Kahdeksikko Sphinx

PUUVENE 2/2004 Upea kisamatka 8 mR-luokan maailmanmestaruuksiin Ranskaan osoitti, että vuonna 1928 rakennettu Sphinx pärjää kovassakin seurassa, kertoo Antti Toukolehto, Sphinxin perämies ja yksi omistajista.


8 mR-luokan Sphinx, rekisterinumeroltaan FIN 4, on rakennettu vuonna 1928 Turussa Åbo Båtsvarvilla. Vene on tunnetun suunnittelijan Gustav Estlanderin kynästä. "Isäni Kari Toukolehto osti tämän veneen vuonna 1967. Olin itse silloin kahden viikon ikäinen. Olen aina ollut veneessä jollain lailla mukana, mutta vuodesta 1988 lähtien olen purjehtinut oman porukan kanssa", Toukolehto kertoo.

"Vene peruskunnostettiin vuosina 1998 - 1999, jolloin sisareni Lilli ja Susu Toukolehto tulivat mukaan jakamaan kustannuksia." Peruskunnostuksen teki M-Yachts Loviisassa. Yhdeksän alinta kylkilautaa vaihdettiin. Aivan perää ja keulaa lukuun ottamatta myös tammikaaret vaihdettiin. Teräskaaret irrotettiin ja niitä tehtiin uusia. Kaikki vanhat korjaukset purettiin, ja tehtiin uutta tilalle. Aikojen kuluessa oli esimerkiksi katkenneiden kaarien tilalle vain tehty viereen uusia kaaria.




Sphinxin peruskorjauksessa oli kriteerinä korjata vene samalla tavalla kuin ennenkin on tehty. Liimaamattomia saumoja ei liimattu. Pronssia käytettiin siinä, missä oli pronssia ja galvanoitua siinä, missä oli galvanoitua. Materiaalivahvuudet ovat samoja kuin alkuperäisessä veneessä. Missään ei tingitty. Mitään erityistä huomiota ei kiinnitetty veneen painoon, jolla on kilpailussa merkitystä. Tärkeintä oli, että rungon on oltava vahva ennen kuin alettiin hankkia uusia purjeita. Tiikkikansi on tehty 1970-luvun alussa, ja sen kunnostus on seuraavaksi vuorossa.

Aina kisoissa

Sphinx on vene, jolla on purjehdittu aina kilpaa, välillä aktiivisemmin, välillä vähän vähemmän. Joka kesä on kuitenkin oltu radalla. "Isä piti saaristossa purjehtimisesta, ja onhan se mukavaa, mutta minua kiinnostaa kilpaileminen vielä enemmän. Siinä on viehätyksensä, kun näkee muita samanlaisia veneitä vieressä", Antti Toukolehto sanoo.

Kasilla kilpaillessa ei tarvitse olla yksin. Ennätys oli Helsingin MM-kilpailut, joissa oli 39 venettä. Kesällä 2003 Ranskassa oli 20 venettä. Vuonna 2004 kisat ovat Genèvessä, jonne odotetaan kaikkien aikojen osallistujaennätystä. Sphinxin miehistön suunnitelmiin kuuluu olla sielläkin mukana.

Matkaan omalla kölillä ja tietä pitkin

MM-kilpailuihin osallistuminen on iso juttu. Kuljetusten, asumisten ja kaikkien käytännön järjestelyiden on toimittava ja sovittava yhteen. Sphinxin kuljettaminen Suomesta Ranskaan on vaativa tehtävä. Onneksi Saksassa on kuljetusyritys, joka on erikoistunut kasien kuljettamiseen. Liike käyttää syviä rekkatrailereita, joissa köli jää vain 20 senttimetriä tienpinnan yläpuolelle. Näin kuljetus saadaan niin matalaksi, ettei tarvita erikoiskuljetusta. Kasi on kapea, ja pituuskin jää tieliikenteessä sallittuihin rajoihin.

Sphinx teki alkumatkan Ranskaan omalla kölillä. Vene purjehdittiin Suomesta Kieliin, jossa se nostettiin rekkaan. Purjehtiminen Hanko-Visby-Bornholm-Kiel vei kuusi purjehdittua päivää, kryssiä koko matka. "Telakka Kielissä toimi todella hyvin. Nostot tehtiin ajallaan, nopeasti, tarkasti ja hellävaraisesti. Yhtä loistavasti palvelu pelasi Ranskassakin", Toukolehto kehuu. "Olin aina ajatellut, että meillä Suomessa on hyvät systeemit, mutta kyllä meillä on vielä oppimista. Heillä tulee rutiinia, kun päivittäin nostetaan useita veneitä ylös ja alas, meillä veneet nostetaan useimmiten vain kerran keväällä veteen ja syksyllä takaisin ylös."

Paluumatka sujui samalla periaatteella. Ensin tultiin tietä pitkin Kieliin ja sieltä purjehtien kotiin.
"Takaisin tullessa olimme kolme päivää tyynessä, ennen kuin pääsimme Ruotsin rannikolle. Sitten tulikin myrsky, jossa saimme kryssiä Visbyhyn. Parin päivän kuivattelun jälkeen matka jatkui Visbystä taas myrskyssä, mutta nyt onneksi myötäisessä. Pelkällä fokalla matka taittui kahdeksaa solmua", Toukolehto kertoo.

Kulkee hyvin

Ranskan kisat osoittivat, että Sphinx on suunniteltu aikanaan kulkemaan. "Taso oli paljon kovempi kuin Helsingissä, ja me pärjäsimme hyvin. Olimme ulkomaalaisten suosikki, koska varusteidemme taso ei ollut hyvä kuin muilla, mutta heidän mielestään olimme todennäköisin hyvin menestyvä vene jatkoa ajatellen", Toukolehto kertoo. "Kisoissa purjehdittiin kahdeksan MM-lähtöä. Kuudessa lähdössä onnistuimme jättämään modernin kasin taaksemme, parhaimmillaan kaksikin modernia jäi taakse. Parhaimmat klassiset kasit onnistuivat jättämään viisikin modernia kasia taakseen."

"Moderneissa kaseissa voi olla ongelmana liiankin pitkälle viedyt säädöt, sekä takilan säädöt että trimmiperäsin. Kun purjehtijat ovat vain ihmisiä, voi olla, että välillä trimmaaminen unohtuu. Jos modernit kasit purjehtivat yksin, ne purjehtivat huonosti, jos ne olivat rinnalla, ne menivät tosi kovaa." "Usein kävi niin, että hyvän startin jälkeen modernit pääsivät alhaaltakin ohi, ja ne olivat kohta peittämässä. Ensimmäisen kryssin jälkeen usein oli silti puolet moderneista kaseista vielä takana. Viimeisellä kryssillä takana oli vielä yksi tai kaksi modernia kasia, jotka eivät enää päässeet ohi." Moderneissa veneissä saattaa jopa olla hieman enemmän märkäpintaa kuin perinteisissä, mikä on perinteisille eduksi kevyellä tuulella.

Sphinx pärjäsi paremmin kovan tuulen lähdöissä. "Meillä oli litteät purjeet, jotka sopivat paremmin kovempiin tuuliin. Kaikilla muilla oli uudet purjeet, ja kilpakumppanit odottivat, että jäisimme viimeisiksi, sillä ei kukaan muu purjehdi samoilla purjeilla kahta vuotta", Toukolehto sanoo. Purjeet ovatkin aikamoinen investointi, isopurjeesta ja keulapurjeesta saa maksaa tuhannesta kahteen tuhanteen euroa. Sphinxin purjeet on tehty kestäviksi, joten ne eivät ole yhden kauden purjeet. Se tulee pitkän päälle edullisemmaksi.

Sphinxissä on moderni alumiinitakila. Nykyinen masto on vuodelta 1995. Vanhalla puumastolla pärjääminenkin olisi mahdollista. Mastossa tärkeää on sen paino, ja miten se taipuu. Purjeet voi sitten tehdä maston mukaan. Kasin maston minimipaino on 145 kiloa.

Kaiken kaikkiaan Sphinxin purjehtijat ovat osoittaneet sekä Ranskassa että jo aiemmissa maailmanmestaruuksissa veneen kuuluvan maailman kasien kärkeen. MM-kisojen lopputuloksissa sija oli 12. Klassiset veneet purjehtivat samoissa lähdöissä omaa kisaansa, Sira Cupia, jossa sija oli viides.

Ruorimies vain ajaa

Kasissa on seitsemän hengen miehistö kilpailussa. Sphinxissä on muuten sama porukka, mutta taktikko vaihtuu. Ranskassa taktikkona oli Yrjö Brummer, joka asuu samassa kylässä, jossa kilpailut pidettiin. Ruorimies pystyy vain ajamaan, sillä hän ei oikeastaan näe ympärilleen lainkaan. Näin tosin on muissakin veneissä, kun tosissaan kilpaillaan. Ruorimiehen tehtävä on ajaa niin, että veneen vauhti on parhaimmillaan. Muut hoitavat taktikoinnin ja purjeiden trimmaamisen. Ruorimiehen ei pitäisi paljon katsella muuta kuin purjeen virtauslankoja, aaltoja ja kompassia.

Kasissa yleensä ruorimies, taktikko ja sail master keskustelevat keskenään ja muut neljä tekevät, mitä käsketään. Taktikko sanoo, koska tehdään vendat ja miten starttilinjalla ohjataan. Kun homma alkaa olla ammattimaista, veneessä ei juuri puhuta, koska kaikki tietävät mitä tehdään.

Yhdeksän tonnin kasin käsittely on yllättävän helppoa. Vaikka vene on pitkä ja kapea, se on ketterä. Neljän hengen miehistöllä on paras kulkea avomerellä silloin, kun ei kilpailla. Silloin on kaikilla hyvin tilaa. Kolmellakin pystyy kuitenkin venettä käsittelemään ja purjehtimaan mukavasti. Veneessä ovat viihtyneet myös Antti Toukolehdon 7-, 5- ja 3-vuotiaat lapset, joten kukaties Sphinxin kolmannen sukupolven miehistökin on jo turvattu?


Juha Aromaa