Soutusumput
 |
| Kutomakurssin naiset sumppuveneessä Iniössä |
Soutusumppu (roddsump) oli 1900-luvun puolella kehittynyt kuusilautaiseksi. Sen tavallinen pituus oli 15-16 jalkaa, leveys 5,5 jalkaa ja syvyys vajaat 2 jalkaa.
Verkkoveneen tapaan rakennettiin soutusumppukin aiemmin vintoja ja kinunkeja käyttäen. Vintat jäivät ensin pois käytöstä, kinunkeja käytettiin pitempään, varsinkin veneen perässä johon piti kalasumppua varten saada leveyttä ja kantavuutta.
Soutusumpun sisustus
muistutti myös verkkovenettä. Piittoja oli kaksi: etu- ja keskipiitta.
Takapiitan korvasi perässä olevan sumpun päälle tehty kansi. Etu- ja keskipiitan
välissä oli soutamista varten tuhto. Tullille oli paikat molempien piittojen
ja tuhdon takana.
Etupiitassa oli mastoa varten reikä, sillä tavallisesti soutusumpun varusteisiin
kuului myös masto ja puomilla varustettu spriipurje.
Spriipurje tuli pienemmissä veneissä käyttöön aikaisemmin kuin suuremmissa,
sillä jo 1700-luvun loppupuolelta on olemassa tietoja spriipurjeen käytöstä
soutusumpuissa ja soutuveneissä.
Sumppua varten oli
veneen perään tehty vesitiivis laipio joka tavallisesti naulattiin sopivan
kaaren keulan puolelle. Sumppuun porattiin reikiä, aiemmin enemmän, myöhemmin
vähemmän niin että viimeisissä soutusumpuissa saattoi olla vain pari reikää;
yksi kummallakin puolella.
Tämä siksi että reiät korkattiin silloin kun venettä ei käytetty elävän
kalan kuljetukseen. Soutusumpulla tehtiin näet mielellään lyhyempiä matkoja
sillä se oli kevyt soutaa ja purjehtikin kohtalaisesti.
Tyhjennystä varten oli sumpun laipioon tehty korkilla varustettu reikä. Sumpun kalasäiliö ei ollut koolla pilattu. Pituutta oli metrin verran, leveyttä vähän enemmän. Sumpussa voitiin kuitenkin kuljettaa melkoinen määrä kalaa, kunhan kala ei ollut sumpussa liian kauan ja veden vaihtumisesta huolehdittiin. Sumpussa ei säilytetty kalaa pitempiä aikoja.
Sisäsaaristossa tehtiin
sumppu usein veneen keskelle eikä perään. Tästä oli se etu, että veneen
tasapaino säilyi parempana ja sumppuun saatiin myös enemmän tilaa.
Soutusumppu oli yleiskäytössä oleva vene kuten verkkovenekin. Kotivesillä
sen avulla laskettiin verkot suomukalaa varten, nuotanvedossa sitä käytettiin
apuveneenä, naiset kulkivat sillä lypsymatkoillaan ja niin edelleen.
Rymättylässä järjestettiin soutusumpuille omia purjehduskilpailuja.
Kyseessä oli Kiiski -niminen yksityyppiluokka jonka mitat
olivat tarkkaan määrätyt, pituus oli 445 cm ja leveys 145
cm. Viimeinen kilpailu järjestettiin1930. -Yksi näistä
Rymättylän sumpuista, Bernhard Holmbergin v. 1922 valmistama
vene, on jäljellä Rymättylän kotiseutumuseossa purjeineen
ja varusteineen.
OMA
SOUTUSUMPPUNI: EMMI