Kirja

Löysää puhetta ja laiturijuoruja. Jos tuntuu että aihe ei enää liippaa kovin läheltä puuveneitä, niin siirretään keskustelu tänne.
Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 14.07.2016 8:44

Kuva

Rus-projekti. Fredrik Koivusalo. Käännetty Rantaruåtsista Suomeksi. Kirja on omakustanne.

Saadessani kirjan käteeni selailin sisällysluetteloa. Sen loppupuolella on Haaksirikko niminen kappale. Haaksikkoihin sisältyy aina dramatiikkaa ja yllättäviä käänteitä, joten päätin lukea tuon ensimmäisenä. Haaksirikko ja sen tapahtumat eivät oikein ”auenneet” minulle. Taivuin ja aloitin uudestaan kirjan esipuheesta.

Kirja ja sen tapahtumat piirtyvät tajuntaan loogisessa järjetyksessä. Ärsyttävää ja kokonaisuuden kannalta häiritseviä sivukäänteitä ei juuri esiinny, jollei siksi lueta Rus-yhtiössä tapahtuneita ”yhteenottoja”.

Fredrik Koivusalon perehtyminen projektiinsa ja sen läpivieminen vaikeuksien kautta herättää ihailua. Hänellä on ollut matkassa, kuten hän itsekkin antaa ymmärtää luottoystäviä, joiden tuki on ollut välttämätöntä. Tuonlaisten ystävien tuki on muutenkin elämässä mahdottoman tärkeää. Lapurinsaaren rantavedestä löydetyn hylyn käyttäminen Rus-projektin esikuvana antaa asialle aivan oman tenhonsa. Se ei ole enään vain yksi kopio tanskalaiseta tahi norjalaisesta viikinkialuksesta vaan siinä on mukana suomalaista perkelettä, olipa tuon hylyn alkuperä mikä tahansa.

Löytyy sopivaa kuusta laudoitukseen ja kaariin. Kolinlasku tapahtuu 09.06.1992. Runko alkaa hahmottua. Köli, vannas, laudoitus, sikököli sun muut sisäpuolen rakenteet, ruori, takila, purje ja köydet saavat oman hyvän lukunsa. Rus kastetaan ja se pääsee omaan elementtiinsä. On koe purjehduksien aika.

Seuraavana talvena Rusia ja sen tulevaa miehistöä valmistellaa tulevana kesänä koittavaan pitkänmatkan purjehdukseen. Vaatetus, ruoka, juoma, astiat makuu alustat kaikki vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, kun tavoitellaan alkuperäisyyttä.

Vihdoin kesällä 22.05.1994 tapahtuu lähtö. Tästä eteenpäin kirja etenee päivittäisin merkinnöin aina haaksirikkoon saakka. Kuten jo alussa mainitsin on haaksirikolla oma lukunsa. Tapahtumat jatkuvat eikä maailma näytä valoisimpiaan puoliaan, mutta sitkeältä kaverilta Koivusalo vaikuttaa. Kirjan lopussa on kuva uudesta syntymäisillään olevasta aluksesta.
Viimeksi muokannut Herttua, 17.07.2016 12:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 14.07.2016 8:48

Heinäkuu jo vahvasti käsillä, enkä ole saanut kuin guttaperkkaisen suotuveneen vesille. Päivät ovat kiemurrelleet sormien välistä, kuin varkain. Nyt tuntunee, että on jo liian myöhäistä alkaakaan virittelemään yhtään isompaa vesikulkuneuvoa omaan elementtiinsä.
Kirjat ovat kuitenkin kuuluneet jokapäiväiseen elämänrytmiin ja olen saanut nauttia useammasta oikein viihdyttävästä teoksesta. Kirjat ovat olleet sisällöltään varsin kansanperinne ja historia painotteisia, mutta joukkoon on mahtunut pieninä virkistyksinä muutama meriaiheinen. Kuultuani Kanadassa järjetettävästä perinnepurjelaivojen tapahtumasta, jonne aikoo muutama suomalainenkin mukaan tuli mieleeni Farley Mowatin Kunnoton kuunari.

En ole lukenut teoksesta muuta, kuin Hannu Sarralan suomentaneen version. Se on mielestäni verratonta luettavaa. Hyviä lauseita ja mielekkään etenevää kokonaisuutta, joka pitää lukijan niin sanotusti liipasimella.

Kirjan lukeminen aiheuttaa jatkuvia naurunhörähdyksiä, sen välillä säälinkin sekainen huumori on ajatonta. Kirjailija on teoksessa itse mukana, eikä hän nosta itseään jalustalle vaan osaa hymyillä omille kommelluksilleen ja virheilleen. Kirjailija pysyy kuitenkin raiteilla eikä sorru epätoivoisen jatkuvaan lukijan naurattamiseen.

Kirjan sisältö on luhykäisyydessään tarina kaveruksista, jotka ajatuvat hankkimaan vanhan kalastuskuunarin. Alusta kunnostetaan epätoivuusuuden ja mielipuolisuuden rajamailla, sillä opetellaan purjehtimaan ja jälleen kunnostetaan. Lopulta matkaillaan, mutta kohde poikkeaa suunnitellusta Karibianmerestä.

Newfoundlandin syrjäiset ja sumuiset kolkat asukkaineen, rakennuksineen ja tapoineen tulevat tutuiksi. Heissä on kalastajia, kauppiaita, merirosvoja ja virkamiehiä. Historianhavinasta kaivetaan ylös useita erilaisia yksilöitä ja ryhmiä. Esimerkiksi Isännöttömät miehet.

Alus nimetään hirtehisesti Onnistuneeksi Seikkailuksi, nimi käännetään myöhemmin Baskikielelle erinäisten selkkauksien vuoksi. Baskikielinen nimi Itchatchozale Alai on kuitenkin niin vaikea lausua, että se muuttuu Itsekkääksi. Myöhemmin nimi muuttuu takaisin Onnistuneeksi Seikkailuksi.

Alus on alunperin rakennettu tuoreista lankuista, joten se tarvitsee kohtuullisen runsaan pilssiveden pysyäkseen pinnalla. Pinnalla pysymista edesauttaa huomattavasti kaikenmailman moska, joka sinne on kertynyt sen toimiessa kalastusaluksena. Moskan poisto aiheuttaa lisää murheita.

Aluksella on lisäksi taipumus purjehtia vain itään, joka on harmillinen tulevien suunnitelmien kannalta.

Kirja on herkuttelijan lukuelämys. Tämän voi lukea yhä uudestaa ja aina siitä löytää uusia vihahteita. Suosittelen.

Valokuvaa en kirjasta laita esille, sillä minun kirjani on vailla kansipapereita.

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 17.07.2016 12:31

Kuva

Uunio Saalas Suomalaisen luonnontutkijan Matka Maapallon Ympäri 1839 – 43


Uunio Saalas (18. helmikuuta 1882 - 3. huhtikuuta 1969) oli neljännenpolven hyönteistutkija. Hän oli vankkumaton suomalaisuuden kannattaja. Vuonna 1906 hän muutti nimensä, Unio Reinholdista tuli Uunio Saalas. Hän julkaisi useita kirjoja, joista ehkä tunnetuin on Metsähyönteiset (1949).

Kirja, josta kirjoitan on julkaistu 1929 (Otava). Se perustuu Uunio Saalaksen isöisän Reinhold Ferdinand Sahlbergin Ruotsiksi käsinkirjoittamiin matkamuistelmiin, joita oli yhteensä 565 sivua. Uunio mainitsee halunneensa käyttää isoisänsä tyyliä ja omia sanoja, suomenkieliseen asuun saatettuina.

Kirjan alkusanasissa on lyhyt henkilöhistoria R.F Sahlbergistä. Hän syntyi 12.23.1811 Turussa, jossa asui Yläneen Uudenkartanon ohella. Koulua hän ei käynyt, vaan sai kotiopetusta. Ylioppilastutkinto 1827, filosofiankanditaattitutkinto 1836, lääketieteen kanditaatti 1838, lääketieteen lisenssiaatti 1839 ja tohtoriksi 1840. Työuransa hän teki Turun yliopistossa.

Sahlber oli saanut ”Pohjois-Amerikkalaiselta Komppanialta” luvan seurata matkustajana sen järjestämää retkikuntaa Sitkaan, jossa siihen aikaan asui melkoinen määrä suomalaisia. Hän oli ottanut hoitaakseen Sitkassa vuoden mittaisen lääkärinpestin.

Laivan henkilöluku oli kaikkineen 53. Laivan kapteenina toimi N.C Kadnikv. Laivalla oli kuitenkin ylijohtaja. Hän oli tuleva Sitkan kuvernööri A.A Etholèn, jonka lapset ja vaimo seurasivat mukana. Muista mukana olleista R.F mainitsee suomalaisen luutnantti J. Bartramin, venäläisen lääkärin Romanoskin, preparaattori E.G Vosnoisenskin, rouva Öhman tyttärineen, Helsingin museon vahtimestarin R.F hän oli ottanut mukaan apulaisekseen. Lisäksi mukana matkaavista hän mainitsee Uno Cygnauksen, jonka mukana olo muodostuu hieman virnettä nostavaksi, kun tietää, että hän oli ottanut Sitkasta luterilaisen seurakunnan kirkkoherran viran. Koska oli saattanut taloudenhoitajansa synnilliseen tilaan. (Tämä naismaailmassa tehty askel ei tule julki tässä kirjassa, vaan siitä on maininta Fröja ja valaanpyytäjät kirjassa, joka on seuraavana, josta kirjoitan).

Matka alkoi Turusta 12.09.1839. Laivana oli Suomen Turussa rakennettu Nikolai. Viikon purjehduksen jälkeen vietettiin Kööpenhaminassa muutama päivä, jolloin R.F kävi pienellä purjeveneellä Ruotsin puolella. Lokakuun toisena päivänä jatkettiin matkaa.

Ensimmäinen myrskykuvaus on kirjoitettu Pohjanmereltä: Läpäisemätön pimeys estää näkemästä laivan toista päätyä. Sade virtaa rankkana taivaalta. Meri lähinnä laivaa on valkoisena vaahtoa. Ja me emme voi sanoa vielä kestäneemme oikeata myrskyä, vain kovaa tuulta Pohjanmerellä.

Englannin kanaalissa lasketaan ankkuriin Wight-saaren edustalle. R.F ihastelee saaren vehreyttä ja hoidettuja pihoja, joista jokaista voi verrata hoidettuun huvilaan.

Lokakuun 29. päivän vastaisena yönä laivan ollessa Etelä-Espanjan kohdalla kohtasi sitä vaara. Heidän ranskalaisena pitämä laiva kiitää yön pimeydessä aivan vierestä ohi ja asettuu poikittain Nikolain reitille. Kapteeni kääntää aluksen ranskalaisen suuntaiseksi ja näin purjehditaan koko yö. Viimein tuo alus päivän sarastaessa loittoni heistä. Suoden hetken hengähdyksen saapuakseen kohta uudelleen. Nikolaista laukaistiin muutama tykki kohti tuota alusta, joka nyt tyytyi poistumaan.

Tämän jälkeen Nikolai suunnistaa suoraan kohti Brasiliaa. Laivalla nupistaan tuoreen ruuan loppumisesta, mutta se ei muuta Etholènin päätöstä. Marraskuun 14. päivänä he saapuvat tropiikinleveyspiirille ja sinä päivänä kuoli ensimmäinen matkustaja eli mamselli Öhmannin pieni koira.


Marraskuun 29. päivänä purjehditaan päiväntasaajan poikki. Laivalla järjestetään juhla. Tykit paukkuvat ja isä Neptunus esiintyi ja teki laivaväelle hullunkurisia kysymyksiä.
Joulukuun 11. päivän aamulla he saattoivat nähdä lahden, jonka rannalla Rio de Janeiro on. Matkalaiset pääsivät maihin joulukuun 12. päivänä, oltuaan merellä yhtämittaa noin 2 kk. R.F kuvailee kuinka suloista oli saada vihdoin tuoretta ruokaa: appelsiinejä, ananaksia, arbuuseja, meloneja, persikoita ja omenia.
R.F tekee retkiä lähistölle ja hieman kauemmaksikin. Hän omistautuu hyönteisten keräämiselle ja on haltioitunut kaikesta näkemästään.

Tammikuun 5. päivänä 1840 matka jatkuu noin kolmiviikkoisen maissa olon jälkeen. Kierretään Kap Horn ja suunnataan kohden Valparaisoa. Aluksi lämmin vaivaa, mutta kohta on kaivettava lämmintä ylle.

Lintuja näkyy päivä päivältä enemmin. Varsinkin Albatrosseja, joita on useita erilajeja. Matkalaiset metsästävät niitä koukuilla, joissa oli lihanpalanen.

Myrskyä ja tuulta koetaan. R.F kertoo:
Helmikuun toisena yöllä heräsivät kaikki äkkiä ja yht´aikaa. Kannelta kuului melua ja juoksua. Kannen alla kaatuivat tuolit, pöydät, taulut, kirjat jne. Äkillinen tuulenpuuska yllätti meidät. Vaivoin ehdittiin kannella korjata purjeet ja melko korkeat laineet iskivät laivaa vastaan. Aamulla jälleen kaikki oli ohitse.

R.F kuvailee myrskyn aiheuttamia vahinkoja ja mustelmia. Mainiten naisten olleen yleensä niin lihavia, etteivät he saaneet yleesä kuin mustelmia.

Valparaisossa Nikolai viipyy kolmisen viikkoa, jonka aikana hän tekee retkiä Chilen ympäristöön.

Purjehdus jatkui isolla valtamerellä Valparaisosta Sitkaan. Nikolain ohella Valparaisosta lähtee priki Constantin samaan kohteeseen. R.F aloitti matkansa Constatissa, mutta joutui useastikin matkan aikana vaihtamaan laivaa, aina sen mukaan missä hänen apuaan tarvittiin. Näyttää siltä, että venäläinen lääkäri olisi menettänyt laivaväen luottamuksen, joten R.F kutsuttiin aina, kun vakava sairaustapaus sattui.

Maaliskuun toisena päivänä R.F tuskailee kuumuudesta ja mainitsee aluksen olevan muutaman leveysasteen päässä zenitistä, jolloin keho ei aiheuta minkäänlaista varjoa.

Kuudes maaliskuuta synnyttää Etholèn puolisi Margarete pojan, joka puolenkolmatta viikkoa myöhemmin kastetaan Adolph Eduadiksi.

Toukokuun toisena oli ilma viilennyt niin, että kajuutoissa se laski yöllä +11 asteeseen.

Toukokuun kahdestoista päivä saatiin Sitka näkyviin. R.F kuvailee: Maa, joka oli edessämme, oli vuorinen, muistuttaen miltein Brasilian kukkuloita. Se vain oli erona, että täällä kaikki korkeimmat vuoret olivat vielä lumen peitossa.

Nyt R.F:ltä jää merimatkailu vähiin vuodeksi. Yleisesti hän paheksuu elin oloja ja runsasta juhlimista, mutta tekstistä voi olettaa hänen juhliin myös osallistuneen. Heinä- elokuussa hän pääsee alkuasukkaiden mukaan vesilintuja ampumaan pienellä baidarkalla, joka kuvasta päätellen muistuttaa kajakkia.

Valparaisossa oli Etholèn luvannut R.F:lle hänen saavan retkeillä ja matkustaa Sitkan ympäristössä ja jopa käydä Kaliforniassa mutta nyt Etholèn asettuu poikkiteloin kaikille ehdotuksille. R.F suorastaan saa kuumetta pelkästä mielipahasta. R.F lähettää Rosenbergin keräämään hänelle näytteitä joulukuun kymmenespäivä Meksikonlahdelle. Tämä matka koituu Rosenberille kohtalokkaaksi, sillä hän saa vahingonlaukauksesta osuman ja kuolee myöhemmin.

Sitkasta R.F lähtee toukokuun 15. 1841 Höyrylaivalla kohti Ohotskia. Laivalla oloa R.F kuvailee yksitoikkoiseksi ja raastavaksi. Kapteeni osoittautuu juopoksi, kuten moni muukin seurueen jäsenistä.
Kesäkuun seitsemäs tuli näkyviin Atka. Ainoa saari, jossa pysähdyttiin. Atkassa luultiin laivan tuovan elintarpeita, mutta pettymys oli suuri kuultaessa, että laivalla ei ollut mitää heille. Täällä R.F tapaa aleuttilais-tajoni Deduchin, joka läheisellä saarella asustavan heimon johtaja. R.F ylistää heidän käyttämiään kajakin tapaisia veneitä, joilla voi hänen mukaansa taittaa matkaa nopeasti ja paljon turvallisemmin, kuin millään purjeveneellä.

Matka jatkuu. Viimeinen Amerikan mantereeseen kuuluva saari, joka tuli näkyviin oli Kuska. 24 kesäkuutä R.F on hyvällä tuulella ja mainitsee päivän olevan mitä ihanin. Paljon valaita ja lintuja.

Paikanmääritys vaikeutuu ainiaisen sumun vallitessa ja merivirtojen kieputellessa alusta. Todellisuudessa alus oli Ohtoanmereen johtavan salmen suulla, joka tarkentui sumun hieman hälvennettyä. Salmesta ajetaan kunnes laivassa on tehty joukko varotoimenpiteitä ja mittaluodit ovat valmiina. Puolessatunnissa on siirrytty turvallisesti Ohtoanmerelle.

Kuudes heinäkuuta kello neljä aamulla erotetaan Morekana-vuori, jonka juurella Ohotsk sijaitsee. Heinäkuun 10:nä matkalaiset pääsevät maihin.

Oleskelu Ohotskissa muodostuu kahdeksi kuukaudeksi. R.F palkkaa itselleen uuden apulaisen Anders Nybergin, joka seuraa häntä Suomeen, tutustuu Rosbergin leskeen, nai tämän ja saa kaiken kukkuraksi Rosbergin työn.

Viimein matka jatkuu syyskuun toisena päivänä ratsain ja reellä kohti Jakutskia. Matka on hieman alle 1000 virstaa (virsta on 600 syltä eli 1,0688km) Melkoinen matka heitettäväksi tiettömillä taipaleilla. Marraskuun 20 päivänä he ylittävät Lena-joen ja saapuivat Jakutskiin, jossa löydettyään komppanian varaaman majapaikan he saivat aterioida katettujen pöytien ääressä. R.F kuvailee tunnetta mielyttäväksi.

Jakutskia R.F kuvailee laajaksi ja vertaa sitä Helsinkiin. Asukkaita on kuitenkin vain kolmisentuhatta. Hän viihtyy kaupungissa ja alkaa harjoittaa siellä lääkärin tointa kaupungin varsinaisen lääkärin ollessa toisaalla. Kuvernöörin perheessä R.F:ää viehättivät hänen kauniit ja nuoret tyttäret, jotka mieluusti panivat toimeen tanssiaisia. Viimein tyttäret käyvät niin rohkeiksi, että R.F katsoo parhaimmaksi jatkaa matkaa mitä kiireimmin.

Kolmastoista joulukuuta alkoi matka kohti Irkutsia, jonne matkaa tehtii pääsasiassa jäätynyttä Lena-jokea pitkin. Joen jään paksuudeksi mainitaan 2 arsinaa (1 arsina = 0,7112m). Pakkanen pyöri -40 asteessa, joten mikään huvimatka ei ollut kyseessä.

Irkutsissa vierähtää muutama talvikuukausi. Hän tapaa kaupungin kuvernöörin, joka elää ruhtinaan tavoin. R.F toteaa varsin usean paikallisen harjoittavan hyönteisten keräilyä, vaikkakin heidän kokoelmansa ovat heikossa kunnossa. Hän tapaa suomalaisen paroni Silfverhjelmin, joka on tuomittu siperiaan paloviinan salakuljettamisesta. Hän ylistää sikäläisen maan tuottoisuutta ja elämän helppoutta.

Viimeinen ”merimatka” eli jäisen Baikaljärven ylitys Dauriaan, Kiinan rajoille. Matka taittui reellä. R.F viettää kesän Dauriassa, Akshassa ja sen ympäristössä. Matka jatkuu kohti Kjahtasaa ja Troitskaa. Lisäksi hän käy Kiinan puolella.


Kotimatka Siperian ja Venäjän kautta Suomeen alkaa 24 tammikuuta 1843. 13 maaliskuuta pääsi hän postivaunuissa Moskovasta kohti Pietaria.

Tarina ”hieman” venyi, mutta mikäs mukavasta ja hyvästä kirjasta kirjottaessa.

Vastaa Viestiin