Jatkoa…
Trysundasta seilasimme etelään huikean 7 Nm merimatkan Ulvöhamniin, joka sijaitsee kapeassa ja suojaisessa salmessa. Vierassatamaa hoitaa paikallinen hotelli ja sataman fasiliteetit olivat taas huipputasoa, käytössä oli mm. hotellin uima-allas, vain sauna puuttui.
Rannan laiturilla oli parikin pientä ravintolaa ja kylältä löytyi pikku kauppakin, josta löytyi mm. tuoretta leipää – pakastettuna? Paikallinen savusiika oli erinomaista. Surströmming sai kuitenkin jäädä ostamatta runsaasta tarjonnasta huolimatta. Korkea vuoren huipulla sijaitsevalle Ulvön luotsiasemalle kiivettyämme saimme taas ihailla upeita maisemia. Näimme myös Suomen mantereen päällä sijaitsevat pilvet.
Ulvöstä siirryimme lyhyen etapin suoraan länteen Mjältön saaren luonnonsatamaan.
https://youtu.be/UH-DnAizMOE Pyöreään korkearantaiseen satamalahteen johtaa kapea aukko kalliossa. Merirakennusinsinöörikään ei pystyisi suunnittelemaan parempaa satamaa. Mjältö on Ruotsin ja ja Högakustenin korkein saari, joten oli aivan pakko kiivetä 236 m korkealla sijaitsevalle Mjältötoppenille. Perinteen mukaisesti huipulle pitää rannalta viedä kivi ja tästä syystä huippu on nykyään vähintään 2 m korkeampi kuin ennen, vaikka ei oteta 8 mm vuosittaista maannousemaa edes huomioon. Ruotsalainen käsitys luonnonsatamasta on pikkasen urbaanimpi kuin suomalainen… Nimittäin niissä on laiturit, nuotiopaikat puineen, PuuCeet yms. Mjältössä oli jopa pikku hirsisauna, mikä oli ihan pakko testata. Brittipariskunnan lämmittämillä löylyillä saikin kunnon hien irti Helo kiukaan luomassa lämmössä. Suomalaisena saunaeksperttinä pitää tietenkin pikkasen parannusehdotuksia keksiä, eli lauteet olisivat saaneet olla puolimetriä ylempänä, niin löylyt olisivat lämmittäneet myös hartioista alaspäin.
https://youtu.be/33YHCGKXZGc
Vietettyämme kaksi päivää upeassa Mjältössä suuntasimme koneella tyvenessä kelissä lännemmäksi Dockstan pikkukaupunkiin. Taas oli viimeisen päälle siisti vierassatama ja vastassa laiturilla italialaispariskunta, jonka palvelualttiutta oli pakko hämmästellä.
Pyörittelin päätäni laiturilla roskapussi kädessä etsien roskapistettä, niin isäntä nappasi pussin kädestäni ennen kuin ehdin askelta ottaa. Sama juttu kun katselin vesipistettä kohti aikeissa alkaa vetämään letkua, niin isäntä oli jo kelaamassa letkua veneelle päin.
Ainoa miinus Dockstan vierassatamassa oli sataman ja kaupungin välistä viilettävä moottoritie, jonka lähin ylityspaikka sijaitsi yli kilometrin päässä. Vaikka etäisyys ICAan oli suoraan tien yli n 500 m, tuli sinne matkaa virallisen ylikäytävän kautta pari kilometriä.
https://youtu.be/cwGSRUmKBBM
Dockstan lähellä sijaitsee Skulebergin vuori, joka on kiipeily- ja haikkauskohde ja talvella siellä lienee laskettelurinteet. Suuntasimmekin sinne koirien kanssa aikomuksena kiivetä vuorelle. Käveltyämme helteessä 3 km vuoren juurelle päätimme kuitenkin ottaa hiihtohissikyydin huipulle. Koirat olivat kiltisti sylissä koko matka. Kumpiakohan jännitti outo kyyti enemmän koiria vai isäntiä? Maisemat 295 metriä korkealta jyrkänteeltä olivat vaikuttavat Porin 15 metriseen ”Isomäkeen” tottuneelle tasaisen tallaajalle.
https://youtu.be/lTC2ilgbOok
Seuraava Norrfälsvikenin vierassatama oli ainoa virhevalinta koko reissulla. Sinänsä hieno, suojainen ja erittäin idyllinen kalastajakylä oli jäänyt valtavan Camping- ja mökkialueen puristuksiin ja meno oli sen mukaista, poppi soi jne…
https://youtu.be/XxbYYuacbsM
Seuraava satama etelän suuntaan taas oli reissun ehdottomia helmiä. Paljon hienompaa satamalahtea ja pikkuruista kalastajakylää en osaisi edes kuvitella kuin Bönhamn.
Yksi erikoinen asia alkoi tässä kohtaa valjeta; jostain syystä, jota en ymmärrä, vierassatamissa ei ole poijuja. Suurimmassa osassa vierassatamia kynnetään pohjaa ankkurilla. Onneksi RST Brusemme 10 metrin ketjulla painoitettuna nappasi joka kerta eka yrittämällä, eikä luistanut yhtenäkään yönä.
https://youtu.be/B0SLu6TWaNA
Bönhamninkin luontopolut tuli koirien kanssa käytyä tarkkaan läpi. Luonto ja maisemat ovat tällä puolella lahtea kyllä aivan erilaiset kuin matalalla ja kivikkoisella itärannalla. Navigointikin Höga Kustenilla on helppoa; rannat ovat syviä ja vettä on rantaan saakka.
Kovalla kaakkoistuulella roiskimme menemään vasta-aallokkoon kohti Häggvikiä. Puolimatkasta eteenpäin päästiin purjeilla, mikä on aina huomattavasti mukavampaa. Häggvik on todella kapean salmen perällä oleva ympyrän mallinen lahti, jonka keskellä on pyöreä saari. Lähellä sijaitsee erikoinen museo ja taidekeskus MannaMinne. Alueella sijaitsee n 100 eripuolelta Eurooppaa peräisin olevaa rakennusta ja monenlaista tallennettua historiaa ja kulttuuria. Vierassatamassa oli itsepalvelu satamamaksun suhteen ja taaskin sosiaalitilat olivat vailla moitteen sanaa. Häggvikin vierasvenesatama tarjosi yhteistyössä lähi-ICAn kanssa suuren valikoiman lainapyöriä, joilla oli näppärä hurauttaa parin kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan.
Näin hienossa ympäristössä oli ilo viettää 30-vuotis hääpäiväämme, jota juhlistimme sihijuomalla ja kipparskan loihtimalla herkkuaterialla.
https://youtu.be/P40NvUKaEM0
Sellainen tilanne tuli ensikertaa vastaan että WC:n huuhtelupumppu meni tukkoon. Häggvikissä sadepäivän ratoksi purin huuhteluvesipumpun osiksi ja tukkeuman syyksi paljastui pari imuletkuun uinutta jo osin mädäntynyttä kalaa. Kun poistin kalaraadot läppämekanismista, niin huuhtelukin toimi taas!
Seuraava satama oli jo Höga Kustenin eteläreunoilla sijaitseva Lövvik, jonne motoroimme sateisessa kelissä pilvien roikkuessa korkeiden saarten päällä peittäen saarten huiput.
https://youtu.be/hUL2vLPD2Ig
Seuraavaksi etapiksi valitsimme 45 Nm päässä sijaitsevan Skatan, sillä alkoi olla aika lähteä etenemään vähän rivakampaa tahtia kuin Högakustenin alueen n. 10 mailin päivämatkoin. Olimme varanneet koko reissuun 5 viikkoa ja yksi viikko meni suomen puolella pohjoiseen matkatessa. Kaksi viikkoa oli nyt kruisailtu itse kohteessa ja pari viikkoa oli varattu matkaan Ruotsin rannikkoa alas ja Ahvenamaan kautta takaisin kotivesille.
Itärannikolla on useita Bukteneita eli suuria lahdelmia, joiden ylitykset voivat kelissä olla aika vaativia, sillä avomeren aallokko voi nousta lahdissa hyvinkin korkeaksi, sillä siellä ei ole mitään saaristoa suojaamassa. Tuuli nousi päivän mittaan viidestä metristä kolmeentoista ja reivasimme pariinkin kertaan pitkin päivää. Onni oli että tuuli tuli mantereen suunnalta, joten pahempaa aallokkoa ei ollut kuin puolitoistametristä Aavikebuktenilla ja Sundsvalbuktenilla. Nyt selkeästi oltiin poistuttu Högakustenilta, sillä kivikkoiset vedet ja rannat muistuttivat vastaavalla korkeudella toisella puolella lahtea olevaa Merikarvian seutua.
https://youtu.be/lA56jM_Fe0Q
Matka jatkui reippaalla 20 Nm tahdilla Stockaan.
https://youtu.be/IpKdwMeATNc Sattumalta osuimme paikalle kun Stockan juuri uusitussa vierassatamassa oli tulossa avajaisjuhlat ja he pyysivät kovasti meitä jäämään seuraavan päivän juhlallisuuksiin, sillä olimme heidän mukaansa ”Hamnens Pärlan och Smycken”. Siirsimme seuraavan päivän lähtöä iltapäivään heidän mielikseen ja kyllä laiturilla riittikin veneen ihailijoita. Satama ja satamalahtea rajaavat saaret pikku taloineen olivat todella kauniita, taas uusi pittoreski kalastajayhdyskunta.
https://youtu.be/_ufq1MqQuaQ
Jatkuu
Nortti