellisenä iltana olimme olleet vähällä haaksirikkoutua viallisen pakkilaitteen vuoksi.

Välillä nostin silmäni työstä ja näin miten etelästä käsin pikkuhiljaa kryssaili kylään päin vanha saaristolaisvene. Veneessä oli jo kaukaa erottuvaa aitoa ajan patinaa. Purjehtijoita oli neljä ja pikku hiljaa he saivat veneensä laituriin. Kysyin heiltä mistä noin hienoja veneitä löytää. Joku joukosta kertoi heidän ostaneen veneen Kökarista kolmella markalla.

Silloin menetin sydämeni talonpoikaisveneille.

Kesti kuitenkin kauan ennen kuin onnistuin hankkimaan ensimmäisen oman verkkoveneeni. Tämä tapahtui kesällä 1984 Naantalin saaristolaisvenekilpailun yhteydessä. Föglössä rakennettu Hilda oli myytävänä ja tartuin heti tilaisuuteen.

Innoissani aloin myös ottaa selvää kaikesta mahdollisesta talonpoikaisveneitä koskevasta. Alkuvuosina purjehdin Hildalla paljon, varsinkin pitkiä retkipurjehduksia mutta myös lyhyitä kilpailuja. Kokemusta ja tietoa karttui pikku hiljaa.

Kun kesällä 1985 vuokrasimme vanhan kalastajatilan Ahvenanmaalta tuli tarpeelliseksi hankkia myös kalastuskäyttöön sopiva pikku moottorivene. Muutaman vuoden päästä sellainen löytyikin, Rymättylässä 1941 rakennettu pieni sumppuvene Emmi johon uskomattomalla tuurilla onnistuin hankkimaan vielä alkuperäisen moottorinkin.

Vene on siitä saakka palvellut kalastus- ja kuljetuskäytössä niin tuulessa kuin tuiskussakin. Tietenkin piti minun myös rikata se spriipurjeella ja klyyvarilla koskapa purjeita löytyi ja mastoa varten oli piitassa reikä ja pohjalla kenkä.

Vaimoni ja lasteni muutettua 1996 Iniöön tuli sikäläinen veneentekotaito, josta toki olin aiemmin lukenut ja kuullut, haastattelujen ja paikkakuntaan perehtymisen myötä yhä tutummaksi. Aloin myös systemaattisesti arkistoida tietoja kaikista kuulemistani vanhoista veneistä. Näihin aikoihin olin myös uudestaan innostunut kilpapurjehduksesta ja kävimme Hildan ja vakiomiehistön kanssa ahkerasti kilpailemassa, vieläpä hyvällä menestyksellä.

Iniön Norrbyn laitureita vuosisadan alkupuolelta

Syksyllä 1997 oli Keistiössä myynnissä eräs vanha verkkovene. Tunsin veneen joka oli aika heikossa kunnossa ja ajattelin että se täytyy pelastaa. Niinpä ostin veneen ja kunnostin sen seuraavana kesänä uuteen uskoon. Tämän Hulda -veneen koko historia ei ole minulla vielä täysin selvillä, mutta muodosta päätellen arvelisin sen olevan Volter Österbergin tekoa ja rakennetun Ahvenanmaan Jurmossa.

Seuraavana syksynä löysin Nauvosta veneen, jota olin ihaillut Iniössä jo 14 vuotta aikaisemmin. Tämä vuonna 1943 tehty verkkovene edusti Iniön tunnetuimman veneenrakentajan Konstantin Fagerlundin parasta ammattitaitoa sillä se oli viimeinen vene jonka Fagerlund teki eläessään. On selvää, että kun tilaisuus veneen ostoon ilmaantui, tartuin siihen heti.

Keväällä ja kesällä 1999 kunnostin Boijaniksi ristimääni venettä ja sen verran olen sillä liikkunut, että tiedän Konstantinin osanneen asiansa. Veneen meriominaisuudet ovat loistavat sekä koneella ajettaessa että purjehdittaessa.

Edellä kirjoitetusta on vierehtänyt jo vuosia. Venehulluudesta ei kuitenkaan näytä pääsevän. Jo vuosia sitten myin Hildan, ja kuvittelin kolmessa veneessä riittävän töitä tarpeeksi. Mutta vanhat veneet ovat käyneet harvinaisiksi ja kun tilaisuus tulee on siihen tartuttava. Syksyllä 2005 sai laivastoni taas täydennystä. Ostin Kustavista Iniön Keistiössä rakennetun vanhan 7-metrisen verkkoveneen, jota toivon mukaan ehdin joskus kunnostamaan. Varmaksi kutsumani veneen on veistänyt Johannes Fagerlund, Konstantinin veli, kuulemma 50-luvulla. Johannes Fagerlund kuoli 1951, joten parin vuoden tarkuudella veneen ikä tiedetään.

NETTISIVUT TALONPOIKAISVENEISTÄ ?

Olen suunnitellut pitkään kirjan kirjoittamista vanhoista talonpoikaisveneistä. Jo 1980-luvulla minua ihmetytti se, että vanhoista veneistä kertovaa kirjallisuutta ei ollut saatavilla suomeksi. Ja kun päästiin 90-luvulle ei sitä ollut enää ruotsiksikaan sillä alan klassikkojen, Birger Törnroosin kahden tutkielman, painokset olivat tällöin jo loppuneet ja saatavuus olematon.

Ansiotyö vie kuitenkin osansa ja kun Neitsyen merkeissä syntyneenä luonteessani on tiettyä pikkutarkkuutta halusin perehtyä mahdollisimman hyvin kaikkeen saatavilla olevaan lähdekirjallisuuteen ja tutustua mahdollisimman moneen veneeseen ennen kuin uskallan ryhtyä kirjan tekoon. Syksyllä 1999 aloitin kuitenkin työn ja päästäkseni kiinni kirjoittamiseen tein aluksi nämä nettisivut. Sittemmin into kirjan tekemiseen väheni mutta halu täydentää, laajentaa ja ylläpitää tätä sivustoa on vain kasvanut. Enää en tiedä tuleeko kirjasta koskaan mitään, koska henkilökohtaisen mielenkiintoni - halun jakaa tietoa vanhoista veneistä - pystyn näiden sivujen kautta mainiosti tyydyttämään.

JA NYT ITSE ASIAAN

Alkuun