Kirjoittaja: Juha Aromaa
, kirjoitettu 11.06.2009
Kaikki puuveneilystä innostuneet ovat yhtä mieltä siitä, että puuveneet ovat kauniita. Samaa mieltä ovat yleensä myös ne, jotka pitävät jalkansa tiukasti kuivalla maalla ja näkevät puuveneitä vain sattumalta laiturissa. Puuveneet kääntävät pään, ja vaikea olisi kuvitella, että joku väittäisi niitä rumiksi tai edes mitäänsanomattomiksi.
Kauneuden takana on sukupolvelta toiselle siirtynyt näkemystä siitä, mikä toimii vesillä. Sukupolvelta toiselle on myös siirtynyt näkemys siitä, mikä miellyttää silmää. Nämä kaksi asiaa ovat sulassa sopusoinnussa keskenään. Kaunis moottoriveneen runko kulkee sulavasti, eikä aiheuta yllätyksiä pahassakaan aallokossa. Kaunis purjevene kulkee kovaa ja nousee ylös tuuleen, eikä sekään yllätä äkäisessä, puuskaisessa tuulessa. Ja kaiken tämän kauneuden kruunaa huolellisesti käsitelty puupinta, oli se sitten trooppisten seutujen mahonkia tai kotoista mäntyä.
Kauneus ei lopu tietenkään itse veneisiin. Niitä käytetään ympäristössä, jonka luonnonkauneus on vailla vertaa. Tuhansien järvien maa on kliseiden klisee, mutta kuitenkin. Saimaa, Kallavesi, Päijänne, Näsijärvi ja kaikki monet muut järvet ovat luonnonympäristönä vertaansa vailla. Merellä saamme nauttia saaristosta, jollaista ei muualla ole - paitsi ehkä ruotsalaisilla Tukholman saaristo, myönnetään. Onneksi osa Suomen ainutlaatuisesta saaristoluonnosta on suojeltua. Itäisen Suomenlahden, Tammisaaren saariston, Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistot ovat ainutlaatuisia esimerkkejä merellisestä luonnosta.
Ei ole varmaankaan liioittelua sanoa, että puuveneilijät suhtautuvat ympäröivään
Kirjoittaja: Yrjö Klippi
, kirjoitettu 11.06.2009
Puuta vai lasikuitua?
Olemme pysyvästi siirtyneet aikaan, jossa tietoa ei enää haeta pelkästään tietoteoksista, vaan verkottuneesta tietomaailmasta. Olemme silti pysyneet myös painetun sanan käyttäjinä. Miksi?
Siksi, että maailma muuttuu moninaisemmaksi ja samalla monimutkaisemmaksi. Olemme pysyneet painetun sanan käyttäjinä verkosta huolimatta myös siksi, että kummallakin on omat roolinsa nykyaikaisen ihmisen elämässä. Nämä roolit ovat vielä osin selkiytymättömiä, ja menevät välillä sekaisinkin. Näin varmaan käy aina uusien medioidenkin kohdalla aluksi tapahtuu.
Mutta vielä kysymykseen: mikä saa ihmisen lukemaan kokonaisen kirjan, jossa ei ole kuvan kuvaa. Entä mikä saa ihmisen lukemaan, selaamaan ja katselemaan kuvia paperille painetusta kirjasta tai lehdestä. Miksi on erilaista pidellä käsissään laadukasta kirjaa tai hyvälle paperille painettua lehteä kuin lukea ja katsella täsmälleen samaa aineistoa tietokoneensa ruudulta.