Hallberg-Rassy P-28

PUUVENE 3/2003 Lys 2 -luokassa kilpaillut Lisa oli yksi Tuopin ensikertalaisista. Mukana olivat veneen omistajat Vesa Virtanen ja Kirsi Seppänen sekä miehistönä Petteri Harjulahti ja Gustav Fredriksson. Vene edusti porvoolaista Borgå Segelsällskap'ia.

"Tämä ei ole mikään kilpavene vaan matkavene, ja matkapurjehdusta olemme enimmäkseen harrastaneetkin. Mutta hyvällä miehistöllä se osoittautui toimivan kilpailussakin", Vesa Virtanen toteaa ensikokemuksestaan kilpapurjehtijana.

"Minulla oli vanha helmi, hyvin kaunis meriläismallinen fiskari. Se saikin toiseksi eniten ääniä vuoden 2002 venemessujen kauneimman veneen äänestyksessä. Myin sen pois, koska meitä kiinnosti mahdollisuus sammuttaa moottori. Tuntuu oikeammalta liikkua saaristossa luonnon voimalla", Vesa kertoo päätöksestä hankkia purjevene. "Puuveneet ovat koko ajan olleet lähellä sydäntä, joten sen suhteen ei ollut muuta vaihtoehtoa."

Vuoden 2002 kevättalvella Vesa etsi pitkin Ruotsia sopivaa venettä. "Etsin netistä ja lehdistä erinäisiä veneitä. Ruotsissa puuvenekulttuuri on paljon vanhempaa kuin Suomessa. Sen takia minulle oli selvä asia, että lähden etsimään venettä Ruotsista. Kävin katsomassa Suomessakin muutamaa venettä, mutta Ruotsissa olin katsomassa yhden pitkän viikonlopun mittaisen matkan aikana seitsemää eri venettä."

Lisa löytyi Askersundista Vättern-järven pohjoispäästä. "Vene vastasi meidän toiveitamme heti ensi näkemältä. Tällä pystyy kulkemaan saaristossa ja ankkuroitumaan luonnonsatamiin. Tutustuin kyllä kaikkiin kuuteen muuhunkin tarjolla olleeseen veneeseen, mutta tämä oli ylivoimaisesti paras kunnoltaan."

Vene on tyypiltään Hallberg-Rassy P-28, jonka on suunnitellut ja rakentanut Harry Hallberg. Hän on sanonut, ettei veneenrakentaja ole veneenrakentaja, jos ei ole itse piirtänyt venettä. P-28 oli hänen ensimmäinen ja ainoa venetyyppinsä. Hän oli aikaisemmin rakentanut monenlaisia veneitä, kuten Kansanveneitä, mutta P-28:sta tuli alku koko Hallberg-Rassyn tarinalle, joka jatkuu edelleen. P tulee sanasta Pacific, ja USA olikin veneen suurin vientimarkkina. P-28 -tyyppiä rakennettiin 536 runkoa18 vuoden aikana vuodesta 1955 vuoteen 1973. P-28 on 1960-luvun vene, joten siinä on jo vessa, pentteri, seisomakorkeus ja muutenkin kohtuulliset asuintilat.

Purjehduskoulussa perusopit

Vesalla ja Kirsillä ei ennen purjeveneen hankkimista ollut purjehduskokemusta lainkaan. "Kävimme Helsingin Työväen Pursiseuran purjehduskoulun. Niillä opeilla olemme sen jälkeen liikkuneet. Oppimisen teki tietysti helpommaksi se, että olimme jo aiemminkin veneilleet. Meillä on kotona aina ollut vene."

"Kurssi oli todella hyvä, myös siksi, että silloin oli todella huono sää ja kova tuuli. Purjeilla piti päästä ulos satamasta. Sellaisissa olosuhteissa oli hyvä oppia perusteet."

Kun vene haettiin Ruotsista, mukana oli kokenut miehistä. Kaikki muut paitsi omistaja itse olivat purjehtineet aikaisemminkin. Tuontimatkalla tosin irtosi toisen puolen skuuttikisko ja jalkalista, minkä takia vene tulikin jonkin matkaa rekka-autolla. Muitakin ongelmia oli. Kun venettä oli käytetty vain sisävesillä, bensatankin huohotinputki oli katkaistu kanteen. Siitä meni avomerellä aallokossa vettä tankkiin, eikä kone käynnistynyt. Nyt tämäkin epäkohta on korjattu.

"Kun vene oli saatu kuntoon, lähdimme Kirsin kanssa kahdestaan viikoksi kiertämään itäistä Suomenlahtea. Kyllä purjehduskoulun opeilla ihan hyvin pärjäsi", Vesa kertoo. "Ja matkan varrella oppii lisää", Kirsi lisää.
"Viime vuonna purjehdimme itäistä Suomenlahtea niin, ettemme kerinneet tänne, mutta tänä keväänä merkitsimme Viaporin tuopin kalenteriin jo hyvin aikaisin. Yleensä olemme olleet tähän aikaan kesälomalla jossain kesälomareissulla niin, ettemme päässeet moottoriveneelläkään esimerkiksi vartioveneeksi."

"Tuoppi on tapahtumana niin iso, että siinä on jo siksi oltava mukana. Tänne mahtuu monenlaisia osanottajia. Voi osallistua retkimeiningillä viinipullot ja eväät mukana", Vesa perustelee. Kilpaileminen on matkapurjehtijallekin tosi mielenkiintoista ja jännittävää, vaikka mukaan lähtisikin vähän kevyemmin tavoittein. "Yritimme kuitenkin ottaa aika tosissaan", Vesa myöntää.

 "Meidän mielestämme purjehdus meni hyvin. Olimme lähdössä vähän myöhässä. Ja ensimmäisellä kääntömerkillä oli niin ahtaat paikat, että jouduimme tekemään lehmänkäännöksen, kun kovaa kisaa käyvät kasit tulivat yhtä aikaa. Kulkuoikeus jäi käyttämättä, mutta sen jälkeen kaikki meni hyvin."

"Kilpaileminen on tavattoman opettavaista. Se on ihan erilaista purjehdusta kuin 30 mailin päivämatka paikasta toiseen", Kirsi toteaa.

"Matkapurjehduksen aikana näkee monenlaisia veneitä. Kun tuuli nousee 5-10 metriin sekunnissa, tällä veneellä pärjää aivan hyvin. Vene on reilusti alirikattu. Purjepintaa on vain 29 neliömetriä, jos käytössä on ykkösfokka", Vesa arvioi veneen suorituskykyä. Lisa sai palkinnon!

JUHA AROMAA