Pohjolan rannoilta - Ihmisiä ja veneitä Merenkurkusta Grönlandiin
Kirja sisältää hyviä juttuja. Niissä esiintyy niin ihmisiä, veneitä, tarinoita, kulttuuria, perinteitä ja upeita kuvia.
Stoori alkaa nimensä mukaisesti Merenkurkusta. Otsikkona on Kivien maa. hylkeenpyyntiä. aseita, veneitä, tarvikkeita ja ihmisiä. Tarinassa saavutaan Rias-Matin seurassa 1830-luvun Tukholmaan. Kaava on samantapainen joka kohteessa. Väliin jää tilaa jutuille menneisyyteen unohdetuista sankareista ja tapahtumista.
Saarten valtakunta on taattua aihetta Ahvenanmaasta. Vene-esittelyssä on perinteinen
verkkovene. Sitä ei pidä sekoittaa nykyiseen moottorilla kulkevaan sisareen, sillä verkkovene ei soveltunut moottorilla kulkemaan. Välillä käydään myymässä kaloja Tukholmassa ja Helsingissä, kunnes siirrytään Clarken seuraan seikkailemaan postiveneillä.
Jälleen siirrytään Tukholmaan. Tarinan nimenä on 24 00 saarta. Saaren ainoa lapsi kertomuksessa on Rödlögan saarella 1950-luvulla asunut Inger Westberg. Hänen nuoruudessaan käytettiin
suurvenettä kuljetuksiin. Veneestä on esittely. Tukholman kaksi saaristoa kertoo omavaraisista saaristolaisista ja kaupunkilaisten vapaa-ajanvietosta.Tarinana on hurja venäläisten hyökkäys vuonna 1719 Tukholman rannoille.
Täältä palataan takaisin Suomeen. Havupuurannikko nimen takana esiintyy Pernajan saaristomuseo ja verkkovene Lasse. Yhteinen meri kertomuksessa pohditaan suomalaisten ja virolaisten yhteistyötä kautta-aikojen. Ennen siirtymistä raukkien valtakuntaan Gotlantiin kerrotaan suomalaisten vaarallisista taikavoimista.
Gotlannissa kirjan lukija tapaa Erik Olssonin, joka mainitaan paikallisen kolmimiehisen kalastajaveneen pelastaja jälkipolville. Juttu jatkuu talonpojan arkea koskettavaan juttuun. Tarinassa postisäkkien kuljetus Gotlantiin muuttuu kuoleman matkaksi.
Bornholm Kalliosaari. Bornholmilainen 1880-luvulla rakennettu tasperäinen jolla näyttää kuvassa oikein veikeältä. Bornholmin ruotsalaisuus ei ole aina ollut itsestään selvyys. Tätä asiaa valotetaan seuraavassa luvussa, ennen siirtymistä kalasodan syövereihin Gudhjemiin.
Hyppäys Tanskanpuolelle Jyllantiin. Rautarannikko. Klitmoller on jokapuolelta pyöreä vene. Se näyttää lähes koomiselta, mutta uskotaan paikallisia, että sillä on hyvät ominaisuudet niin merellä, kuin rantauduttaessa matalilla rannoilla. Lisäksi isketään tarinaa aikaisempien vuosisatojen rantarosvouksesta ja meren tulvimisesta alavalle maalle.
Ruotsin graniittirannikko Bohusin alueella. Kuuluisasta Bohusjullesta on muutama oikein makoisa kuva ja juttua veneenveistäjä Olle Anderssonista. Meri-ihmisiä ja vesirottia luvussa on entisaikaisia hurjia tarinoita.
Harmaakivirannikko Norjan etelärannikolla eli Sörlandetin saaristo alkaa niin upealla kuvalla, että siitä huokuaa miltein käsinkosketeltavasti kesän lämpö ja pitkien sunnuntaiden toimettomuus. Tarina on tositapahtumia: Katkarapusotaa ja hummeribusseja. Soutajan kosto tarina on niin herkkä, että se laittaa kyyneleen silmäkulmaan.
Vuonojenmaa kappale jatkaa Norjassa. Vene kohteena on ”Maailman kaunein vene”. Kohde on tietysti Oselver ja veneenveistäjä Harald Dalland, joka on heilattunut kirvestä ympäri maailmaa veneiden parissa.
Nordlandet, kurimusten saaret eli Lofootit vastakohtien maailma. Nordlandin veneen uutta tulemista hehkutetaan aukeaman verran. Todellakin se on hieno vene, että asia. Lofoottien alueen menneisyydestä on luku nimeltään Valtio valtiossa. Trollfjordenin taistelu, taistelu turskasta on maalauksen kera päässyt näiden kansien väliin. Paholaisen kita eli Moskenin virta, joka nieli jatkuvasti laivoja aiheutti aikoinaan paljon pelkoa merimiesten keskuudessa. Mistä oikein oli ja on edelleen kysymys?
Vahvojen virtojen rannikko. Färsaaret. Färsaarelainen suotuvene muistuttaa yksityiskohdiltaan paljon Norjan länsirannikon veneitä. Luvussa onkin enemmin asiaa kilpasoudusta kuin veneistä. Färsaarelaisen pahin komus kalamatkalla oli kohdata punatukkainen nainen, joka tyhjensi tuhkaämpäriä. Tämä ja lukuisat muut enteet olivat alituisesti varottavana. Huonoa kalaonnea tai pahempaakin saattoi tapahtua. Valaan teurastus lopettaa tarinoinnin Färsaarista.
Islanti Tulivuorten maa. Kuudensoudettava islantilaisten ”perusvene” menneiltä ajoilta. Siinä ei alunperin käytetty purjeita, vaan ne tulivat varustukseen vasta 1900-luvulla. Kuvassa oleva kunnostettu Valdimar on hieno. Puoliksi maata, puoliksi merta kuvataan kalastuksen tärkeimpien varustuksen öljyvaatteiden valmistusta, sekä kalastuksen kehitystä. Hyljenaisesta on kaksi tarinaa. Marmael ja Draugi saavat oman aukeaman.
Vihdoin siirrytään Jään maahan Grönlantiin. Ensimmäinen luku on nimeltään Nerokas kulkuneuvo. Ja sitä todentotta on esitelty ”Naistenvene”. Puinen runko päällystettynä kahdellatoista suurhylkeen nahalla. Kuormaa rutkasti kantava vene, joka on riittävän kevyt muutaman ihmisen kannettavaksi. Naistenveneen mittasuhteet tulevat oivasti esille sivulla 122 olevasta Ramusenin maalauksesta. Lisänä on vielä kaksi muikeaa tarinaa kyseisten veneiden taholta.
Kirja on muhkea paketti sisällöltään, siinä on hienoja valokuvia, piirroksia ja jäljennöksiä maalauksista.
Kirjassa on yksi minua suuresti ärsyttävä ominaisuus: Se on liian kookas! Korkeus 33,5cm, leveys 25cm, paksuuden ollessa vain luokkaa 1cm. Kokonsa puolesta se menee selailukirjojen luokkaa, jossa yleensä olevat kirjat eivät sisällä näin paljon tekstiä.