Saaristoristeilijän köliremontti

Saaristoristeilijän köliremontti on edennyt vaiheeseen 4

PUUVENE 2/2003 Veneen rakentaminen väärässä järjestyksessä on hankalampaa kuin sen tekeminen kölin päälle, mikä on luonnollisempi tapa veneen rakennusprojektissa.

Runko josta puuttuu kölipuu, lautoja ja kaaria on lohduton näky. Pitää olla luja usko, että voi sielunsa silmissä nähdä veneensä vielä kelluvan vedessä ja purjehtivan auringon paistaessa ja maailman hymyillevän. Puuvenelehden ensimmäisessä numerossa 2003 Ali-Baba oli saanut jo muutamia uusia puuosia. Ne olivat vaaleaa uutta puuta. Kontrasti vanhoihin kaariin, pohjastukkeihin ja polvioon oli raju. Kaikki uusi näytti niin vahvalta ja hyvältä, että veneeseen jätetyt vanhat osat suorastaan huusivat, että vaihtakaa minutkin.

On tunnettava ven, sen rakenne ja puu, josta vene on rakennettu, jotta voisi kuvitella voivansa päättää mihin vedetään raja puun vaihtamisessa.

Veistäjä Mikael Holmström oli asiantuntija, ja hänen neuvonsa oli se johon päätöksenteko pohjasi. Me neuvottelimme, ja hän vastasi kysymyksiini. Näistä keskusteluista syntyi raja johon päädyimme. Konkreettisemmin sen voisi kiteyttää keula- ja perästeeviin. Siinä päädyttiin molempien kohdalla vetämään raja vaihtamisessa siihen mistä alkoi kova puu. Puu oli tummunut, mutta se oli kovaa. Tietenkin olisi voinut vaihtaa steevit kokonaan, mutta työ olisi lisääntynyt huomattavasti ja samalla kustannukset. Työllä on hinta. Tässä työn tilaaja joutuu päättämään mikä on kukkaron kipuraja.

Kun työ eteni, niin olin vakuuttunut päättämämmr korjausrajan olleen oikea. Vain riittävällä kokemuksella voi tietää tai tajuta mikä puu on tummentumisesta huolimatta kelvollista. Vaihtaminen vain vaihtamisen vuoksi ei ole vanhan veneen säilyttämisen kannalta oikea filosofia.

Työjärjestys

Kun kölipuu ja osa pohjastukeista ja osat joistakin pohjastukkien puusta oli poistettu, alkoi uuden puun paikoilleen laitto. Ensimmäiseksi  korvattiin perästeevistä leikattu osa uudella tammella, sitten peräpolvio ja keulasteevistä poistettu pehmennyt osa korvattiin uudella puulla. Keulasteevin operaation vuoksi oli pitänyt myös poistaa muutamasta laudasta osat. Ne laitettiin uudesta mahongista.

Kölipuu oli saatu irroitettua suhteellisen ehjänä. Siitä saatiin mitat ja muoto uuteen kölipuuhun. Holmström teki uuden kölipuun kahdesta tammilankusta, jotka liimattiin epoksilla yhteen. Näin tehtynä se ei halkeaisi niin helposti kuin yhdestä puusta veistetty.

Kölipuun aihio sovitettiin paikoilleen. Perassä olivat paikoillaan perästeevi ja povio, keulassa keulasteevi ja polvio, ne määräsivät suunnan ja korkeuden. Keskellä venettä olivat paikoillaan uusitut pohjastukit, uusitut kaaret ja vanhat pohjastukit ja kaaret.  Köliin jyrsittiin lautoja varten kolo, runni. Se on kolo johon kylkilautojen alimmat laudat sovitetaan niin, että ne muodostavat yhteneväisen pinnan, josta jatkuu lyijyköli.

Kun purkutyötä tehtiin, niin alimmat kylkilaudat säilytettiin styyrbuurin puolella, jotta säilytettävät pohjastukit ja kaaret pysyisivät paikoillaan – ylipäätään pysyisivät ylhäällä eivätkä putoaisi lattialle. Näin saatiin uudelle kölipuulle muöskin tukevampi kiinnitys. Kölipuun paikoilleen saamisen jälkeen vene sai kummasti ryhtiä. Mieleen muistui Holmströmin lausahdus ennen remontti: “ Kölipuun vaihtaminen on samanlainen työ kuin ihmiselle vaihdettaisiin selkäranka. Nyt Ali-Baballa oli taas selkäranka. Kaikki näytti nyt selkeältä ja helpolta.

Styyrbuurin alin lauta sovitettiin paikoilleen runnin ja ylemmän laudan väliin. Lautaa ei tarvinnut höylätä koveraksi, eikä oikeastaan taivutustakaan  vaadittu kuin nimeksi. Seuraavaksi paikoilleen laitettiin baabuurin alimmat laudat. Niiden kiinnittäminen oli veistäjälle rutiinia.

Kostutus

Koko ajan veneen yllä oli ohut muovikalvo, joka ulottui lattiaan saakka. Muovin alla oli kaksi ilmankostuttajaa. Veneelle on kova koettelemus olla sisällä hallissa viikkoja, jossa on koko ajan lämmitys.

Yrjö Klippi