Puuveneiden kannet ja ylärakenteet

Puuvenetohtorin vastauksia, aiheina kansien korjaus ja rakentaminen, massiivipuukannet, rima-, vaneri- ja kangaskannet sekä kansien kuidutus. Ruffit, ajohytit ja niiden kattojen korjaukset.

Hyvä venetohtori, minulla on tasaperäinen mahonkifiskari (tehnyt 1973 Matti Hjelt). Katot veneessä on tehty vanerista, jonka päällä on jonkunlainen (punainen) kangas, joka sitten on maalattu valkoiseksi. Olen aikaisempina vuosina paikkaillut maalausta, mutta nyt kansi alkaa olla niin halkeillut, että suurempi remontti lienee paikallaan.

Mikä tohtorin mielestä olisi paras vaihtoehto korjaukseen?
1) Vanha kansivaneri pois ja tilalle asennetaan uusi kansi kunnon mahonkisesta venevanerista. Päälle epoksointi ja lakkaus.
2) Irroitetaan vanha kangasmatto ja jos vanha kattovaneri on säilynyt ehjänä (ei lahovaurioita), päälle asennetaan muovinen kattopäällyste.
3) Joku muu?

Oikeastaan vastasit itse jo kysymykseesi. Ensin mainitsemasi vaihtoehto on yksi tapa, mutta vaatii pintaan hyvän kaksikomponenttilakan , jossa on UV-suojaus. Makuasia on , sopiiko tällainen kansi veneesi tyyliin (tyyliä olla pitää!).Toinen, enemmän alkuperäistä muistuttava vaihtoehto on päällystää korjattu katto kansimatolla, joita on saatavilla hyvin varustetuista venetarvikeliikkeistä. Kolmas ja perinteisin tapa on telata kattoon märälle maalipinnalle (ensin kunnon pohjustusmaalaukset) esim. jokamiehen lakanakangas ja maalata pinta vielä pariin kertaan samalla maalilla. Tämä on ainakin halvin vaihtoehto.

Olisi tarkoitus muuttaa folkkarin purjekangaskatto mäntyrimakatoksi. Tällä hetkellä siinä on siis rimoitus, sen päällä vaneri ja purjekangas maaleineen. Vaneri on niin huonokuntoista, että täytyy varmaan vaihtaa samalla kertaa. Olenko ymmärtänyt oikein, että nykyisen rimoituksen päälle liimataan uusi vaneri, jonka päälle liimataan/ruuvataan mäntyrimat ja niiden väleihin sitten uraan sikafleksiä? Entä kyllästys, jos vanerin kyllästää, missä vaiheessa, ja vaikuttaako liimaantumiseen?

Suunnittelemasi rakenne folkkarin katoksi on melko järeä ja painava, mutta toisaalta vahva. Folkkarin mittasäännöissä alkuperäinen kattorakenne oli 14 mm kuusi- tai mäntyrimaa kankaalla päällystettynä. Jos kumminkin haluat tehdä mainitsemasi rakenteen, työjärjestys voisi olla seuraavanlainen: sovita uudet vanerit valmiiksi ja poraa tarvittavat reiät kiinnitysruuveille, kyllästä vaneri kunnolla molemmin puolin esim. Owatrol 1:llä tms. Kiinnitä vanerit ruuveilla riittävän tiheästi kannatinpalkkien kohdalta alemman rimoituksen päälle. Käytä liimana jotain polyuretaaniliima-tiivistemassaa, joka joustaa rakenteen eläessä. Tämän päälle voit liimata ja ruuvata uudet kansirimat käyttäen samaa liimamassaa ja tulpaten ruuvin upotukset. Rimojen saumaukseen saat venetarvikeliikkeestä massaa.

Tarkoituksemme on tänä keväänä korjata 32-vuotiaan kansanveneemme katto, mieluiten alkuperäiseen kuntoon. Siinä on alta lukien rimoitus, vaneri ja maalattu kangas. Vanerin ajattelimme vaihtaa, koska reunat ovat kankaan petettyä hieman pehmenneet. Rimoitus on ilmeisesti kunnossa. Nyt kiinnostaisi tietää, miten vanerin ja kankaan kiinnitys parhaiten onnistuu. Vaneri on ilmeisesti liimattu kautaaltaan ja naulattu reunoista. Mikä liima on sopivaa ? Entä kangas, millainen, mistä sen saa ja miten se kiinnitetään. Riittääkö öljymaali, vai tarvitaanko liimaa ?

Vanerin kiinnittämiseen suosittelen epoksia. Levitä ohut kerros epoksia sekä rimoitukselle että vanerille. Seuraavaksi sekoita epoksiin täyteaine ja levitä seos vain toiselle pinnoista. Erilaisilla täyteaineilla pyritään muuttamaan epoksin ominaisuuksia tässä tapauksessa sen kolojen ja rakojen täyttöominaisuutta. Nämä tuotteet löydät hyvin varustetuista venetarvikeliikkeistä.

Levitettyäsi liiman pinnat täytyy saattaa vastakkain mahdollisimman pian. Epoksi ei tarvitse paljon puristusta liimaamisen onnistumiseksi sen rakoja täyttävän ominaisuuden takia, kuitenkin liimattavien pintojen tulee olla kosketuksessa. Voit naulata tai ruuvata (pronssi, messinki, kupari tai ruostumaton teräs suositeltavia kiinnike materiaaleja) vanerin paikoilleen ja lisä puristusta saat aikaan esim. asettamalla painoja vanerin päälle. Kankaaksi sopii puuvillainen purjekangas jota voit kysellä jouni lahdenperältä ålands skötbåtförerning. Kiinnitys tapahtuu seuraavasti: levitä öljymaalia runsaasti päälystettävälle pinnalle ja aseta kangas sen päälle. Anna maalin imeytyä jonkin aikaa ja levitä sitten lisää maalia kankaan päälle kunnes se ei enää ime maalia itseensä. Kankaan kuvion tulee hieman näkyä maalin alta kun pinta on valmis.

Olemme nyt purkaneet katosta listat jne ja kuorineet vanhan kankaan pois. Näyttää siltä, että koko päällysvaneria ei tarvitsisi vaihtaa, vaan huonojen kohtien paikkaaminen riittäisi. Onko tällaisten paikkojen tekemisessä jotakin jekkua, vai laitammeko vain sopivat palat epoksilla kiinni kolottuamme huonon vanerin pois ja hyvä tulee? Toinen juttu, voiko päälliskankaana käyttää markiisikangasta purjekankaan sijasta ? Tuntuisi suunnilleen samalta tavaralta, ja saatavuus on paljon parempi.

Jos vene olisi minun, luulen että vaihtaisin koko vanerin. Aikaa menee luultavasti vähemmän kuin palasten sovitteluun vain huonoihin kohtiin. Menetellessäsi näin voit olla myös varma että vaneri on kunnollinen kauttaaltaan. Markiisikangas on heikompaa kuin purjekangas ja laadun vaihtelut ovat suuret. Usein markiisikangas on käsitelty jollain esim. vedenpitävyyden saavuttamiseksi. Lisäaineet eivät välttämättä ole hyväksi sinun käyttötarkoituksessa. Suosittelen edelleen purjekangasta.

Suosittelen, että pysyttelisit vanhoissa, kestäviksi todetuissa kontaktiliimoissa. Mainitsemasi Bostikin ohella esim. kotimainen Kiilto Tixo- kontaktiliima käy tarkoitukseen myös hyvin. Vesiperusteisesta mattoliimasta ei tohtorilla ole ole pitkänajan kokemuksia. Arvelen, että sen minkä kansimaton asentamisessa säästäisit (työn mahdollinen helppous) joutuisit myöhemmin maksamaan mahdollisina korjauskuluina.

Perinteisillä kontaktiliimoilla ja huolellisella pohjatyöllä (vanhan kannen puhdistus, hionta ja kuivaus) ja mittaamalla uudet mattopalat huolellisti ennen liimaustyöhön ryhtymistä, saat folkkariisi kannen, joka kestää hyvinkin > 15-20 vuotta. Muista pohjustaa vaneri hyvin liimalla.

Omistan melko iäkkään, 40-luvun lopulla veistetyn pohjoismaisen kansanveneen. Asettaako kansanveneissä käytetty limilautatekniikka mitään ylärajaa veneen käyttöiälle. Eli yleisemmin: kuinka kauan limilautainen vene kestää (merivedessä) ja mikäli mahdollista, millaisia toimenpiteitä tämän rajan ylittäminen vaatisi? Rungon sisusta on jossain vaiheessa maalattu valkoiseksi avotilan kohdalta. Kannattaako tämä maali poistaa? Ja millainen käsittely tämän jälkeen (pellavaöljy/tärpätti/terva vai joku muu)? Tuhdot ovat tiikkiä ja laatikot tammea.

No entäpä kansi: se on päällystetty folkkareille tyypilliseen tapaan muovimatolla ja on paikoitelleen varsin elähtäneen oloinen. Jokunen piskuinen reikäkin taitaa jo olla. Kuinka suuri ja vaikea operaatio kannen pinnoitteen uusiminen on ja edellyttääkö se ammattimiehen taitoja? Kansi on reunustettu laitoja ja tammista ruffia vasten tiikkilistoin jotka joutunee uusimaan kokonaan, vai kuinka? Olisi sääli rikkoa nuo varsin taidokkaan näköisesti veistetyt rakenteet. Eli kuinka pinnoite uusitaan?

Kyselit 40-vuotiaan kansanveneesi hoidosta. Ei kansanveneen eikä muunkaan veneen limilautatekniikka aseta periaatteessa rajoja käyttöiälle. Vanhimmalla vastaani Itämerellä purjehtineella limisaumavene Kajsalla on ikää yli sata vuotta ja vieläkin tikka hakkaisi nokkansa poikki sen ahteriin. Veneesi avotilan maali kannattaa poistaa jossakin vaiheessa ainakin vesilinjan alapuolelta ja kyllästää pinta läpihengittäväksi.

Esimerkiksi pellavaöljy/tärpätti/aspergoli-sekoitus on laajalti käytetty ja hyväksi koettu. Kannen kulunut muovimatto on syytä joka tapauksessa poistaa. Riippuen alla olevan rimarakenteesta voidaan se kunnostaa tai kiinnittää epoksilla rimakannen päälle vaneri. Vanerin päälle on mahdollista vetää ohut lasikuitumatto, joka maalataan tai ehkä suositeltavampana vaihtoehtona rimakuvioinen amerikkalainen Nautoflex kansikate. Viimeksimainittua saa Summasta Seppälän Venetarvikkeesta, puh 05- 355 7155. Korjaustyössä on hyväksi tukeutua ammattimiehen apuun ja neuvotella keskinäisestä työnjaosta. Tämä lyö leiville myös taloudellisesti. Olen varma, että folkkarisi tulee viistämään aaltoja ainakin toiset 40 vuotta.

Esittämäsi kysymys teak-kannen hoidosta on varmaankin useimmin esiteyistä. Teak on käytetty kansimateriaali nimenomaan siitä syystä, että se vuoden- parin kuluttua harmaantuu ja on silloin puumateriaaleista paras tunnettu liukueste. Maissa, jossa purjehduskulttuuri on hieman kehittyneenpää asiaa pidetään aivan luonnollisena. Harmaa on teakin oikea väri tässä tarkoituksessa. Merivesi edesauttaa asiaa, eli kansi 'valmistuu' nopeammin kuin makeassa vedessä. Kannen ainoa hoitokeino on vesi ja kansiharja, joka poistaa lian, noen jne. Teak-öljy, jota on saatavilla on tarkoitettu aivan muuhun käyttöön kuin kanteen, koska se rasvapitoisena säilyttää puun ruskeana, mutta samalla petollisen ja jopa hengenvaarallisen liukkaana.

Pieni käsijyrsin käy vanhan kovettuneen saumauksen poistoon tiikkikannesta, vaihtoehtoisesti voit leikata kapealla taltalla. Vaihtoehtona Sikaflexille on FORM FLEX 2-komponentti kansimassa, joka on ollut pitkään markkinoilla. Siitä on myös hyviä kokemuksia. Kannattaa kysellä A.Seppälän venetarvike KY:ltä.

Teak-vaneria/vaneririmoja en suosittele käytettävän ulkokannessa, koska rakenne ei tule olemaan kovinkaan pitkäaikainen. Käytä teak-vanerin sijaan massiivista teak-rimoitusta. Tämä vaatii riittävää puristusta liimattaessa, esim väliaikaista kiinnitystä hakasilla ampuen. Epokseista tunnetuimmat ovat amerikkalainen WEST ja englantilainen SP. Mustat raidat saat lopuksi aikaan saumaamalla raot esimerkiksi Sikaflex 290 DC:llä. Muista kyllästää käyttämäsi 4mm vaneri ja kantit huolellisesti Hempels Epoxy Sealerillä.

Uran leveys tulee mäntykannessa olla vähintään 10% kansiriman leveydestä, eli kannessasi on varmaan ollut leveämmät saumat, mutta V-muotoinen ura on kulunut kapeammaksi ja sauman leveys pienentynyt. Saumaukseen voi käyttää esimerkiksi Sikaflex 290 DC:tä ja pohjustukseen Sikaprimeri 290 DC:tä.

Minulla on 67 mallinen Chris-craft crusader johon liittyen kysyisin mitä suosittelisit avotilan lattiamateriaaliksi? Siinä on nyt alkuperäinen ns. kansimatto ,joka rupeaa olemaan uusimisen tarpeessa. Varsinainen rakenne maton alla on 20 mm mahonkivaneri. Itse ajattelin mahonkirimaa n.8mm paksuna ,johon liittyen seuraava kysymys : Onko kukaan tehnyt rimakantta kokonaan epoksia käyttäen,tarkoitan kaikissa osissa, riman liimaus, saumojen täyttö sävytetyllä ja esim. mikropalloilla täytetyllä epoksilla sekä sitten koko roskan pinnoitus kirkkaalla epoksilla +uretaanilakka uv-suojaksi?

toinen aihe olisi köliin liityvä kyllästysaine aiheinen: Veneeni on kuidutettu vesilinjasta alaspäin ja on nyt suht. hyväkuntoinen kun pohjaa jouduttiin karilleajon takia korjaamaan muutenkin niin tuli kaikki irtonaiset kuitukohdat avattua ja korjattua. Tässä työssä humasin suurimman osan vaurioista johtuvan jäästä joka rikkoo sekä puuta,että repii kuitua irti puusta. Nyt seuraavaa syksyä varten kysyisinkin mitä suosittelisit imeytettäväksi pilssiin(=köliin) ettei vesi pääsisi enää imeytymään köliin ja pohjalautoihin. Pilssiähän ei saa pysymään kuivana puuveneessä vaikka tekisi mitä.

Koska alla on vaneria niin voit toimia esittämälläsi tavalla. Mikropallojen käyttöä epoksissa rimojen väliin kannattaa harkita, koska ne sävyttävät rakenteen vaaleammaksi. Samantapainen kansiprojekti on meneillään Pernå Skägårdskolassa Kuggomissa ja siellä on käytetty grafiittia sävytykseen. Mikropalloja ei voitu käyttää, koska ne olisivat tehneet epoksin harmaaksi. Kansimateriaalina on Oregon Pine. Vene tulee muuten Kotkan puuvenemessuille eli tervetuloa sinne katsomaan. Köliin kannattaa laittaa pellavaöljyä johon on sekoitettu Aspergolia. Laita ainakin alussa myös puutärpättiä niin se imeytyy paremmin.

Tuntuu ikävältä ampua ideoita alas, mutta vaikealla tavalla olet tekemässä.

Ensinnä kolmemillinen viilu on kulutuksen kannalta todella ohutta. Jos kannen jättää käsittelemättä niin tiikki kuluu pahimmila kävelyreiteillä puoli milliä vuodessa, eli kulutuspinta jää ohkoiseksi. Tuommoiseen viilutukseen on käytetty yleensä kuusimillistä, 5 mm on mielestäni aika minimi. 3 mm kelpaa sisätiloissa jos kansi lakataan.

Toinen juttu on, että kansi on huomattavasti helpompaa tehdä irtorimoista kuin tuolla tavalla. Tarvitset levypuristimen, jotta viilu varmasti tarttuu ja viilujen saumoja on erittäin vaikea sovittaa saumojen kohdalle. Keskelle rimaa tulisi siis helposti kahden viilun sauma, josta on pursunut epoksia pitkin viilua. Suorien rimojen latominen kannelle on kuitenkin nopeampaa kuin kikkailu ohjurien kanssa ja jyrsimen käyttö valmiilla kannella.

Eli ennemmin ostaisin muutaman lankun 50 mm paksua tiikkiä, höyläisin 45 milliin tai vähän alle ja työntelisin halkaisuvannesahalla tai sirkkelillä ohuiksi rimoiksi. Tähän hommaan halkaisuvannesaha on hyvä, koska sahausrako jää kapeaksi ja hukkapuuta syntyy vähemmän. Sirkkeliin kannattaa hankkia ohut terä samasta syystä.

Niistä höylätyistä rimoista latoisin sitten kannen filmivanerin päälle. Rimojen välin tasaaminen ja niiden puristaminen kanteen käy yhdellä kertaa kun ostat paksuja ruuveja ja niihin sopivat prikat. Ruuvaat rimojen välistä saumasta kiinni. Ruuvin varsi pitää rimet erillään ja prikka painaa rimat kanteen. 4 tai 5 mm on tyypillisempi sauman leveys, 8 mm saumoja olen nähnyt lähinnä kaljaaseissa.

Muista suojata filmivanerin reunat hyvin, vaikka pinta kestää vettä niin syrjät imevät vettä. Sivuun voisi laittaa leveämmän skandekkilankun suojaamaan faneerin reunaa.

Nähdäkseni tällä menetetään nimenomaan hyvä pito, jonka kyllä saa takaisin jos epoksikannen maalaa jollain liukumisenestomaalilla. Kangas on aikanaan ollut suosittu lautakannen päällä, koska se elää lautojen mukana. Vaneri ei juuri elä joten sille kyllä periaatteesa soveltuu lasikuitukin, ja erityisesti epoksilla liimattuna. Huolellisesti tehtynä se käy kyllä, erityisesti kun kiinnität huomiota kannen reunojen suojaamiseen.

Itse laittaisin kankaan, mutta ehkä sillä lasikuidullakin pärjää. Työmääränä kangaskansi on ehkä helpompi kuin muovikannen jynssääminen, hiominen ja viimeistely.

Kangaskannen teosta on artikkeli Puuvene.netissä.

Omistan Hanko- veneen vm. -48. Veneessä on alunperin ollut kovalevyllä päällystetyt, kiiltäväksi maalatut lautakannet. Onko kyseinen rakenne tuttu? Edellinen omistaja oli päällystänyt lautakannet kankaalla, mutta otin kankaan pois koska puukansi sen alla oli jatkuvasti märkä. Kovalevyrakennekin on tietenkin vähän huono, vesihän pääsee kovalevyn ja laudoituksen väliin. Olisiko vinkkejä levyn kiinnittämiseksi kanteen? Tehdäänkö ihan"kelluva", eli reunalistojen varaan.

Oletko ihan varma tuosta kovalevystä? Kovalevyhän on vain kuitulevy, noin rakenteellisesti vain vahvaa pahvia. Se imee käsiteltynäkin rumasti vettä, ja ihmettelen kyllä jos 50 vuotta vanha kovalevy on veneenkannessa kestänyt. Vaikka eipä kai olisi ensimmäinen kerta kun olen väärässä. Eli kovalevyn käyttö kannessa on ihan tuntematon juttu minulle, vaneriahan sen sijaan laitetaan monestikin kanteen vähän niinkuin tiivisteeksi.

Oikein tehtynä kangaskansi on täysin käyttökelpoinen ratkaisu. Puuvene.netissä on ohjeet "oikeaoppisen" kangaskannen tekemiseen. Oikeaoppisuus on tosin vähän väärä sana, koska jokainen vanha mestari ja moni veneenkunnostajakin halusi tehdä kannen juuri omalla tavallaan. Periaate nyt kuitenkin tulee esille. Tarkka osoite alla, ja puuvene.netin huoltosivuilta http://www.puuvene.net/huolto.html löytyy paljon muitakin vinkkejä, mm. kaksi muuta kansiremonttia.

On hyvin vaikea sanoa oikeaa kunnostustapaa näkemättä venettä. Sinne kannattaisi saada joku tietäväinen veneen viereen, rakenne kuulostaa sen verran erikoiselta, että näkemättä ei oikein osaa sanoa mitään.

P.S. Jälkikäteen selvisi todella, että öljykarkaistua kovalevyä on käytetty tiettyyn aikaan veneissäkin. Ohessa tietoa rakenteesta.

Kovalevy on ollut yleinen materiaali 40- ja 50 luvun veneissä, Turun veneveistämö on tehnyt siitä jopa veneitä (jollia). Hanko- veneeseen laitetaan öljykarkaistu kovalevy puukannen päälle, hiotaan kevyesti, pohja- ja pintamaalataan. Rakenne jää "uivaksi" sitlodan ja törmäyslistojen varaan. Puukansi on lyijymönjätty, laudat ovat vähän irti toisistaan että rakenne tuulettuu. Pitäis tulla aika näyttävän näköinen, alkuperäisen mallin mukainen kiiltävä (ja liukas) kansi.

Ajattelin jollain tavalla yrittää upottaa ruuveja syvemmälle ja laittaa kittiä tulpaksi. Onkohan se viisasta ja montako milliä olisi minimikuopan syvyys jotta kitin painaminen siihen pysyvästi edes onnistuisi?

Aika tyypillinen tilanne. Ainoa ratkaisu on todella ruuvien ottaminen irti, reiän upottaminen syvemmälle, reikien tapitus ja uusi huolellinen lakkaus.

Missään tapauksessa en lähtisi roiskimaan kittiä sinne tänne kanteen, koska kittitulpat näkyvät joka tapauksessa ikävästi sieltä puun lomasta. Tilannetta voisi parantaa sävyttämällä liitukittiä poltetulla terralla (maaväri, saa taiteilijatarvikeliikkeestä), mutta seuraava ongelma on, että joustava kitti ei kestä päällä kävelyä ja joku kova (epoksi)kitti ei sitten sovellu muuten hommaan.

Tapitus on itse asiassa aika vaivatonta. Käypä katsomassa Googlesta sfnet.harrastus.veneet-palstalla käytyä keskustelua (linkki ohessa).

Vaihdoin itse omaan tiikkikanteeni puolensataa tappia ja siihen savottaan meni kaikkineen puolitoista päivää. Jos ostaa sopivan terän jolla saa ajettua upotuksen nätisti, niin työ on hyvin nopeaa: ruuvinvääntimellä vanhat ruuvit pois, tökitään ruuvinreikä ja upotus syvemmäksi "kertarutkauksella" upotusporalla, sitten ruuvit koneella takaisin (jos ovat kohtuullisessa kunnossa niin voi käyttää jopa samaa ruuvia) ja lakkaan kastettu tappi päälle. Seuraavana päivänä taltalla vähän pintaa ylempää tapit oikki ja silityshöylällä parilla työnnöllä tappi kannen tasaan.

Paras upotuspora tähän hommaan on sellainen, joka voidaan kiristää tavallisen poranterän varteen. Se ottaa ohjauksen valmiista reiästä ja terän asettelulla saa juuri oikean syvyisen ruuvireiän ja upotuksen aikaan. Tapittaessa oikea upotuksen syvyys on mielestäni vähintään viitisen milliä, pikkuisen syvempikin saa olla.

Onkohan mieletön homma repiä muovimatto pois ja vaihtaa vanerilevyt laidoissa mahongiksi ja etukansi tehdä esim teakista tai oregon pinesta? Miten ne tulee kiinni ja mitä tulee väleihin? Entä paksuus, riittääkö nuo nykyiset kaaret jotka ovat ehkä 30-40 sentin välein laitettu? Entä jos ne ovat huonot, pitäisikö ne silloin vaihtaa kokonaan? Paljonko koko homma suunnilleen maksaisi? Vene on osoitteessa http://kotisivu.mtv3.fi/oma/Reponen

Eihän se mahdoton homma ole ja avoimessa moottoriveneessä on vielä sekin hyvä puoli että sivukannet saa tehtyä yhdestä laudasta, eli sitä rimakantta jää vain pikkuinen lätkäres keulakannelle. Siinä suhteessa siis ihan otollinen harjoitteluprojekti, kamalampaa olisi aloittaa ison purjeveneen kansiremontilla.

Puuvene.netin artikkeleissa on pari kannentekojuttua,
http://www.puuvene.net/Lehti/1995-1/kansiremontti.html löytyy purjeveneen kansiremontti,
http://www.puuvene.net/Lehti/1997-2/pettersson.html on moottoriveneen kansiremppa ja osoitteessa
http://www.puuvene.net/Lehti/1999-3/kangaskansi.html tehdään kansanveneeseen kangaskansi.

40 cm pitäisi riittää kansikaarien väliksi kunhan ovat kunnossa.

Itselläni houkuttaisi jo noin pieneen veneeseen tehdä ihan oikea rimakansi, jossa siis ei ole alusvaneria lainkaan. Sen etuina olisi edullisuus (liimat, vanerit ja vanerin kyllästeet ynnä kiinnikkeet jäävät ostamatta), tekemisen helppous (vaneria ei tarvitse jyrsiä skandekkilautojen alle, rimojen liimaus vaneriin jää pois) ja pitkäikäisyys (vaneri ei lähde lahoamaan rimojen alla). Vanerikantta suositaan koska se on näennäisesti tiivis, eli kannen läpi vuotava vesi päätyy kansirimojen ja vanerin väliin piilolahoksi.

Vaihtoehtoja siis löytyy. Tuon kokoinen kansi on ihan palkitseva yhden talven remontti. Kannattaa kuitenkin miettiä että siihen menee aika reilusti aikaa; nyt ensimmäisen kesän jälkeen huomaat paljon muitakin pikkuremppoja, sieltä täältä parsimista, lakkakerrosten kunnollista paksuntamista ensi keväällä jne. Ne voi hoitaa kansiremontin kanssa samana talvena, mutta vain jos homman aloittaa hyvissä ajoin syksyn puolella.

Puuveneen kannen voi kyllästää epoksilla, mutta vain siinä tapauksessa, että se on niin sanottu liikkumaton konstruktio, eli rakennettu vanerista tai ristiinlaminoitu. Kaikki muut versiot liikkuvat ja tämä johtaa siihen että epoksi halkeilee.

Perinteisen puuveneen köli on umpipuuta, joka elää kosteuden vaihdellessa. Jos köli näyttää haljenneen sisäpuolelta kyseessä on todennäköisesti kölilauta, joka on varsinaisen kölin päällä ja joka kiinnittää laudoituksen köliin. Jos siinä on halkeama, niin halkeaman voi puhdistaa ja täyttää epoksilla. Yleensä pitää varoa jäykän materiaalin käyttämistä veneen turpoavissa osissa.

Olen investoinut viime syksyna kaiketi kolmekymmenluvulla rakennetun 'Saksalaiseen Jokipurjeveneeseen'. Ongelmana onkin nyt vuotava täkki, joka olisi mukavuussyista saatava tiiviiksi. Täkki on tehty Oregon Pine listoista (n 35mm leveita) joiden väliin on jatetty 1- 1.5 mm raot. Ongelmana onkin, ettei kansimassa pysy näissä raoissa täkin turpoessa, vaan tursuaa valtoimenaan ylös ja jää ylös täkin kuivaessa, jättäen sauman tyhjäksi. Kysynkin täten onko olemassa sellaista 'jyrsintä' jolla voisin tehdä saumojen yläreunaan 'uran' johon saisin enemmän kansimassaa ja jolloin täkin eläminen ei olisi haitaksi. Vai olisiko muita vaihtoehtoja (kuten kannen uusiminen… joka ei kuullosta kovin inspiroivalta)?

Toinen asia, joka on askarruttanut mieltäni, on pilssin kunnostus. Aiemmin on veneessäni maalattu pilssi ja veneen pohja vesirajan alapuolelta. Nyt tarkoitukseni olisi, etten maalaisi pilssia, vaan kokkaisin sen 1/3 kaikkea mahdollista sisaltavan keitoksen (pellavaöljy-aspegrol-tärpätti) ja huolellisesti sutisin sen pilssiin. Voinko jättää pilssin maalaamatta tällaisen operaation jälkeen? Kuinka paljon uskallan sutia tätä yhdistettä (varsinkin lähellä vesirajaan ulottuvaa lakkausta... lakkauksen alla olevat läikät eivät ole kaunistus ;-) ja kannattaako tämä kyllästysoperaatio toteuttaa myös ulkopuolelle, vesirajan alla, ennen pohjan maalausta?

Kaipaamasi jyrsin on nimeltään käsiyläjyrsin, hinnat alkaen 1 000 markasta ylöspäin. Siihen kannattaa hankkia sopivan kokoinen ja mallinen terä ja harjoitella koneen käyttöä johonkin muuhun kuin veneeseesi. Kansirimojen välisen uran pohjalle on syytä laittaa esim. sopivan levyinen teippi estämään saumausmassan tarttumista uran pohjalle. Jos massa on urassa kiinni vain kansilautojen reunoissa, se joustaa eikä repeile puun eläessä.

Varmempi konsti olisi tietysti uusia koko kansi, mutta niin kuin olin ymmärtävinäni, et taida olla järin innostunut moisesta urakasta. Tosin kannen uusimisen jättäisin ammattimiehen hoitoon.

Toiseen ongelmaasi vastaan lyhykäisesti, että siitä vaan! Pilssin voit jättää maalaamattakin. Mainitsemasi keitos on OK sekä sisäisesti että ulkoisesti. Äläkä sitten säästele kyllästysaineen kanssa.

Ongelmasi saattavat johtua siitä, että kannen mäntyrimojen uria ei ole käsitelty ennen kittausta primerilla, jonka auttaa kitin kiinnittymistä. Mänty elää kannessa eksottisia puulajeja enemmän ja rimat tarvitsevat reilut välit, rukkastuntumalla sanoen 5 sentin listoihin 5 millin saumat. Liian kapeaan väliin kitatun Sikaflexin elastisuus ei tahdo riittää. Sikaflex kannattaisi tässä tapauksessa ehkä korvata 2-komponentti-saumausmassalla, Formflex voisi tulla kyseeseen.

Hei Tohtori Kyseessä on v.-47 Hai- vene. Skandekit ovat tehty 3 erillisestä tammirimasta. Rimojen välissä on kittiä.Rimat ilmeisestikin pääsevät liikkumaan vuosittain jolloin lakkaus on haljennut väleistä ja vesi on päässyt lakan alla. Kysymys? Mikä on suositeltavin tapa poistaa lakka sekä vanha kitti? Mitä saumausmassaa on parasta käyttää?

Lakan voi skrapata pois lämmittämällä kuumailmapistoolilla tai kaasuliekillä (jos on varovainen). Kitti on parasta poistaa käsijyrsimellä tai käsisirkkelillä. Koneeseen pitää asentaa ohjaimet tai sitten kiinnitetään rima viereen ohjausrimaksi.

Kittiä ja puuta poistetaan sen verran että saadan noin kolmesta neljään milliin leveä ja noin neljä milliä syvä oleva sauma mihin voi laittaa uutta kittiä. Puuta pitää jäädä sauman alle jotta rimat voisivat nojata toisiinsa. Koska siellä ilmeisesti on liikettä ja jännityksiä niin sauman pohjaan kannattaa laittaa jotain ettei kitti tartu pohjaan. Sikaflex tai joku vastaava polyuretaanimassa on paras aine väleihin.

Kitattu saumahan liikkuu aina mutta oikein laitettuna lakka ei pitäisi saada vettä alleen vaikka se vähän halkeilee sauman kohdalla. Lakkausta pitää alustaa hyvin ja sitten aloittaa lakkauksen ohennetulla lakalla, ensimmäinen kerros voi olla puolet tärpättiä. Ensin kumminkin kyllästysainetta, kylmäpuristettu pellavaöljy tai owatrol 1-öljy. Öljyt poistetaan pinnasta ennen lakkausta.

Neuvoisin uusimaan kyseisen vanerin kokomahonivaneriksi. Työn tulisi onnistua myös ensikertalaiselta kun purkaessa katsoo tarkasti, miten rakenne on tehty. Valokuvaaminen ja piirrosten piirtäminen auttaa.

Minulla on mini-cat moottoripurjehtija.hytti on mahonki puuta ja kansi+ muu runko on lasikuitua.kannen ja mahonki seinän taitteessa on listoitus joka sateella vuotaa .olen koittanut sika tiiviste saumaus ainetta ,mutta se ei ole auttanut.mitä siis teen asialle.

Oletko irrottanut listat ja puhdistanut sauman kunnolla ennen tiivistämistä? Tiivistemassaa levittäessäsi massa täytyy pursottamisen jälkeen painaa tiiviisti saumaan vaikkapa veteen kostutetulla sormella. Silloin massasta lähtevät mahdolliset kuplat, jotka voivat jättää vuotopisteitä, pois. Jos olet toiminut näin ja vuotoa ilmenee, täytyy vuoto olla jossain muualla, hytin mahdollisissa läpivienneissä, joista vesi valuu sisään. Tiivistystyö vaatii onnistuakseen hyvin huolellista työtä.