Puuveneissä käytettävät liimat ja kitit

Erilaisiin liimauksiin soveltuvat aineet, saumojen ja halkeamien täyttämiseen soveltuvat kitit, kittien tekeminen ja värjäys. Liimaus ja laminointi.

Steevien ja muiden liitosten yhteen sovittamisessa käytettävää löysää liitukittiä.
Ruuvinreikiin kitistä tehdään paljon kovempaa.

 

TÄT on bitumipohjaista kittiä, eli siis jalostettu muoto kattopikeä tai muuta töhkää. Sitä valmistaa International, ja vastaavaa kamaa kutsutaan Hempelin kataloogissa nimellä Proof. Sen lisäksi on Farm-nimistä massaa, jossa on sitten vielä jotain kookoskuituja mukana isompiin halkeamiin. Täytyy vaan etsiä joku noita isoja merkkejä kauppaava liike.

Kaikki mainitut massat liukenevat tärpättiin, eli aineen kanssa ei kannata kohtuuttomasti sotata. Se nimittäin puskee ikävästi maalista läpi ja jättää ruskeita raitoja maaliin. Primerit siis pohjaan aina ensin ja vasta sitten Tättiä. Olen itse yleensä suojannut sauman molemmat puolet teipillä ennen kittaamista, ympäriins' sotkettu TÄT on nimittäin tylsää siivottavaa. Huomattavasti helpompaa tosin kuin Sika.

Aineen "pehmeys" on nimenomaan sitä että se ei kovetu kumimaiseksi vaan jää sillä lailla veteläksi että se puristuu saumasta ulos lautojen turvotessa.

Tät on hankalaa ainetta kun se pakkaa puskemaan kaikista maaleista läpi. Purkin kyljessä taisi lukea että voidaan maalata päälle vain myrkkymaaleilla, mutta kyllä minä olen vetänyt TÄTin viimeisenä. Jää vähän rumia raitoja maaliin silläkin. Muut maalit ovat sotkeneet TÄTin niin pahasti että ei ole tullut kokeiltua että sulaako se myrkkymaaliin, siinäkin voi olla maalimerkeillä eroja. Ei muuta kuin kokeile jonkun laudanpalan kanssa.

Jos raot ovat isoja niin kyllä minä ensin turvottaisin ja vasta sitten alkaisin kittaamaan. Sitä kittiäkin menee holtittomasti jos puolen sentin saumoja täyttelee veneen mitalta.

Proof vasta kyllästeen jälkeen, koska se sulaa kyllästeessä olevaan tärpättiin ja sotkee koko maailman. Pelkällä kyllästyksellä puu ei turpoa umpeen, mutta isoimpiin rakoihin voi sitten sipaista Proofia tilkkeeksi ennen vesillelaskua.

Kyllähän pellavaöljy vähän turvottaa puuta, mutta ei sillä kuitenkaan mahdottomia saa turpoamaan umpeen.

Nyt tietysti nauratte partaanne sanoen ettei se lakka kuivu massan päällä. Mutta kun lupaavat että kuivuu! Kuukauden olen odotellut kuivumista tuloksetta. Onko Cascon tavara sellaista, ettei sen päällä uretaanilakka kuivu? Kuivuuko sikaflexin päällä paremmin? Kohta pitäsi saada luukku paikalleen kuivana!
Kyllähän noita näkee kokonaisia kansiakin saumattuna ja lakattuna, milläs ne on aikaansaatu?

Uretaanilakan ja uretaanimassojen liuotin on samansorttinen. Jos massa ei ole täysin kuivunut, niin siitä haihtuu koko ajan liuotinta lakan läpi estäen lakan kuivumisen. Toisaalta lakka läpäisee liuotinta niin hitaasti että kuivumisaika voi todella olla liki ikuinen.

Jos siis käytätte uretaanilakkaa uretaanimassan päällä, niin massan pitää saada kuivua mielellään viikkoja ennen lakkausta.Nyrkkisääntönä purkin kyljessä lukee mili per vuorokausi, mutta lakatessa aika saa olla pidempikin.

Kevätahavat kuivaavat rajusti puuveneen rakenteita. Siksi puuvene tulisikin saada veteen aikaisin ja vastaavasti syksyllä nostaa aikaisin, jottei puu pääsisi jäätymään läpimärkänä. Perinteisellä tavalla tehtyjen veneiden laudat kyllä turpoavat vedessä, mutta pysyvät tiiviinä vain vesirajaan asti. Purjeveneen kallistuessa laidat vuotavat solkenaan. Puun kyllästysaineet, lahonsuojaöljyt jne, eivät turvota puuta juuri laisinkaan. Suuret raot joudutaan siksi kittaamaan elastisellä kitillä, jotta se pursuaisi ulos lautojen turvotessa eikä rikkoisi rakennetta. Erityisesti kaaret joutuvat koville kovia kitejä käytettäessä. Kokeile esim. Sikaflex 12 SL tai muita vastaavia tuotteita.

Jos olet kerran hionut kyljet puhtaaksi niin kannattaa miettiä jättäisikö ne puulle vai maalaisiko. Kyllästysmenetelmistä maalikaupat antavat mielellään ohjeita. Pääasia on kuitenkin muistaa, että laitalaudat tarvitsevat joustavia pinnankäsittelyaineita, niin lakkoja kuin maalejakin. Menetelmissä kyllä hinta määrää pitkälti myös laadun.

Harkitsen noin 5 m:n tuulilasiveneen rakentamista laminoimalla. Onko järkevää laminoida kahta eri puulajia, esim. mänty/mahonki -viilua keskenään vaan alkavatko kenties vihanpitoon heti tai ajan myötä? Kerropa vielä suosituin kaarien puulaji eli mitä materiaali veistäjägurut enimmäkseen käyttävät pienveneiden kaarituksiin?

Voit huoletta laminoida eri puulajeja keskenään, niinhän on tehty maailman sivu. Tärkeämpää kuin puulajit, on huolellisuus itse laminointityössä. Hutiloimalla ei tule kuin... Kaariaineista ehkä eniten käytettyjä ovat saarni ja tammi. Pienveneissä on käytetty yleisimmin kuusta ja katajaa. Miksi et laminoisi myös kaaria ohuista 2-3 mm suikaleista. Saat vahvat ja kestävät kaaret.

Käytä liimaukseen polyuretaaniliimaa, esim. Casco. Se suorastaan vaatii kosteutta, jotta liimasaumasta tulisi kestävä. Liima on yksikomponenttinen ja siksi helppokäyttöinen

Aikomukseni oli liimata resinolilla puisen soutuveneen kolipuun ja kokkapuun ja peralaudan liitokset. Sain kuitenkin Aerolitea venetarvikeliikkesta, jossa sen sanottiin olevan kaypaa tarkoitukseeni. Olen kuitenkin kuullut happokovetteisista liimoista (Aerolite), etta happokovete tuhoaisi puuta. Olisiko siis parempi sekoittaa kovete liimaan, eika tehda liiman ohjeen mukaan ja vetaa kovete toiseen ja liima toiseen pintaan? Onkohan Aerolite sinulle tuttua venehommissa ja kannattaako sita kayttaa? Asiantuntijan neuvo olisi minulle arvokas. Kiitos etukateen.

Kehotan noudattamaan valmistajan ohjeita, unohda huhut liimojen käytössä. Aerolite-liimaa ja muitakin veneliimoja saat Seppälän Venetarvikkeestä. Heiltä saat myös asiantuntevaa opastusta liimojen käytöstä.

Olen seurannut kevään tohtorin palstaan aktiivisesti, ja ohjeita noudattaen tehnyt teak-rimoitusta istuinten ja keulaluukun päälle vanhaan 6 mR:ään. Tarkoitus on opetella rimoitus näiden kappaleiden kautta ja myöhemmin rimoittaa koko kansi. Ja yllätys yllätys olen jo edennyt saumojen kittaamiseen. Sain hankittua Helsingin todennäköisesti viimeisen erän FromFlex:iä (palstan suositusten mukaan), ilman käyttöohjetta. Myyjän asiantuntemus riitti lukemaan purkin tuoteselostetta, jossa kerrotaan lähinnä säilytys lämpötilat ja tuotteen vaarallisuus hangitettynä ja nautittuna.

Siispä osaisitko lyhyesti kertoa tuotteen sekoitus ja käyttötavan. Olisiko esimerkiksi kitti sekoitettuna hyvä laittaa johonkin ruuttaan vai käykö kittaaminen siklillä ?

Siklillä ei kyllä levitetä kittiä, mutta kittauslastalla homma onnistuu hyvin. Ensiksi urat tulee käsitellä kuitenkin primerilla. Primerin pitää antaa jämähtää, muistaakseni puolisen tuntia riittää. FormFlexin kovettaja ja kitti tulee sekoittaa huolellisesti, riittävän pitkään, mutta rauhallisesti ettei sekoitukseen muodostu ilmakuplia. Mikäli olet saanut mukaan patruunan (tyhjän hylsyn) silläkin voidaan pursottaa sekoitus uran pohjalle. Levityslämpötilan tulee olla >15 astetta. Kuivumisaika ilman lämpötilasta ja nimenomaan kosteudesta riippuen on 1-2 viikkoa. Jos ilma on liian kuiva massa ei kuivu lainkaan. Kuivumisen jälkeen luukut ja kansi hiotaan.

FormFlexiä on saanut 1 ja 5 kg purkeissa. Aine on hyvää kamaa, mutta käyttö vaatii suurta huolellisuutta. Minulla on sellainen käsitys, että juuri tämä on syynä, että FormFlexiä on viime aikoina ollut vaikea saada, vaikka se onkin juoksevana kätevämpi käyttää määrätyissä paikoissa, esim vannasputken valussa kuin muut massat.

Nyt on ongelmana kasimme perästeevin korjaus. Kasimme kummatkin steevit ja emäpuukin ovat kaikki keulasta peräpeiliin tiikkiä. Joku aikaisempi taho oli vaihtanut preästeevin sen osan, joka on vasten peräsimen etureunaa mäntyiseen laudoista liimattuun kappaleeseen, joka oli huonosti tehty. Korvaamme sitä nyt tiikkisellä. Emme saaneet mistään niin isoa tiikkipalaa, 150 x 150 x 1500, että olisimme voineet tehdä palan yhdestä puusta.

Tiikkimme on etenkin höyläyksen jälkeen melkein kuin voilla siveltyä. Sahapinta olisi hyvän tuntuinen, mutta kun ne eivät ole suoria. Eli kysymyksemme koskee miten höylätty tiikki valmistellaan liimattavaksi ja miten liimaus suoritetaan. Liimasaumat olemme ajatelleet laittaa niinpäin, että polvioista tulevat pultit vetävät liimasaumoja kiinni, eli saumat poikkilaivaan. Toisin sanoen pultit tulevat liimasumojen tasoon nähdeen kohtisuoraan.

Ajatuksena on koettaa karhentaa tiikki höyläyksen jälkeen jollain karkealla paperilla tai raspilla ja sitten pyyhkiä pintoja runsaalla asetonilla. Asetonin kuivuttua liimaus SP120 epoksilla. Miten tohtori liimaukset tekisi?

Onko tohtori käyttänyt puuvenehommissa spraypurkeissa myytäviä rasvanhajoitusaineita? Niitä käytetään yleisesti konehommissa, ja ainakin metallipinnoilta rasva lähtee hujauksessa ja pinta jää aivan kuivaksi. Tiikkikansien teossa muistan kuulleeni tiikkiprimereistä. Lähteekö niillä rasva? Onko tiikille mahdollisesesti SP120 epoksia fiksumpia liimoja?

Teakin liimauksen valmistelut ovat aivan samanlaiset kuin muillakin puulajeilla liimattavien pintojen "rasvan" poistoa asetonilla tai erityisesti tarkoitukseen valmistetuilla tuotteilla lukuun ottamatta. Eli liimattavien pintojen tulee istua hyvin vastakkain ja tähän päästään parhaiten höyläämällä. Tosin epoksilla liimattaessa liiman hyvän täyttökyvyn ansiosta pieni "välys" ei ole vaarallista. Pinnat voi tietenkin kevyesti hioa ennen liimausta, tämä aukaisee puun solukon ja näin liima pääsee paremmin imeytymään. Itse en yleensä pintoja hio mutta ei siitä haittaakaan ole.

Epoksi liimoja on useita merkkejä joista SP ja West System ovat tunnetuimmat suomessa. Epoksilla liimattaessa on tärkeää ensin levittää pelkkää liimaa molemmille liimattaville pinnoille ja sen jälkeen epoksiin lisätään täyteainetta halutun "juoksevuuden" ja ominaisuuden saavuttamiseksi joka sitten levitetään vain toiselle pinnoista. Tässä tapauksessa täyteaine olisi esim. piituhkaa tai West:in 406 colloida silicaa. Ainakin West System:llä on hyvät oppaat heidän tuotteidensa käytöstä. Liimattavan puun kosteusprosentin tulee olla alle 15%.

Liimattu rakenne elää vähemmän kuin vastaavan kokoinen yhdestä puusta tehty.

En ole kyseisiä rasvanpoisto aineitta kokeillut. Jos olet epävarma jostakin tuotteesta yksinkertaiset testit palauttavat mielenrauhan. Tässä tapauksessa voit käyttää mainitsemaasi tuotetta rasvan poistoon pienistä testi palikoista, liimata ne ja liiman kuivuttua tuet palikan niin että toinen puoli on esim. penkin laidalla ja toinen puoli sekä liima sauma ovat tyhjän päällä. Sitten vain napakka isku puun syyn ja liimasauman suuntaisesti. Jos kappale pettää liimasaumasta on tuote kelpaamaton tähän käyttötarkoitukseen mutta jos puu antaa periksi ja lohkeaa on tuote sovelias.

Kaupoista ei löydy mahonginväristä kittiä ? Löytyisikö sitä ylkomailta ? Kunnostan mahonkivenettä jossa tapitukset on tehty uutena kittaamalla Neuvoista kiitollinen !

Mahonginvärinen kitti on ongelma, jonka kanssa painiskeltu pitkään. Sikaflexilla on tuotanto-ohjelmassa pehmeitä kittejä, mm 221 ruskea, joka sattuu parhaiten mahonkiin, mutta lopputulos on kumimainen eikä sovellu tappien peittämiseen.

Liitujauhokitti on se alkuperäinen ja oikea aine. Sitä sekoitetaan pellavaöljystä, liitujauhosta ja mahongin tapauksessa se sävytetään poltetulla terralla tai poltetulla sienalla. Viimeksimainitut ovat maavärejä, joita saa mm. taiteilijatarvikeliikkeestä.

Uusissa veneissä yksi mahdollisuus on myös mahonkipölyn sekoittaminen epoksiin. Se on kestävä, mutta ei elä puun mukana ja oi sitä raukkaa kunnostajaa joka joutuu myöhempinä vuosina kaivamaan ruuvinkantoja epoksitapin alta. Seostusaineena voi käyttää valkoisia mikropalloja, jotka pehmentävät lopputulosta (liiman kovuutta). Jos on tarve tummentaa värisävyä, voi käyttää teakpölyä.

Tammikölillä on kuivuessaan taipumus halkeilla talven ja varsinkin kevään aikana. Halkeamia täytettäessä Sikaflexin tapaisilla täyttömassoilla ne saavat aikaan puun turvotessa vedessä ns. kiilavaikutuksen. Tämä aiheuttaa helposti lisää halkeilua. Sikaflexin asemasta tulisi käyttää massoja, jotka eivät kovetu ja veneen turvotessa valuvat helposti raoista ulos. Näitä ovat esimerkiksi TÄT- ja Farm- massat.

Hyva tohtori! Mika olisi hyvaa ainetta uuden vaneriveneen pohjan epatasaisuuksien tasoittamiseen. Pohja on tarkoitus maalata paalle vedenalasilta osilta.

Vaneriveneen epätasaisuuksien tasoittamiseen löytyy monta ainetta, mm Hempelsin Epoxy Filler.

Viime syksynä veneennoston yhteydessä trailerin kulma lohkaisi veneen pohjasta pienen lastun. Mikähän olisi sopiva kitti kolon paikkaukseen. Hartsi - talkkijauhoa on ehdotettu, mutta siitä taitaa tulla aika kova, ts. joustamaton aine. Kolo on noin 15 cm. pitkä ja vene on tasasaumainen mäntyrimavene.

Et kertonut kolon syvyydestä, se vaikuttaa kovasti korjaukseen. Vain pienessä kolhussa asia voisi hoitua hyvinkin epoksikitillä. Epoksi kannattaisi tehdä tukevaksi sekoittamalla siihen selluloosa kuitua. Puhdista kolo hyvin rasvasta ja muusta liasta ja kääri hihat silloin kuin ilman lämpötila on reilusti päälle 15 astetta.

Isomman kolhun korjaukseen löytyy hyvä artikkeli Puuvene-lehden numerosta 4/2002. Ajatuksena on veistää pieni pala puusta ja liimata tilalle uutta puuta ohuella liimasaumalla.

Itse soitin suoraan Dyno-Resinille Kiteelle. Vaikka myyvät yleensä tavaraa kuution suursäkeissä niin peräti kiltisti annostelivat minulle purkin Aeroliteä ja kovetinta ja soittelivat vielä seuraavana päivänä perään että anteeksi kun jäi käyttöturvallisuustiedote lähettämättä, tulee perässä. Todella hyvää palvelua.

Haeskelin firmaa ja näyttää että se on tätä nykyä nimellä Bakelite Oy

BAKELITE OY

Puhelin: (013) 680 4200
Fax: (013) 680 4220

Teollisuustie 20 B
82430 PUHOS

Jos pinnat saisi kohdakkain ihan täydellisesti niin fenoli-resorsinoliliima olisi ehdottomasti paras vaihtoehto. Kyseessä on sama punaruskea RF-liima jolla liimataan vanereita, mutta se ei täytä koloja ja halkeamia kovinkaan hyvin. Entinen Dyno-Resin, nykyinen Bakelite Oy Kiteellä voisi osata neuvoa. Myyvät yleensä liimoja vain suursäkeissä, mutta ovat olleet ystävällisiä pienasiakkaillekin. Sieltä voisi löytyä tietoa resorsinoliliimoista ja niiden täyttöominaisuuksista (englantilaiset käyttävät termiä "gap filling", kyky täyttää epätasaisen sauman rakoset).

Epoksi ei ole erityisen hyvää massiivipuun liimaukseen erityisesti vesirajan alla, mutta jos Bakelite ei osaa auttaa resorsinoliliimojen kanssa, se lienee tähän kuitenkin paras vaihtoehto. Epoksi ei kestä puun kosteuselämistä lainkaan niin hyvin kuin resorsinoli.

Olen itse tehnyt samanlaisen remontin puolet pienempään veneeseen ja SP-epoksilla liimattu liimapuupalkki on tänä päivänä 5 vuotta remontin jälkeen jonkin verran saumoistaan auki. Pulttaa siis huolella läpipulteilla kiinni.

Jos vanhassa puussa on halkeamaa ja huokoisuutta, niin kannattaa hiukan esikäsitellä puuta ennen varsinaista liimausta. Ota hidasta epoksia ja levitä sitä molemmille liimattaville pinnoille, erityisesti vanhaan puuhun. Odottele vartti, parikymmentä minuuttia niin että puuhun imeytyy kaikki se epoksi joka sinne on menossa. Sillä aikaa ota puupölyä tai epoksivalmistajan mikrokuituja ja sotke niistä ja epoksista paksu valumaton tahna. Tätä tököttiä väliin ja pikkuhiljaa pulteilla kiristämällä sauma kiinni. Raa'an epoksin levittäminen pinnalle tehdään siksi että pintaan imeytyy epoksia jo etukäteen. Jos kaikki epoksi imeytyy huokoiseen puuhun vain saumassa olevasta paksummasta aineesta niin voi olla että sauma jää paikka paikoin kuivaksi.

- Olisikohan ko liitymäkohta mahdollista saumata uudelleen. Esim sikafleksillä ja sitten rajakohdat vielä käsitellä SP 106 epoksihartsilla? Maali vielä viimeiseksi samalla maalilla kuin koko SP 106 epoksihartsilla käsitelty pojakin maalataan.Mikähän maali sopisi parhaiten?.

- Rungon sisäpuoliset halkeamat jäykkien rakenteitten ympärillä kai olisi samanlaisen työmenetelmän mukaisena tehtävä?

- Mahonkinen perälauta on haljennut saumasta vaikka se on liimattu Epoksihartsilla SP 106 liimaus on tasasaumalla tehty. Perälaudan paksuus on 2,5 cm. Mikähän olisi tohtorin ohje sen kunnostukseen??

Heti alkuun tekisi mieli sanoa, että top tykkänään! Jos kölin vierestä on murtumia rakenteellisissa osissa ja niiden vieressä sekä sisällä että ulkona niin sitä ei pidä mennä korjaamaan vain pintaremontilla. Jos halkeamia on molemmilla puolilla niin jotain on irti. Jos vain maskeeraat epoksikuoren ehjäksi niin alla oleva ongelma on silti olemassa ja luultavasti vain pahenee. Jos tukirakenteet ovat rikki tai lahoja, niin pahimmassa tapauksessa köli voi jopa murtua kovassa kelissä irti pohjasta, vähintäänkin seurauksena on vuoto veneessä.

Eli edessä on ihan varmasti isompi remontti kun olet ajatellut. Ensin pitää ottaa selvää, että mikä siellä on irti. Kölipultit voivat olla huonossa kunnossa, osa niistä voi olla ruostunut poikki tai löystynyt, kölitukit voivat olla lahonneet, rungossa voi olla pehmeää, emäpuu voi olla laho, veneellä on voitu ajaa karille jolloin halkeamat ovet syntyneet kertaräminällä, vaihtoehtoja on hyvin paljon. Jäljistä pitäisi päätellä, että minkäsuuntainen voima halkeamat on aiheuttanut sisä- ja ulkopuolelle ja yrittää järkeillä, että mikä osa siihen vaikuttaa.

Sen jälkeen pitää ottaa selvää että minkä osan korjaamisella, vaihtamisella tai vahvistamisella rakenteesta saadaan niin tukeva ettei köli pääse liikkumaan. Tämä on ehdottoman tärkeää. Vasta sen jälkeen pääsee tekemään mainitsemasi remontin, joka pääpiirteissään menee kyllä ihan oikein. Sian sijaan voisit käyttää mikropalloilla paksunnettua epoksia, mutta muuten rakenteellisesti korjatun veneen pinnan voi korjata mainitsemallasi tavalla.

Ehdottaisin että otat veneenveistäjän työmaalle katsomaan että mitä veneelle voi tehdä. Vaiva kuulostaa niin vakavalta, että sitä ei välttämättä pelkällä amatöörin arvauksella osaa korjata oikeasta paikasta tai oikealla tavalla. Tavallisessa puuveneessä yksittäisten komponenttien vaihto on aika suoraviivaista puuhaa, mutta vanerilaminoitu vene on aika tavalla eri juttu.

Siihen haljenneeseen perälautaan voisi tehdä rimoituksen, eli auennut sauma ajetaan sirkkelillä auki ja paikalle liimataan sahausraon levyinen mahonkilista epoksilla kiinni. Pelkkä halkeaman täyttäminen epoksilla tai massalla ei kannata.