Puuveneen yleisiä korjauksia

Puuvenetohtorin neuvoja yleisiin puuveneen kunnostuksen yksityiskohtiin. Muihin Puuvenetohtorin sivujen jaotteluihin kuulumattomat korjaukset tai laajemmat remontit, jotka käsittelevät useita aiheita. Mastot, sisustukset ja heloitus, veneen puhdistaminen, puulajit.

Kysymys on mielestäni ensisijaisesti siitä, paljonko Turun Sinikotkilla on sijoittaa uuteen mastoon. Kätevät kaverit voivat sen kyllä tehdä itsekin, jolloin kustannukset eivät nouse kovin suuriksi. Kuusi kyllä menettelee mastopuuna, vaikkakin lehtikuusi olisi paras vaihtoehto. Maston tulisi olla sekä kestävä että mahdollisimman kevyestä puumateriaalista veistetty. Suosittelen käyntiä Turun seudun puutavaraliikkeissä. Jos veistätte mastonne itse kannattaisi joka tapauksessa olla yhteydessä johonkin puuveneveistämöön. Niitä löytyy puuvenekeskuksen sivuilta lääneittäin ryhmiteltynä. Mastoihin erikoistunut veistämö on Martin Rosenstedt M-Yachts, Loviisassa, joka on kaukana Turusta. Turun seudulta löytyy Albica, joilta kannattaisi kysyä neuvoa.

Onko tohtorilla kokemusta korvattaessa troolareiden riveämisessä käytettyä kallista (ja hyvää) hamppua jollakin modernimmalla materiaalilla? Ylipäänsä kuinka paljon riveen pitää turvota, vai perus tuuko tiiveys runkolankkujen turpoamiseen? Mitä opusta suosittelisit kokemusperäisen tiedon omaksumiseen riveämisestä, ei mitään rantajätkien asiantuntemusta

Valitettavasti mitään hamppua korvaavaa kuitua ei ole riveämiseen tiedossani. Hamppurive eiei turpoa eivätka normaalosti lankutkaan joiden väliin rive lyödään. Riveäminen on normaalisti kahden miehen melko raskas homma, jossa käytetään neljän kilon lekaa Kun hamppu lyödään tiiviisti laitalankkujen väliin se asettuu taloksi eikä tarvitse turpoamista pysyäkseen paikoillaan. Laivasta tulee kuin pullo.

Riveämistä on käsitelty kymmenkunta vuotta sitten mm WoodenBoat lehden numerossa 55 (uusin kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden numero on 127). Sama artikkeli löytyy omana kappaleenaan Bud MacIntosh'in puuveneraamatusta nimeltä How to Build a Wooden Boat. Saatavissa mm Akateemisesta kirjakaupasta, suora puh veneosastolle 90-1214357, hintaan 283 mk. Aihetta on 'rantajätkien' muistikuvien mukaan käsitelty lisäksi ainakin: - Classic Boat 1993 elokuu (?) - Merimuseon tämän vuoden (1996) vuosikertomus tai vastaava sekä - Galeasen Albanus, maarianhaminalainen kirja Albanuksen rakentamisesta Mika Holmström Veistokaari Oy:sta omaa hyvät kokenmusperäiset tiedot asiasta

Olen kunnostamassa (aloittamassa) vuonna 1947 rakennetuna tasasaumaista puista purjevenettä. Tarvitsisin työhön hyviä neuvoja ja uskonvahvistusta ja perusteluja erilaisille kunnostustavoille. Veneen pituus 9.3m leveys n.2,3 ja paino n.3500-4000kg Vene on nyt ollut neljä viikkoa pois vedestä pienen pohjakosketuksen jäljiltä. Pohjalaudat ovat vähän kuivuneet eli 1-2 mm rakoja on lautojen välissä. Vedenpinnan yläpuolella olevat laudat näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Muutama painunut pohjalauta kiinnitetään uudelleen ja mahdollisesti viallisia kaaria kunnostetaan. Työn olen uskonut Kumpuselän veneveistämölle, jossa vene nyt on. Sen jälkeen olen ajatellut jatkaa kunnostustyötä itse.

POHJA vesilinjan alapuolella (mäntylautaa)
Minulle on esitetty, että vesilinjan alapuoleisen pohjan voisi lasikuiduttaa. ?? Toinen vaihtoesto olisi täyttä lautojen raot jollakin saumausmassalla? Kolmas vaihtoehto olisi koputella rakoihin rivettä vanhaan malliin ja tarvittaessa keväällä odotella lautojen turpoamista. Neljäs vaihtoehto olisi jyrsiä raot suuremmaksi ja liimata jyrsittyyn rakoon sopiva puulista. Mikä olisi mielestäsi paras vaihtoehto ottaen huomioon veneen ikä ja se ,että venettä on tarkoitus pitää purjehduskunnossa vielä pitkään. Sitten vielä miten vesilinjan alapuolella olevat laudat käsitellään, nyt niissä on myrkkymaali, joka on vähän irronnut.

VENEEN LAIDAT vesilinjan yläpuolella (mäntylautaa)
Laudat on maalattu valkeaksi ja tuntuvat aika hyvälttä, mutta mikä on hyvä maali. Entä miten usein maali täytyy uusia ja kyllästää laudat esim pellavaöljy/tärpätti/lahosuoja-aineella.

KANSI (tiikkiä?)
Veneen kansi on ehkä tiikkiä. Kansi on aivan harmaa ja saumamassa on joistakin kohti halkeillut. Voiko kannen hioa ja lakata tai öljytä? Jos voi miten hiotaan (tasohiomakoneella vai nauhahiomakoneella) Mikä on hyvä saumamassa ja lakka tai öljy. Voisikko kannen mahdollisesti kyllästää pellavaöljyllä? Kannen luukut (mahonki?) on lakattu jollakin tummalla lakalla, joka on osittain hilseillyt pois. Käykö taas kyllästys pellavaöljyllä ja lakkaus?

VENEEN LAIDAT SISÄLTÄ.
Veneen laidat ovat sisältä tummuneet ja likaiset. Hiominen tuntuu aika työläältä, enkä ymmärrä minkälaisella höylällä ne voisi höylätä? Entä pintakäsittely, riittääkö taas pellavaöljy/tärpätti/ lahosuoja-aine. Voisikko ajatella maalia, jos voi niin mitä?

VENEEN KALUSTEET ja KAJUUTAN SISÄSEINÄT (mahonki)
Riittääkö pelkkä hiominen lakkaus ja rikkinäisten laatikoiden uusiminen?

En suosittele vesilinjan alapuoleisen pohjan kuiduttamista jos aiot pitää veneesi terveenä vähääkään pitemmän ajan. 50-vuotta vanhan veneen myyntihintaan kuiduttaminen vaikuttaa rankasti. Uusien veneiden, ns. ‘tuurimoottoreiden’ pohjia näkee lasikuidutettavan telakalla jäissäkulkuominaisuuksien lisäämiseksi. Jos saumat ovat huonossa kunnossa on mielestäni ehdottomasti paras esittämistäsi vaihtoehdoista numero 4 eli se, jossa otetaan yläjyrsin käteen ja ajetaan raot suuremmiksi. Tämän jälkeen liimataan rakoihin puulistat esimerkiksi Sikamassalla n:o 221. Välttäisin puulistojen laminointia epoksilla, koska näin aikaansaadaan liian luja rakenne, joka saattaa vääntää laudoituksen rikki. Jyrsittäessä on varottava ajamasta lautoja läpi. Lautoihin on jätettävä pohja eli kolmisen milliä ajamatta liimaamista varten. Veneen pohja kannattaa puhdistaa puulle ja tehdä uusi kyllästys. Laitojen maalaus (öljyalkydimaali) kannattaa uusia keskimäärin kymmenen vuoden välein esittämälläsi tavalla.

Teak-kansi jätetään yleensä sillensä ilman pintakäsittelyä, jolloin se ei ole liukas eikä miehistö lennä mereen. Märkä harjaus silloin tällöin karkealla harjalla lian poistamiseksi on paras hoitotapa. Jos kansi on muuta kuin tiikkiä, siihen sopii polyuretaanipohjainen lakka.. Pellavaöljy ei ole paras mahdollinen teakin kyllästysaine, vaikka markkinahenkiset pellavaöljykauppiaat puuvenemessuilla toista saattavatkin väittää. Pellavaöljy tekee teakin mustaksi ja altistaa homeelle. Älä käytä kannen hoitoon nauhahiomakonetta tai painepesuria, vaikka ne tuntuisivatkin tehokkaammalta ratkaisulta. Painepesuri poistaa lian lisäksi myös saumausmassat. Kansimassaksi sopii esimerkiksi SIKA 290 DC.

Kannen luukkuihin sopii esittämäsi käsittelytapa. Mikäli haluat kyllästää veneet laidat sisältä on niiden hiominen puulle välttämätöntä. Tässä on työtä helpottamaan kehitetty käteviä kärkihiomakoneita. Kyllästämiseen sopii myös vernissa/tärpättiseos. Maali ei sen sijaan ole perinteisten veneiden sisäpuolella, ainakaan vesilinja alapuolella suositeltavaa, koska useimmat maalit tukkivat puun solukot tehokkaasti ja aiheuttavat nopeasti koko veneen pilaantumisen. Ideana on tiivis ulkokylki ja hengittävä sisäkylki. Suomessa on pilattu liian monta hienoa puuvenettä lakkaamalla tai maalaamalla vene molemmin puolin.

Veneen interiöörin kunnostus on oma taiteen lajinsa, mutta hiominen ja lakkaus on usein täysin riittävä toimenpide.

Ostin muutaman vuoden vanhan, n 4,5m pitkän puisen merisoutuveneen. Veneen perälauta on tehty vanerista ja vene tihkuttaa vettä lautojen-, kölipuun ja perälaudan väleistä (ei pysy tiiviinä). Tuntuu kun laudat ja liimavaneri eläisivät erilailla. Mitä neuvoisit tiivistykseen (sikaflex,hamppu,tms.)? Voiko pohjan maalata esim Ferrex:illä estämään simpukoiden kiinittymisen?

Ota ruuvimeisseli ja löysää kylkilautojen ruuveja peräpeilin kohdalta sen verran, että saat putsattua välit. Pursota sen jälkeen väliin esim. Sikaa tai tee pellavaöljykittiä (liitujauhoa ja vernissaa), tunge sitä ja hamppua rakoihin. Kiristä kylkilaudat uudestaan paikoilleen pykälää suuremmilla ruuveilla. Jos peräpeili näyttää pehmenneeltä eli ruuvit eivät pure kunnolla siihen, on parasta vaihtaa/vaihdattaa se kokonaan. Pohjan voit toki maalata Ferrexillä, mutta siitä ei juurikaan ole hyötyä myrkkymaalina. Käytä tarkoitukseen tehtyjä maaleja. Vanha tunnettu tuote on lyijymönjä, joka tietysti on viimeisen päälle myrkyllistä, mutta tehokasta. Sitä voi valmistaa helposti itsekin esim. sekoittamalla 200g lyijymönjäjauhetta ja 100g vernissaa.

Meillä on vanha tasaperäinen noin 6 mertriä pitkä puuvene. Perälaudan alaosa ja lyhyt pätkä rungosta on lähes laho. Kannattaako venettä lyhentää lahonneen osan verran? Vai paikata muuten. Esimerkiksi laittamalla sisäpuolelle uutta puuta ja tukea vanha siihen?

Näkemättä on vaikea sanoa, mitä pitäisi tapauksessasi tehdä. Tässä veneen kunto ja antiikkiarvo sekä tunnesyyt ratkaisevat, joka tapauksessa edessä on mittava entisöintityö. Vanha laudoitus on joka tapauksessa purettava ja uutta puuta tilalle. En suosittele vanhan laudoituksen tukemista sisäpuolelta.

1) Kuinka puuveneen vesilinja saadaan maalattua suoraan, olettaen että keulan ja perän kohdalta tiedetään missä linja menee? Teipit, naulaukset ym. ovat toimineet tyydyttävästi, mutta en ole saanut kaikkia mutkia silmämääräisesti suoristettua.
2) Mitä suosittelet lipputangon "holkin" tiivistämiseen? Holkki on kromattu ja se upotetaan kannessa (oregon-pine) olevaan reikään. Vanhat ruuvinreiät antoivat periksi, joten nekin pitäisi ilmeisesti tapittaa (mitä liimaa kannattaa käyttää?)?
3) Onko kaarien uusimiselle nyrkkisääntöä olemassa, ts. kuinka monta rikkinäistä kaarta voi hyväksyä, ennen kuin on ryhdyttävä korjausprojektiin?

1. Vesilinjan merkitsemiseen on useita tapoja, niistä löydät tietoja alan englanninkielisestä kirjallisuudesta. Tässä lyhykäisesti yksi tapa: Vene asetaan suoralle alustalle siten, että keulan ja perän vesilinjamerkit ovat vaakasuorassa. Veneen tulee olla myös poikittaissuunnassa vaakasuorassa. Aseta molempiin päihin vesilinjamerkkien kohdalle hiukan veneen leveyttä leveämmät pukit. Pingota langat veneen molemmin puolin pitkittäin, siten,että langat hipovat veneen kylkiä keskiveneen paikkeilla. Tähtää pukkien ja langan linja silmällä samaan tasoon ja merkitsekynällä veneen kylkeen merkit n.20cm välein. Yhdistä merkit naulaamalla ohuilla nauloilla taipuisa ja suora puurima merkkiesi mukaan. Vesilinjaviiva kannattaa tehdä esim. tervävällä puukola tai ohuella sahanterällä, jolloin viiva tulee merkittyä syvemmälle eikä katoa näkyvistä, vaikka kylkeä myöhemmin hiotaan. Limisaumaveneessä linjamerkit on tehtävä riittävän tiheään, jotta linjan teippaus ja maalaus onnistuisivat.

2. Epoksiliima täyteaineella terästettynä soveltuu hyvin.

3.Varsinaista nyrkkisääntöä ei ole, mutta jos useampi kuin kaksi vierekkäistä kaarta on murtunut ja varsinkin samalta korkeudelta, niinkuin niillä on taipumus tehdä, on syytä kääriä hihat ja ruveta korjauspuuhiin. Mikäli kaaria on poikki vain joitakin eripuolilta, ei korjaus ole niin kiireellinen. Kaaret voit vaihtaa uusiin, asentaa uudet vanhojen väliin tai liimata riittävän pitkät paikat murtumien kohdalle.

Menetelmästä on yli 20 vuoden kokemukset, joten se toimii. Suomessa Jarno Ruhtinas veisti viime vuoden keväällä veneen, jolla testattiin menetelmää - suomalainen ei usko ennen kuin kokeilee. Menetelmä toimi hyvin ja kokemuksia saatiin. Rakennetta testattiin myös VTT:llä. Kaksi Haminan ammattiopiston artenomiopiskelijaa, Iiro Vanamo ja Allan Savolainen olivat Cuttsin veistämöllä viiden kuukauden työharjoittelujakson, joten hekin voivat sanoa asiasta mielipiteensä.

Kevlar on aramidikuitujen kalleimmasta päästä. VTT:n mukaan pelkkä lasikuitu voisi ajaa saman asian ja maksaa murto-osan kevlarin hinnasta.

Ulkolaudat laminoidaan epoksilla sisärakenteen päälle käyttämällä joko alipainetekniikkaa (lypsykoneen moottorista saa helposti hyvän pumpun) tai käyttämällä nitojapistoolia väliaikaiseen kiinnitykseen. Suosittelen alipainetekniikkaa, koska sillä saa tasaisemman puristuksen. Nitojaa käyttäen puristus jää pakostakin pistemäiseksi (tosin riittäväksi) ja siitä jää lisäksi pienet reijänjäljet, jos pintaa katselee suurennuslasilla. Valokuvassa ei niitä huomaa.

Epoksia käyttäen ei kyllästämistä todellakaan tarvita, koska epoksi täyttää tehokkaasti puun solukot. Kotkan puuvenemessuilla esitellään ensi kertaa pohjoismaissa uuden sukupolven epoksi, amerikkalainen MAS (Osasto M27 materiaaliteltassa), joka on aikaisempia käyttäjäystävällisempi ja sisältää tehokkaan UV-suojan, joka muilta epokseilta puuttuu.

Omistan vuonna -37 Göteborgissa rakennetun louhen. Luulin ostaneeni mäntylaudoituksella varustetun purjeveen, mutta kun otin kyljet puupuhtaaksi, alta paljastui punertava puulaji. Tämän jälkeen kylkilaidoitusta on väitetty pitchpine:ksi tai oregonpineksi. Mikähän on materiaalin nimi suomeksi? Ja kumpi englanninkielinen versio on oikea?

Kysymykseesi voinen vastata, että veneessäsi käytetty puulaji on Oregonpine:a. Eli kyseessä on kaksi eri puulajia, jotka kasvavat Amerikassa. Pitchpine eli suomeksi pihtakuusi tai "Etelän keltamänty" on hyvin rouvi syistä puuta jonka vuosikasvu on tuuman luokkaa, eikä se näin ollen sovellu veneenrakennukseen. Oregonpine on taas punertavampi, tiivissyinen puulaji, joka kelpaa mainiosti puuveneen materiaaliksi.

Vanerin taivuttaminen noin pieneen säteeseen ei taida onnistua koska vaneri on liian jäykkää. Vanerin taipumisominaisuudet eivät parane oleellisesti lämmittämällä tai kastelemalla ja se voi jopa vaurioitua siitä. Suosittelisin että ostat mahonkiviilua ja liimaat epoksin avulla viilut päällekkäin ristiin haluamaasi muotoon. Saattaa olla että sinun pitää tehdä muotti hiukan pienemmällä säteellä koska liimatulla kappaleella on taipumus vääntyä hiukan takaisin. Tosin, mitä enemmän viilukerroksia, sitä vähemmän se vääntyy takaisin.

Miten saa likaiseksi ja tummaksi pinttyneen viisikymmentä vuotta vanhan 9 metrisen puuveneen sisältä puhtaaksi. (Pesu painepesurilla ja liuotinaineella, hiekkapuhallus???,)
Kannattaako näin vanhaa venettä vielä kunnostaa, kun muutama kaari on POIKKI, muuten vene tuntuu "kovalta". Köli tammea, laidat mäntyä, kansi tiikkiä, sisustus mahonkia, mutta pahasti rapistunu.
Jos venettä ei lasketa vesille ensi kesänä, miten se tulisi säilyttää kesän yli?

Vastauksen antaminen kysymyksiisi on venettä näkemättä melkoista arpomista. Sinun kannattaisi kutsua paikalle ammattitaitoinen veneveistäjä, jonka voit hyvällä onnella löytää läheltä veneen sijoituspaikkaa selaamalla puuveneveistäjien luetteloa. Muutamia ohjeita voin tietysti antaa tässäkin yhteydessä.

Puuveneeseen ei sovi missään nimessä teräsalusten kunnostamisessa käytetty hiekkapuhallus. Painepesurin jälki vaikuttaa ensi näkemältä hyvältä, mutta sekin rikkoo armottomalla tavalla puun kuituja. Voimakkaatkaan liuottimet eivät juuri tehoa syvälle menneisiin likapesäkkeisiin. Mikäli sisäpintaan halutaan uusi pintakäsittely on se hiottava puupuhtaaksi. Kärkihiomakonetta, lämpöpuhallinta ja skrapaa voi käyttää näppien apuna.

Katkenneet kaaret on uusittava kokonaan ja mahonkisisustus korjattava, joten urakkaa riittää, vaikkapa muille jakaa. Työn kannattavuutta on vaikea rationaalisesti arvioida. Asia ratkaistaan enemmän tunnepuolella. Vene tulee säilyttää kylmässä tai viileässä auringolta suojatussa paikassa, mieluimmin katon alla.

Puuveneeni perässä roikkuu jolla, puinen tietenkin. Tarkemmin vanerista tehty jolla. Ongelmana on: miten suojaisin jollan pohjan. Tyypillisesti jollaa vedetään saarissa kallioisille rannoille. Arvata saattaa , että pohja on siinä kovilla. Mikähän olisi sopiva aine pohjaan. Maali, joka hoitaisi suojauksen vedeltä, mutta antaisi myös kulutusta kestävän pinnan. Myrkkymaalia ei tarvita, sillä jolla ei satamassa ole vedessä. Miten olisi Ferrex ??

Mielestäni maalia parempi pohjan suojaus menetelmä on metalli-,puu- tai muovisuojalista ruuvattuna kohtiin jotka todennäköisimmin koskettaa kalliota rantauduttaessa.

Ihan alunperinhän törmäyslista on ollut nimensä mukainen kulutuspala veneen partaassa. Nykyisin harva jättää veneen kihnimään laituriin pelkän parraslistan varassa tai muuten kolhii venettä huolimattomasti, mutta siitä huolimatta listan on hyvä olla kovaa puuta. Pehmeät puut antavat liikaa periksi kolhiintuessaan, lakka murtuu kolhun kohdalta helposti ja päästää vettä puuhun.

Mahonkisen kannen kanssa lista voisi olla mahonkia, tammea, tiikkiä tai irokoa. Mahongin, tammen ja irokon hinta on suurinpiirtein samaa luokkaa, siinä parituhatta euroa kuutio. Saarni on muistaakseni samaa luokkaa, noin pienistä puista puhuttaessa ei juuri merkittävästi paljon halvempaa, ja se ei tosiaan kestä lahoa erityisen hyvin. Tiikin ja irokon lakkaaminen on hankalaa, mutta ne voidaan jättää myös lakkaamatta, harmaiksi.

Valinta on vähän omasta silmästä kiinni. Mänty, kuusi tai muut pehmeät puut eivät oikein kestä, koivut, pyökit ja punatammet lahoavat, mutta mikä hyvänsä kovuuden tai lahonkestävyyden puolesta käypä puu käy, lopullinen valinta on omasta värisilmästä kiinni.