Maalit, lakat, tervat ja muut puuveneen pintakäsittelyaineet

Pintakäsittelyaineet ja työmenetelmät niillä työskenneltäessä. Keväthuolto, maalaus, lakkaus, tervaus, puun petsaaminen ja laseeraaminen. Öljyjen, lakkojen ja maalien vertailua pintakäsittelyaineina.

Jos lakkapinta on hyvä, missään ei ole päässyt vettä lakan alle eikä lakassa ole kolhuja niin kevyt hionta ja uusi kerros lakkaa päälle riittää. On vähän harhaanjohtavaa että puhuttaessa kyllästämisestä ja lakkaamisesta monelle jää mielikuva että vene olisi kyllästettävä läpikotaisin joka vuosi.

Käsittely riippuu pikkuisen käytetystä lakasta. Owatrolille ja Impregillehän on omat ohjeensa (purkin kyljessä) mutta muille lakoille siis riittää pinnan hiominen mataksi ja uusi lakkaus.

Jos et tiedä millä lakalla vene on lakattu niin yritä vielä kysellä vaikkapa edelliseltä omistajalta. Pehmeiden öljylakkojen päälle ei voi laittaa "kovaa" uretaanilakkaa, mutta kovan lakan päälle voi aina laittaa pehmeän. Jos et saa selville aiemman lakan tyyppiä niin varminta on vetää päälle öljylakka.

Joku taas suositteli vaihtamaan Tonkinoisiin, joka olisi vähemmän työläs.

Owatrolia kehutaan nimenomaan helppohoitoisena. Kevyt "vesihionta" ykkösaineella ei vie pitkään ja yleensä Owan ohjeissa sanotaan että yksi lakkakerros keväässä riittää, etenkin jos pohjat on tehty hyvin.

Väittäisin melkein että Owalla käsittely voi olla helpompaakin kuin Tonkinoisilla. Oma veneeni on tehty Tonkinoisilla ja olen siihen ihan tyytyväinen, mutta aineen vaihto ihan vain huollon vuoksi ei ole järkevää, kyllä Owa on kuitenkin niin helppo huoltaa.

Asiaa kannattaa miettiä sitten joskus kun joudut kyllästämään veneen uudelleen, mutta hyväkuntoisen pinnan kaapiminen auki vain aineen vaihtoa varten ei ole järkevää.

Sen sijaan "harvempi" huolto kuin kerran vuodessa ei kyllä pitkän päälle kannata. Laiskottelu tulee vastaan muutaman vuoden päästä kun lakkapinta alkaa voida huonosti, kyllästäminen ja "iso remontti" tulee vastaan paljon nopeammin.

Oman kokemukseni mukaan petsi kannattaa laittaa ensin, koska lakkaan sekoitettuna se antaa vähän samean sävyn. Jos olet jo käyttänyt öljyä ei tavallinen vesipetsi käy, vaan onkäytettävä jotain näitä Hempelin tai Internationalin kalliita liuottimeen lantrattuja petsejä. Vesipetsien käyttö on muutenkin hiukan kyseenlalaista, koska ne eivät ole erityisen valonkestäviä.

Toinen vaihtoehto Le Tonkinoisin kanssa on, että ostat taiteilijatarvikeliikkeestä maapigmenttejä (poltettu terra, poltettu siena tai joku muu punasävyinen) ja laitat sitä lakan sekaan. Se antaa vähän sameutta lakkaan, mutta peittää puussa olevia pikku läikkiä ja auringonpolttamia aika kivasti.Sameudella tarkoitan, että tietyssä valossa näkee sen että nimenomaan lakka on sävytetty, ei puu. Tähän auttaa se, että pigmentin antaa sekoittua lakkaan muutaman päivän, mutta täysin sameudesta ei pääse eroon.

Ja sävytetty lakkakerros aina ensin, sen jälkeen varsinainen lakkaus.

Miksi se sävytystä vaatii? Jos puu on laikkuinen niin sävyttämällä voi tietysti peittää virheitä kevyesti, muuten kyllä hioisin pinnan tasaväriseksi jos kannessa vaan on hiomavaraa.

Kannattaa petsata kansi ennen kyllästystä, koska vesipetsejä on hyvin laaja valikoima. Kyllästyksen jälkeenhän vesipetsi ei tartu öljyn päälle vaan on käytettävä kalliimpia ja värivalikoimaltaan hyvin rajoitettuja luotinpohjaisia petsejä.

Kolmas vaihtoehto on sävyttää kevyesti ensimmäinen lakkakerros: Tonkinoisin kanssa olen käyttänyt maavärejä (taiteilijatarvikeliikkeestä tai rautakaupoista), jotka tosin jättävät vähän "sumuisen" pinnan. Liuotinpohjaisia petsejä voi myös käyttää sävytykseen.

Käypä katsomassa pienen tervaveneen remontti osoitteesta http://www.puuvene.net/phuhta/artikkelit/tervaus.htm

Jos pinta on todellakin harmaantunut, kova ja hilseilevä, niin tuossa on esitetty oikea hoito.

Peräpeilin alareuna on arka paikka, koska sinne jää usein vettä makaamaan ja se jäätyy märkänä. Puu turpoaa jäätyessään niin paljon, että se pikkuhiljaa alkaa särkemään peilin saumaa.

Kitin lisääminen ei auta pitkään, koska puun turvotessa peräpeili vain aukeaa lisää. Sitä voi kokeilla alkuun (oikeita aineita ovat bitumipohjaiset TÄT tai Proof, ei Sikaflex), mutta pitkäaikaiseksi korjaukseksi siitä ei ole.

Oikea korjaus olisi ottaa peräpeilin alaosan ruuvit irti, laittaa väliin hippusen kittiä ja vetää laudoitus uudelleen kasaan pidemmillä ja paksummilla ruuveilla, sekä tietysti pitää huolta siitä että veneen perässä ei seiso vettä ja että vene ei pääse jäätymään märkänä.

Siitä uusien ruuvien käytöstä muuten: Ruuvinreiät voivat olla vähän pehmenneitä ja jos varsinaista lahoa ei ole, niin reikiä voi vahvistaa ruuttaamalla injektioruiskulla epoksia ruuvinreikiin ja poraamalla alkureiät kunhan epoksi on kovettunut.

Jaa-a, ei noista pintakäsittelyistä mikään ole oikeasti "paras", muutenhan muunlaisia ei olisikaan.

Periaatteessa:

- Lakkaa pidetään kauniina ja se on pintakäsittelyistä "arvokkain". Toisaalta sen hoitamisessa on melko homma, vene pitää lakata joka kevät uudelleen.

- Maali on helppohoitoinen, mutta siihenkin pitää vetää uusi kerros parin vuoden välein.

- Terva on itse asiassa helppohoitoisin, riittää kun tervaa veneen joka kevät. Tervaus vaan käy paljon nopeammin kuin maalaus tai lakkaus.

Veneen mallistakin riippuu että mitkä vaihtoehdot tulevat kyseeseen. Soutuveneitä meillä ei ole juurikaan maalattu, toisaalta monia "hienompia" venetyyppejä ei juuri koskaan tervata.

Vene täytyy skrabata puhtaaksi vain noin joka kymmenes vuosi lakatulta tai tervatulta pinnalta, 15-20 vuoden välein maalatulta, niin että sen puolesta ei kannata huolehtia. Lakalle ja maalille riittää kevyt hionta ennen uutta kerrosta, tervattu vene rapsitaan teräsharjalla ennen tervausta.

Onko vene ihan uusi kun pintakäsittelyn saa valita ihan noin vain? Siinä tapauksessa kannattaisi kyllä kysäistä veistäjältä että mitä hän olisi ajatellut pinnaksi.

Ulkona lakkapinta on ainoa vaihtoehto ja sisälläkin kaikki vähänkin kulutukselle joutuvat paikat kannattaa lakata. Kaikki kohdat, joista pidetään kiinni tai kuljetaan kovasti ohi pitäisi lakata.

Öljy suojaa kyllä puuta tiettyyn rajaan asti, mutta öljytty tummuu ja sotkeentuu pikkuhiljaa. Kun pinnassa ei ole lakkakerrosta niin kaikki rasva ja tahma kämmenhiestä lähtien tummuttaa pinnan aika sottaisen näköiseksi.

Tiikki kestää kyllä, mutta likaantuu siinä kuin mahonkikin. Kyllähän veneissä on paljon vain tiikkiöljyllä käsiteltyjä sisäpintoja. Se on lähinnä mielipidekysymys, mutta omasta mielestäni lakkapinnan ehostaminen sisällä parin-kolmen vuoden välein on pienempi riesa kuin öljyttyjen pintojen jatkuva puhtaaksijynssääminen ja öljyäminen.

Kyllä maalit saavat mennä vesirajassa päällekäin ja oikeasti niiden pitääkin mennä. Vesirajaan kohdistuu kaikkein kovin kosteusrasitus ja on hyvä laittaa maalit pikkuisen ristiin. Eli laita vain lakka maalin alle. Muista vain, että kovin pehmeän öljylakan päälle ei voi laittaa kovin kovaa maalia vaan senkin pitäisi sitten olla öljypohjaista.

Impregin kakkosaine on suunniteltu juurikin ykkösaineen päälle. Muuten kyllä periaatteessa sopii muutkin öljypohjaiset lakat, jos et jostain syystä halua Impreg kakkosta käyttää.

Kyllä vähän taukoa on hyvä pitää vaikka Impregin ohjeissa sanotaankin että seuraavana päivänä voisi aloittaa lakkaamisen.

Rasittaisin raatia vielä kysymyksellä tervan menekistä. Vene 5,5 metrinen ja täkkiä on vain neliön verran. Millainen olisi hankittava tervamäärä noin karkeasti ottaen? 5/10/30 litraa? Säilyykö terva hyvin, vai pikeytyykö se kovaksi?

Ensikäsittelyyn tervaa voisi mennä viiden litran kannu, hiukan yli tai hiukan alle riippuen siitä kuinka paljon sitä kyllästeen sekaan laittaa. Luultavammin reilustikin alle kuin kovin paljon yli, erityisesti jos käytetään pellavaöljyä kyllästeen osana.

Hirveästi ei kannata ostaa liikaa, olen huomannut että pari kolme talvea varastossa ollut terva paksunee aika tavalla. Näkeehän sen jo siitäkin että pitkään varastossa tai kaupan hyllyllä säilytetyt tervapöntöt imevät "posket lommolle" kun tervan ohuimmat liuottimet haihtuvat muovin läpi.

Eräänlainen tuoretuote siis, tervakin, vaikka tiedän veneitä tervatun parikymmentä vuotta vanhan tervahaudan "silmästä" kaivetulla ja lämmitetyllä piellä.

Mikä on suositeltavin maalatun kyljen huolto konsepti keväisin ? Nyt olemme avanneet puulle saumat, tulisiko puulla olevat kohdat käsitellä pellavaöljyllä tms. ennen maalaamista ?

Jos maalipinta on hyväkuntoinen, kevyt hionta ja kerros tai kaksi maalia on riittävä huoltotoimenpide. Hilseilleet, tummuneet ym. vialliset kohdat on hiottava tai raapattava paljaalle puulle. Tämän jälkeen kohta maalataan vähintään kahdesti pohjamaalilla ja kahdesti pintamaalilla. Kun olet poistanut maalin kokonaan, kyllästäminen on järkevää ennen uudelleen maalausta. Joka ukolla tuntuu olevan oma kyllästysaineen resepti, pelkkää pellavaöljyä en kuitenkaan sen hitaan kuivumisen takia suosittele. Itse olen käyttänyt seuraavaa reseptiä: 1/3 pellavaöljyä, 1/3 puunsuoja-ainetta esim. asbercooli ja 1/3 tärpättiä.

Puhdistin viime syksynä vuonna -60 rakennetun mäntyfiskarini pilssin puupuhtaaksi. Tänä keväänä olen kyllästänyt sen pellavaoljyllä ja tärpätillä. Millä maalilla suosittelisitte pilssin maalattavaksi? Onko maalin syytä olla tiivis (alkydi) vai huokoinen(pellavaöljypohjainen)? Entä laitojen sisäpuolet, millainen lakka olisi hyvä, vai öljyänkö vain. Kuinka pitkään annan kyllästeen kuivua ennen maalaamista?

Itse jättäisin pilssin maalaamatta, tällöin voit lisätä kyllästysainetta aina tarpeen mukaan. Maali tai lakka ravistuu aikanaan ja vanhan kerroksen poistaminen on työlästä varsinkin ahtaassa paikassa kuten pilssi yleensä on. Jos kuitenkin haluat maalata pilssin käytä öljypohjaista maalia, se sallii puun hengittämisen tarvittaessa. Myöskin laitojen sisäpuolen jättäisin lakkaamatta mutta lisäisin muutaman kerroksen vernissaa öljyn päälle. Vernissa antaa pintaa lialta suojaavan kalvon. Kun pinta kyllästämisen jälkeen on kauttaaltaan kuivunut voit aloittaa lakkaamisen/maalaamisen. Kuivuminen riippuu puun huokoisuudesta, ilman kosteudesta ja lämpötilasta, kyllästysaineesta yms.

Pysyykö maali aiemmin tervatun puun päällä?

Lyhyesti: Maali pysyy, jos puhdistus ja hionta tehdään kunnolla. Vene tulee ennen maalaamista kyllästää läpikotaisin esim. Owatrol 1:llä, Interpreg A:lla tai pellavaöljy + kyllästysaineyhdistelmällä(Aspergol, Valtti, Pinotex Base tms. kirkas peruskylläste). Kyllästämisen jälkeen n. parin viikon kuluttua on pinta pestävä liuottimella ja räteillä puhtaaksi. Maaliksi käy öljypohjaiset tai alkydipohjaiset maalit (Miranol, Sadolux yms.). Helpommalla tietysti pääsisit jatkossa, jos palauttaisit veneen alkuperäisen tervapinnan eli puhdistuksen jälkeen kyllästäisit veneesi pellavaöljyllä ja pintakäsittelisit sen muutaman kerran ohuella tervalla.

Onnistuuko pellavaöljy/terve-seoksella (esim Sateenkaaren? valmis tuote) kyllästetyn pinnan lakkaus eli pysyykö lakka vai kupliiko terva ulos? Voiko asiaaan mitenkään vaikuttaa? Vernissa tai muu kovettava lisäaines? Ajan vaikutus?

Ja toiseksi. Niittausten ja ruuvinreikien peittäminen kitillä. Mikä on suositeltavin kitti? Onko puunvärisenä/ ruskeana, voiko värjätä? Onnistuuko kittaus, jos ensin öljyää ja antaa öljyn muutamia viikkoja jähmettyä?

Lakkaus onnistuu, jos pinnan annetaan kuivua riittävän kauan, muutamia viikkoja. Tervaa ei saa olla paksuna kerroksena. Pinta kestää lakasta ja olosuhteista (aurinko!!) jonkin vuoden. Yleensä tervan käyttöä maalien ja lakkojen alla tulisi varoa, koska sen sisältämien vahamaisten aineiden vuoksi tarttuvuus voi olla heikkoa.

Helpoin tapa tehdä kittiä on sekoittaa vernissa ja liitujauhoa keskenään (vrt. ikkunakitti) seokseen voi lisätä värijauheita oikean sävyn löytämiseksi . Kittaus onnistuu mainiosti kyllästämisen jälkeenkin.

Minulla on vene. Mahonkia, perämoottori ja lakattu sisä ja ulkopuolelta. Muusta käsittelystä ei tietoa. Ajelen makeassa vedessä. -Vene on ollut kuivilla 1-2 vuotta ja pohjasta rapisee pinnoite. Näyttäisi olevan jonkinlaista massaa ja maalia. Kuinka kunnostan vedenalaisen (ulkopuolen) osan. Kaikki pois (miten) ja mitä tilalle? -Onko mahdollista että (about 5-8v vanhan) veneen teossa olisi käytetty kumitiivistettä vai olisiko saumasta irtoava musta tiiviste tiivistemassaa? Poistanko tiivisteen kokonaan? Miten tiivistän uudelleen ja millä? Käykö maali tai lakka päälle?

Kiitos kysymyksistä, huh, huh. Harva osaa mahduttaa noin lyhyeen tilaan moisen määrän kysymyksiä. Kysymyksestäsi ei ilmene onko veneesi limi- vaiko tasasaumainen. Se vaikuttaa tietysti korjaustapaan ja pinnan käsittelyn helppouteen/hankaluuteen.

Koetan vastata lyhyesti pulmiisi.

1. Kunnosta pohja puhdistamalla pohja täysin puhtaaksi vanhoista maaleista. Välineet, joista voit valita mieleisesi ovat skrapa, erilaiset epäkeskohiomakoneet, kuumailmapuhallin jne.

2. Kyllästä pohja perusteellisesti uudestaan esim. Owatrol 1:llä tai seoksella jossa on 1/3 pellavaöljyä, 1/3 osa pineenitärpättiä ja 1/3 osa peruskyllästysainetta (Aspergol, Pinotex Base tms.)

3. Anna kuivua ja käsittele puuveneen pohjaan tarkoitetulla primerillä eli tartuntamaalilla (Hempels, Interlux tms.)

4. Käsittele ulkopohja sopivalla maalilla.

5. Musta kumimainen tiiviste on todennäköisesti Sikaflexiä tai vastaavaa polyuretaanimassaa, jota saumoihin on alkujaan laitettu. Älä revi vanhoja suinpäin pois, vaan vain se mikä suosiolla irtoaa eli jää käteen kun yrität vetää sitä saumasta. Pursota tilalle uutta vastaavaa sauman puhdistamisen jälkeen. Ko. massa kestää kyllästämisen ja maalit ja lakat.

Tarkoitukseen voit käyttää Hempelsin 228 lakkaa, joka antaa himmeän pinnan. Hempelsin 124 lakka antaa puolikiiltävän pinnan. Nautor käyttää Dedour 2-komponetti-epoksilakkaa (muistaakseni Teknoksen tuote). Lakkauksen jälkeen pinnat hiotaan teaköljyllä ja puleerataan. Swaneissa käytetään Schaumanin Nautorille valmistamaa teak-pinnoitettua erikoisvaneria, joten menetelmän soveltuvuutta koivuvanerille en mene takaamaan. Silkinhohtoiset pinnat laipioissa antavat veneeseen kyllä säväyksen, joten siitä vain kokeilemaan. On selvää, että kokeilut kannattaa tehdä pienille koepalasille veneen ulkopuolisessa oloissa.

Kupariyhdisteitä sisältävän maalin vaikutus voimakkaaseen sinkkien syöpymiseen ei ole vain mahdollista, vaan jopa todennäköistä. Elektrolyysin suuruus riippuu jalojen ja epäjalojen metallien välisestä jännite-erosta, joka kuparin ja sinkin välillä on suuri

Voit hioa pinnan puhtaaksi ilman huolen häivää. Jossain vaiheessa tulee ruuvien/ niittien kannat vastaan mutta venettäsi tuskin on hiottu vielä niin paljon. Käsittele pinnat ensin Owatrolin I:llä ja sitten II:lla. Sisäpintaan riittää I:nen. Antifouling maalit kehittyvät jatkuvasti ja itseasiassa vanhat lyijyä sisältävät maalit ovat myyntikiellossa myrkyllisyytensä takia. Myös Ferrexissä on lyijyn määrää vähennety ja ainakin etelän vesillä sen myrkyllisyys ei riitä levälle ja näkeille. Sisävesillä selviää hyvin ja Pohjanlahdella ehkä Vaasasta ylöspäin kohtuullisesti.

OW2 on öljy eikä lakka eikä sen Hi Gloss ole samaa tasoa kuin parhaiden lakkojen. Kiiltoa voi kuitenkin parantaa hiomalla vanha pinta kevyesti hienolla vesihiomapaperilla, 320-400, joka on kostutettu Owatrolin D1-öljyyn. Hionnan jälkeen pinta puhdistetaan rievulla ja lisätään D2:a haluttu kerrosmäärä. Kovempaa kulutuskestävyyttä vaativiin kohteisiin kuten kanteen tulee käyttää öljypohjaisia lakkoja.

Kultamaalia kylkiraitoihin on värikaupoissa tarjolla useita vaihtoehtoja. Myös valoinen maali, jonka päällä on muutamia kerroksia lakkaa on aika aistikkaan näköinen vaalea.

Lyijymönjää on valmistettu sekoittamalla lyijyoksiidia ja mieluimmin vernissaa kuin pellavaöljyä. Sekoitussuhde riippui sitä kuinka jäykkää mönjästä haluttiin. Sekoitusta ohennettiin tärpätillä, joka nopeutti myös kuivumista. Mönjää käytettiin yleisesti pilsseissä ja ulkopohjan primerina. Lyijyoksiidi oli rautakauppatavaraa. Lyijymönjän myynti myrkyllisenä lopetettiin 20.6.1996. Lyijyoksiidia saa ainakin vielä mm Virosta. Tullin mukaan EU-direktiivit tulevat tekemään siitä ennen pitkää tuontirajoituksen alaista tavaraa eli luvatta sen tuominen Suomeen tulee olemaan salakuljetusta. Tätä kirjoitettaessa se ei sitä vielä ole eli siitä vaan tuomaan yli lahden.

Lyijymönjää korvaavia ja tohtorin mielestä parempia aineita on kuitenkin markkinoilla useita. Pilssiin käy mm. Damboline ja ulkopohjaan vaikkapa Yacht Primer II.

Korjaa veneesi vuodot, pääset samalla monesta ongelmasta. Vuotavan veneen laudat vettyvät ja lahoavat ennen pitkää olipa pohjamaali hengittävä tai ei. Sitä paitsi en usko että pohja, liottuaan ensin koko kesän, ehtii kuivua ennen pakkasten tuloa, syksy kun ei Suomessa ole kuivin vuoden aika. Markkinoilla on veneiden pilssiin tarkoitettuja hengittäviä maaleja joita on käytetty sisävesillä myös veneen pohjassa. Tuurilla voit vielä löytää lyijymönjääkin jonkun venetarvikekauppiaan varastosta. Kemia ei ollut vahvin aineeni koulussa, joten kysymykseesi oman "myrkkymaalin" kehittämisestä minulla ei ole valmiuksia vastata.

Mielestäni primerin muodostama vesitiivis kalvo ei ole ollenkaan huono juttu, sillä estäähän se pohjan vettymisen. Eli jos veneesi ei vuoda eikä kerää sade vettä sisälleen pohjalautojen tulisi säilyä kohtuullisen kuivina. Maalitehtaat ovat tehneet paljon tuotekehittelytyötä enkä usko olevan heidänkään etujen mukaista tuoda markkinoille tuotteita jotka eivät sovellu käyttökohteeseensa. He julkaisevat ilmaisia vihkosia joissa kerrotaan eri tuote vaihtoehdoista eri kohteisiin kuten esim. puuveneen pohjaan. Itse valitsisin jonkin tunnetun merkin ja noudattaisin heidän antamia ohjeita kuinka maalata esim. veneen pohja. Sisävesille on olemassa "kevyempiä" myrkkymaaleja, eräät niistä vesiohenteisia, eikä myrkkymaalia tarvitse välttämättä uusia vuosittain jos siinä on vielä potkua jäljellä ja pinta on muuten ehyt.

Lyijymönjä on hyvä ja tarttuva veneen pohjamaali. Yacht Primerit ja muut tuntuvat toisinaan vierastavan pellavaöljykyllästettyä pintaa ja esim. Hempel suosittelee väliin paria kerrosta mönjää. Mönjän päälle ei sitten taas toisaalta kaikki myrkkymaalit tartu ja oranssi väri paistaa myrkystä läpi.

Eli ensin pari-kolme kerrosta lyijymönjää (joko Hempelin mönjää tai Ferrexiä) ja sen päälle kerros tai kaksi jotain puuveneelle tarkoitettua primeria johon myrkky nätisti tarttuu.

Hankin vanhahkon puufiskarin, jota laitamme syksyn ja kevään saatossa parempaan kuntoon uusimalla mm. hytin kattoa sekä osia seinävanereista. Koska venettä on laitettu useissa otteissa vuosien saatossa ja sitä tullaan laittamaan kuntoon pintaosistaan, näkyy niissä huomattavia tummuuseroja eri käsittelyvuosien välillä. Kysyisinkin, voiko vanhoissa lakkauksissa/uudessa puu- tai vaneripinnassa ilmeneviä pinnan tummuuseroja vähentää laittamalla esim. lakan sekaan väripigmenttiä. Onko mahdollista suorittaa petsaus huonekalujen tapaan ennen lakkausta. Haluaisin kokonaisuudessaan hiukan tummentaa venettä, onnistuuko se. Entä vaalennus (kuten saunan seinät)?

Kyselit mielipidettäni vanhan puufiskarin pintakäsittelystä. En suosittele petsausta ennen lakkausta. Mielummin laita lakan sekaan liuotinohenteista petsiliuosta. Esimerkiksi Tampereen Lakkavalmisteen Color Petsi, jota löytyy useita värisävyjä, sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Hempelillä ja Internationalilla on myös omat petsit veneisiin.

Tummuneen puun vaalennus vaatii voimakkaita myrkkyjä. Niiden käyttäminen on kuitenkin monessa suhteessa riskaabelia, erityisesti saunassa.

Tavallisiakin löytyy ja asiantuntevassa maalikaupassa osaavat neuvoa. Yksi hyvä vinkki on tosin se, ettet ostakaan Hempelin venemaaleja vaan saman valmistajan laivamaaleja. Niissä ainoa käytännön ero on siinä että laivamaalit ovat pienimmillään muistaakseni neljän tai viiden litran pöntöissä ja hinta on hyvällä tuurilla samaa luokkaa kuin perus-Miranolilla tai vastaavalla. Näissä maaleissa on erikseen pohjamaali ja erikseen pintamaali, eli yleensä hyvä minimi on pari pohjamaalia ja pari pintamaalia. Pintamaali on niin "ohutta" että se ei peitä sellaisenaan mutta sillä saa toddella hyvää pintaa aikaiseksi.

Oma hovihankkijani näidenkin maalien suhteen on ollut Meritullinkadun Remox Helsingissä.

Rätti käypi hyvin. Sillä saa hierottua pinnan tasaiseksi, itselläni on ollut vähän huonoja kokemuksia pensselistä.

Parempi tosiaan laittaa petsi lakan alle. Joissain petsipurkeissa kehotetaan sekoittamaan lakkaan mutta sillä tavalla pinnasta tulee epäaidon näköinen ja jos lakkauksessa on vähänkään epätasaisuuksia niin ne näkyvät myös epätasaisena värinä.

1. Onko vanhan limisaumaveneen käsittelyreseptiksi kelvollinen (tai peräti hyvä): hionta, saumojen avaus puukolla tms. kapealla terällä, saumojen tiivistys Sikaflexilla tms., ulkopintaan ensin epoksilakka (hyvä tarttuvuus ja vedeneristys) + polyuretaanilakka (UV- suoja), sisäpintaan pellavaöljy-lahonsuoja-tärpätti?
2. Hionta syksyllä vai keväällä? (Luulisi, että syksyllä hiominen takaisi kuivemman lopputuloksen.)

Kuvaamasi käsittelyresepti on kelvollinen lukuun ottamatta epoksilakkaa, joka ei sovellu lainkaan joustavaan limisaumarakenteeseen. Sitä voi suositella tästä syystä vain ristiinlaminoitujen sekä vaneriveneitten kylkiin. Käytä mieluimmin öljypohjaisia lakkoja. Sisäpintaan käy mainitsemasi pellavaöljy-lahonsuoja-tärpättiseos, joka saa aikaan hengittävän pinnan.

Kevät on hionnan ajankohtana syksyä parempi, koska puu on herkkä toisaalta imemään kosteutta talven aikana ja toisaalta pitkä ja kuiva kevät voi kuivattaa liikaa laudoitusta.