Puuveneiden yleiset korjaukset, osa 2

Puuvenetohtorin vastauksia, aiheina mm. veneiden moottorit ja niiden asennus. Kuinka paljon puuvene turpoaa? Mitä puuveneen pitäminen maksaa? Mitä pitää katsoa uutta puuvenettä ostaessa? Missä opiskella puuvenealaa?

Folkkarissa on ensiksi ne samat jutut kuin kaikissa puuveneissä eli:
1. Kaaret. Näitä voi olla useampia murtuneena ilman että vene kärsii.
2. Laudat. Isot halkeamat ovat aina ongelma, mutta pieni saattaa hyvin turvota umpeen.
3. Kajuutan kulmat. Hyvin yleinen vuotokohta, joka saattaa vaurioittaa sekä sisustuksen, kajuutan sekä kannen.
4. Kölipultit. Ruostevuodot kölipulttien kohdalla kertovat ainakin siitä, että pultit ovat ruostuneet.
5. Huolimattomasti tehdyt korjaukset. Varo näitä. Jos veneessä lautajatkoksia liian lähellä toisiaan tai laudoista on vaihdettu lyhyt pätkä niin joku harrastelija on ollut asialla.

Folkkarissa kannattaa tarkistaa kannen keulapiikki, mikä on myös yleinen vuotokohta. Jos siellä on vaurioita niin kansi saattaa olla remontin tarpeessa. Yleensä muutama ongelma siellä sun täällä ei haittaa mutta kun niitä on monta isompaa niin kannattaa miettiä hankkiiko veneen purjehtimista varten vaiko käsityöharrastukseksi.

Päiväunelmoin purjeveneen ostamisesta jossain vaiheessa tämän elämän aikana. Voisiko joku antaa summittaisen arvion siitä, kuinka paljon purjeveneen huoltoon ja muihin kustannuksiin menee rahaa (ja aikaa) vuodessa? Onko puuvene selkeästi hankalampi ja kalliimpi omistaa?

Melko uuden, pienehkön puuveneen hoitamiseen ja ylläpitoon menee 15-50% enemmän aikaa ja jonkin verran enemmän rahaa kuin vastaavankokoisen ja tyyppisen muovisen. Jos vene on hyvässä kunnossa, niin sen ylläpitoon ei tarvita kuin lakkaa, maalia tai tervaa. Huonokuntoiset kunnostuskohteet ja täydelliset raadot ovat sitten asia erikseen.

Kaikki riippuu veneen koosta, kunnosta, iästä, mallista, pintakäsittelystä, aikaisempien omistajien huolenpidosta ja siitä minkälaisen standardin haluat veneen kunnossa pitää yllä.

Otetaanpa kaksi esimerkkiä:

Meillä perheessä on 5,5-metrinen tervattu pikkufiskari, joka on tällä hetkellä hyvässä kunnossa (kunnostettu). Sen kunnostamiseen meni vajaa 10 000 mk, mutta nyt ylläpitoon menee 3-500 mk/vuosi plus laituripaikka 1000 mk ja aikaa siinä maksimissaan pari kolme päivää. Luultavasti samalla kymppitonnilla olisi saanut hyväkuntoisen vastaavan jonka ylläpitoon ei menisi paljon pidempään.

Sen sijaan perheen isompi vene, 8-metrinen mahonkinen purjevene ostettiin raatokunnossa. Ostohinta oli parinkympin tietämillä ja ensimmäisenä vuonna meni materiaaleihin, tarvikkeisiin, moottorihuoltoon ja muuhun noin 25 000 mk ja aikaa niin paljon että venettä ei saatu edes veteen ensimmäisen vuoden aikana. Se saatiin toisena kesänä veteen noin 2500 työtunnin ja arviolta kolmen-neljänkymmenentuhannen markan jälkeen. Seuraavana talvena remonttia tehtiin taas viidellä tonnilla ja viidelläsadalla tunnilla, plus veneeseen ostettiin uusi isopurje, á 6000 mk. Talvisäilytys Suomenlinnassa maksaa ison kunnostushallin kanssa siinä 2500 mk/ talvi ja poijupaikka Westendin nurkilla 800 mk/ vuosi. Pelkkään tavalliseen keväthuoltoon lakkauksineen, maalauksineen ja pikkukunnostuksineen saa upotettua 1000-2000 mk ja kaikenlaisiin pikkuhankintoihin ja heebeleihin uppoaa vaihteleva summa rahaa. Kun pari kesää vessana on vain ämpäri niin alkaa ihmeesti tehdä mieli vesivessaa septitankilla, irtokylmälaukun sijaan voisi rakentaa kiinteän kylmäarkun pilssiin, kuparisen vesitankin tilalle pitäisi hitsauttaa muutamalla tonnilla ruostumaton... Yhden määritelmän mukaan vene on vedessä oleva reikä johon kaadetaan rahaa. Tietty minimi on olemassa (ehkä tervattu pikkufiskari on hyvin lähellä sitä minimipäätä) ja ylärajaa ei ole olemassakaan.

Päiväunelmia varten kannattaa käydä kurkistelemassa Puuvene.netissä artikkeleita kymmenistä eri veneistä. Siitä se pikkuhiljaa tarkentuu...

Lisäksi teemme hyllyjä jalopuuvanerista. Miten vaneria pitää leikata, jotta viilu ei rispaannu? Mitä kannattaa tehdä reunoille, joita ei rimoiteta? Mikä on sopiva vahvuus (kevyt hylly, pieni vene (22-jalkaa))? Millainen pintakäsittely vanerille?

Onko rimojen tai vanerin osalta tarvetta käsitellä piiloon jääviä pintoja?

Jonkinlaisen rimoista tehdyn "selkänojan" voi rakentaa, mutta sisältä ei pidä mennä levyttämään koko pintaa. Vaikka lasikuitu ei seisovasta ilmasta niin kärsikään, niin umpinaisen seinäkkeen takana on loisto-olosuhteet homeen ja muun pöpön muhia. Hyvä tapa on tehdä ne seinäritilät irroitettaviksi, jotta taakse pääsee putsaamaan paikkoja.

Suosittelisin että vedät niihin tukikaariin "koolingiksi" jonkun ohuen riman, johon sitten varsinainen selkänojarimoitus kiinnitetään. Puuveneissä rimat ovat olleet yleensä alle 10 mm paksua ja 40-80 mm leveää, tosin leveimmät laudat on yleensä jo sitten kiinteästi rungossa kiinni.

Ohut tiikkinen kansirimakin tietysti soveltuisi tuohon hommaan, mutta se on kyllä sanomattoman kallista tavaraa. Ennemmin ostaisin pari 50-60 mm paksua mahonkilankkua ja sahauttaisin siitä tuollaista pari tuumaa leveää ja sentin paksua rimaa selkänojatarpeeksi. Seppälän venetarvikkeessa on hyvälaatuista puuta ja he myös sahailevat ja höyläävät rimoja asiakkaan tarpeisiin. Voit samalla kysyä että millä saisi edukkaimman ja siistin näköisen viiisteen tai pyöristyksen riman reunaan.

Lege-Finlandilta on saanut tiikkirimoja ja jonkunlainen hinnastokin löytyy osoitteesta http://www.lege-finland.com/ . Varoittelen kuitenkin, että tiikki on tähän hommaan kovasti kallista tavaraa.

Vanerin "leikkaaminen" käypi parhaiten hyvällä sirkkelillä, mutta kyllä käsisahakin käy kun sahaa enemmän pinnan suunnassa. Jos sahaa pitää suorassa kulmassa levyn suhteen niin kyllähän se toki repii. Joka tapauksessa syrjä pitää pyyhkäistä hyvällä silotushöylällä. Jos reunoja ei rimoiteta, niin kevyt höyläys ja hionta riittää puutöiksi. Venekäytössä suositellaan että vanerin syrjät käsitellään erityisen huolellisesti. Hempelillä on vanerille oma epoksipohjainen kyllästyssarjansakin, toki huolellinen kyllästys ja reunan lakkaaminen _hyvin_ monta kertaa käy sekin.

Vanerin paksuus riippuu hyllyn, ei veneen koosta. 9 mm vaneri kestää jo kovasti painoa, 6,5 mm voi riittää. Kokeile itse jämäpaloja sahalla, kuinka paljon hyllyn kokoinen palanen joustaa.

Piiloon jäävien osien pintakäsittelystä: Veneessä ei saa koskaan olla yhtäkään puuosaa (poislukien tiikkikansi), jota ei olisi pintakäsitelty. Ei yhtään. Pintakäsittelyksi sisätiloissa riittää minimissään useampi kerros kyllästettä, mutta jos toinen puoli on lakattu, niin jo puhtaanapidon vuoksi kannattaa vetäistä toiseenkin puoleen kerros taikka pari lakkaa.

"Hyvä" koulutuspaikka riippuu myös vähän siitä että minkätyyppistä puuveneenrakennusta mietit. Haluatko tehdä veneitä vain perinteisillä tavoilla vai haluatko oppia käyttämään myös moderneja materiaaleja ja rakenteita, perehtyä erityisesti sisustushommiin jne.

Kouluja on laidasta laitaan, pääasiassa muoviveneen tekoa opettavista kouluista joissa on muutama puuvenekurssi ja kansanopistotasoisista "yhden veneen kursseista" ihan sitten insinöörikoulutukseen asti.

Puuvene.nettiin on kerätty puuveneenveistoa opettavien koulujen yhteystietoja osoitteeseen http://www.puuvene.net/koulut.html . Kannattaa soitella kiinnostavilta kuulostaviin kouluihin ja kysellä lisätietoja. Loppujen lopuksi joudut sitten päättämään itse että mikä niistä mieluisimmalta tuntuu.

Hmm, tyylikkyys on katsojan silmissä, mutta ainakin omasta mielestäni sisäperämoottori vanhassa puuveneessä on aivan kamalan näköinen tyylirikko. Vanha klassikkoperämoottori olisi tietysti aikamoinen vaihtoehto...

Ulkonäöksellisiä seikkoja tärkeämpää on että sisäperä vaatii aivan toisenlaiset rakenteet kuin perämoottori. Veneeseen pitäisi rakentaa aivan toisenlaiset moottoripedit ja pukit perään mitä siellä nyt on. Se ei ole ihan triviaalia ja ainakaan itse en lähtisi siihen ilman todellista ammattilaista mukana.

Voisit ottaa yhteyttä vaikka Heinlahden Veneveistämöön, siellähän on tehty vuosien saatossa sisäperällisiä veneitä niin puusta kuin kuidusta. Yhteystiedot osoitteesta http://www.puuvene.net/veistajat.html

Toinen vaihtoehto on kysellä veneenveistoa opettavilta kouluilta

Omistan 7,5m pitkän ja 2,2m leveän avofiskarin. Veneen perä on keulaa selvästi suipompi. Moottorina on 36hp:n BMC. Nopeus tällä hetkellä on 5-6solmua. Tämän nopeuden saavuttaisi varmasti 20hp:tä pienemmälläkin teholla. Kotkan seudulla näkee paljon puoli plaanaavia fiskareita. Mistä niiden vauhti on peräisin? Miten saisin veneen nopeuden kasvamaan muutaman solmun? Viime kesänä kokeilin pientä(1m*1m) tasoa perään. Ei auttanut. Pitäisikö tason olla isompi vai onko potkuri väärän kokoinen. Propellista ei ole muuta tietoa kuin että se on kolmelapainen. Mistä löytäisin veneen akseliin sopivan potkurin?

Veneen runkonopeus riippuu, kuten tiedät veneen vesilinjan pituudesta. 7,5 metrisellä fiskarilla ei kovin päätä huimaavia nopeuksia saavuteta varsinkin kun kyseessä on BMC:n moottori voimanlähteenä. Kaikella kunnioituksella BMC-moottoreita kutsutaan ‘ompelukoneiksi’, joiden akseliteho on huomattavasti pienempi kuin ilmoittamasi 36 hv. Uskon sen liikkuvan jossain 20 hv:n tienoilla.

Jotta veneeseen asennettavat tasot toimisivat tulee koneessa olla vääntöä riittävästi nopeuden kasvattamiseksi sekä ehdottomasti oikea potkuri, joka antaa optimaalisen työntövoiman. Sinun kannattaisi kääntyä viimeksi mainitussa Asiassa jonkun asiantuntijan puoleen. Esimerkiksi Veneakselisto Niskanen, puh: 019-877 9230 tietää kaiken potkureista, akselistoista, väännöistä jne.

Eräissä moottoreissa, kuten vanhassa kunnon Wikströmmissäsi löytyvät lukemat ilmoittavat risteilynopeutta ja huippunopeutta vastaavia tehoja.

Vanha nyrkkisääntö uppomarunkoisten veneitten peräsinlevyn pinta-alan laskemiseksi on 5-6 % veneen lateraali- eli veneen rungon vedenalaisesta pinnasta. Veikkaisin venettäsi näkemättä, että peräsimen leveys voisi olla 25 sentin korkeus 30 sentin luokkaa. Kuuden millin paksuus tässä tapauksessa riittänee. Paras teho saadaan sijoittamalla peräsinlevy lähelle potkuria. Itse sijoittaisin peräsimen veneessäsi mieluimmin viiden kuin kymmenen sentin etäisyydelle.

Ensimmäisen veneilykesäni jäljiltä jäi paranneltavaa. Intohimoni kohde on -63 mallinen puinen tl-vene. Rungon malli on taakse hiukan kapeneva. Moottorina on 40 hv peräprutku. Tämä on ilmeisesti isompi (painavempi) kuin alkuperäinen. Voinko parantaa kantavuutta lisäämällä kylkiin pienet "siivet" ? Olen nähnyt näitä joissain veneissä. Mille korkeudelle asennan ne ? Kuinka paljon rasitusta ne saavat osalleen (kiinnitystapa ?) Nykyisellään vene on vaikea saada liukuun ja varsinkin jos takapenkkillä on joku.

Hydrodynaamisten siipien suunnittelu internetissä on sama kuin suunnittelisi lentokoneen siiven puhelimessa.

Joka tapauksessa mainitsemasi siipirakennelma jää aina 'viritelmäksi'. Kuvauksesi perusteella voisi olettaa veneesi olevan U-pohjainen puoliliukuva tuulilasivene. Tarkka analyysiä on vaikea tehdä kun veneestä ei ole tiedossa edes päämittoja. Jos asennat siivet, joudut turvautumaan jokatapauksessa kokeiluihin.

Lähtökohtana voit pitää lyhyttä (n 500 mm) ja kapeaa (n 50 mm) siipeä, joka on asennettu välittömästi vesirajan alapuolelle (n - 50 mm normaalista VL:sta) ja vesilinja suuntaisena.

Huomattavasti parempi vaihtoehto olisi kokeilla säädettäviä trimmilevyjä perälautaan, josta on paljon enemmän kokemuksia). Ellet halua hienostella hydraulisilla säätimillä, vanttiruuvit ajavat saman asian ja murto-osalla kustannuksia.

Oikea pituussuuntainen painojakauma on tärkeä puoliliukuvissa ja myös liukuvissa veneissä. Ei ole lainkaan tavatonta, että liukukynnystä ylitetäessä painoa (ihmisiä) on siirrettävä veneessä hetkeksi fööriin päin.

Kyllähän folkkari varmasti haristuu jos sitä pitää talven sisällä. En millään suosittelisi. Jos remontti on niin iso että se vie koko talven niin kannattaisi kyllä etsiä lämmittämätön halli.

Lämmitetyssä hallissa tulee varmasti jonkinasteisia vaurioita, mutta niitä voi yrittää estää sillä että paketoi veneen kunnolla ja kostuttaa sitä koko ajan. Tämähän tietysti haittaa remonttia, mutta jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole, niin osta rulla rakennusmuovia ja tee siitä veneeseen "helmat". Veneen yli siis muovi, joka ylettyy molemmin puolin maahan asti. Jatkokset on hyvä teipata ilmastointiteipillä. Helmojen alle vähintään pari tehokasta ilmankostutinta, joissa pitää ehdottomasti olla koko ajan vettä.

Aika kamala riski kyllä. Jos ei lämmittämätöntä hallia löydy, niin mielummin ulos pressukatokseen kuin lämmitettyyn halliin.

Kyllähän vene näillä keleillä kuivuu nopeasti. Se on aika väistämätöntä, mutta jos se on vielä pressun alla niin pressu sentään hidastaa kuivumista.

Tokihan veneelle on aina hyväksi jos se vain saataisiin mahdollisimman pian veteen, mutta älä missään tapauksessa ala "oikomaan" hyvällä mallilla olevassa korjauksessa tai pitämään muuten turhaa kiirettä vaikkapa liian vähäisten lakkakerrosten muodossa. Jos se ehtii liikaa kuivua niin saahan sitä turvotettua. Ei hyvin tehdyn veneen pitäisi paljoa vuotaa vaikka se vähän joutuu odottelemaankin.

Viime keväänä laskin viisi vuotta kuivilla olleen mahonkipurjeveneen vesille. Se vuosi ensimmäisen muutaman tunnin aikana viitisenkymmentä litraa ja tiivistyi sitten niin hyvin, että ei tarvinnut koko kesänä asentaa sähköistä pilssipumppua. Kävi vain kerran viikossa tarkistamassa ja pumppailemassa pilssin kuivaksi. Vene tosin oli vain 25 vuotta vanha ja liimattu tasasaumarakenne toki piti kylkiä kivasti kasassa.

Vene on laskemista vailla "valmis" ja olen nyt kaksi vuorokautta turvottanut sitä pitämällä vettä sisällä hieman yli vesirajaan asti. Vene tiputtelee vielä sieltä täältä jokusen pisaran, mutta pahin vuoto on peräpeilin ja kuudennen laudan välissä toisella puolella. Siinä ei ulkoapäin näy kuin millin kymmenyksien rako, mutta sieltä tippuu ehkä tahtiin kaksi-kolme pisaraa sekunnissa. Alkuun sitä tuli vähemmän, nyt siis tahti nopeutunut. Mitä pitäisi tehdä? Kuinka pian se turpoaa umpeen mikäli on turvotakseen, ja mitä siihen voi laittaa nyt kun puu on jo märkää, eli mikä siihen tarttuu? Tarkoitus olisi huomenna laskea vene vesille...

Kuulostaisi melkein siltä että vettä on voinut olla sisällä liikaakin. Kun veden paine on sisäpuolella niin se painaa lautaa irti peräpeilistä, veneen ollessa oikeassa elementissään veden paine painaa lautoja enemmänkin toiseen suuntaan. Eli nyt on veden paino saattanut ruveta jo pynnäämään lautoja irti. Veneen koosta riippuen siellä on kuitenkin satoja kiloja vettä pilssissä.

Senkun loiskautat vesille vain, uskoisin kyllä vahvasti että rako turpoaa umpeen. Tippa tai pari silloin tällöin ei ole vielä ollenkaan huolestuttavaa, ja kylläpä vesille lasketaan sellaisiakin veneitä joista joka saumasta lentää vesi sisään vesillelaskun hetkellä.

Puuveneveistäjät Ry. on tehnyt näitä kylttejä jäsenilleen. Voisit kysyä asiasta lisätietoja Puuveneveistäjien sihteeriltä osoitteesta puuveneveistajat@co.inet.fi