| Alkuun
JATKOA
...

Tästä se alkoi:
verkkovene Kökarissa 1971
Heinäkuussa 1971
olin polvillani Kökarin Karlbyn laiturilla. Eteeni laituritolppaan
olin sitonut paksulla köydellä pakkivanteen jota parhaillaan
viilasin lyhyemmäksi. Olimme isäni veneellä tulossa
Ruotsista ja edellisenä iltana olimme olleet vähällä
haaksirikkoutua viallisen pakkilaitteen vuoksi.
Välillä nostin
silmäni työstä ja näin miten etelästä
käsin pikkuhiljaa kryssaili kylään päin vanha
saaristolaisvene. Veneessä oli jo kaukaa erottuvaa aitoa ajan
patinaa. Purjehtijoita oli neljä ja pikku hiljaa he saivat
veneensä laituriin. Kysyin heiltä mistä noin hienoja
veneitä löytää. Joku joukosta kertoi heidän
ostaneen veneen Kökarista kolmella markalla.
Silloin menetin sydämeni
talonpoikaisveneille.
Kesti kuitenkin
kauan ennen kuin onnistuin hankkimaan ensimmäisen oman verkkoveneeni.
Tämä tapahtui kesällä 1984 Naantalin
saaristolaisvenekilpailun yhteydessä. Föglössä rakennettu Hilda
oli myytävänä ja tartuin heti tilaisuuteen.
Innoissani aloin
myös ottaa selvää kaikesta mahdollisesta talonpoikaisveneitä koskevasta.
Alkuvuosina purjehdin Hildalla paljon, varsinkin pitkiä retkipurjehduksia
mutta myös lyhyitä kilpailuja. Kokemusta ja tietoa karttui
pikku hiljaa.
Kun kesällä
1985 vuokrasimme vanhan kalastajatilan
Ahvenanmaalta tuli tarpeelliseksi hankkia myös kalastuskäyttöön
sopiva pikku moottorivene. Muutaman vuoden päästä sellainen löytyikin,
Rymättylässä 1941 rakennettu pieni sumppuvene
Emmi johon uskomattomalla tuurilla onnistuin hankkimaan vielä
alkuperäisen moottorinkin.
Vene on siitä
saakka palvellut kalastus- ja kuljetuskäytössä niin tuulessa kuin
tuiskussakin. Tietenkin piti minun myös rikata se spriipurjeella
ja klyyvarilla koskapa purjeita löytyi ja mastoa varten oli piitassa
reikä ja pohjalla kenkä.
Vaimoni ja lasteni
muutettua 1996 Iniöön tuli sikäläinen
veneentekotaito, josta toki olin aiemmin lukenut ja kuullut, haastattelujen
ja paikkakuntaan perehtymisen myötä yhä tutummaksi. Aloin myös systemaattisesti
arkistoida tietoja kaikista kuulemistani vanhoista veneistä. Näihin
aikoihin olin myös uudestaan innostunut kilpapurjehduksesta ja kävimme
Hildan ja vakiomiehistön kanssa ahkerasti kilpailemassa, vieläpä
hyvällä menestyksellä.
 |
| Iniön
Norrbyn laitureita vuosisadan alkupuolelta |
Syksyllä 1997
oli Keistiössä myynnissä eräs vanha verkkovene. Tunsin veneen joka
oli aika heikossa kunnossa ja ajattelin että se täytyy pelastaa.
Niinpä ostin veneen ja kunnostin sen seuraavana kesänä uuteen uskoon.
Tämän Hulda -veneen koko historia ei ole
minulla vielä täysin selvillä, mutta muodosta päätellen arvelisin
sen olevan Volter Österbergin tekoa ja rakennetun Ahvenanmaan
Jurmossa.
Seuraavana syksynä
löysin Nauvosta veneen, jota olin ihaillut Iniössä jo 14 vuotta
aikaisemmin. Tämä vuonna 1943 tehty verkkovene edusti Iniön tunnetuimman
veneenrakentajan Konstantin Fagerlundin
parasta ammattitaitoa sillä se oli viimeinen vene jonka Fagerlund
teki eläessään. On selvää, että kun tilaisuus veneen ostoon ilmaantui,
tartuin siihen heti.
Keväällä ja
kesällä 1999 kunnostin Boijaniksi ristimääni
venettä ja sen verran olen sillä liikkunut, että tiedän Konstantinin
osanneen asiansa. Veneen meriominaisuudet ovat loistavat sekä koneella
ajettaessa että purjehdittaessa.
Edellä
kirjoitetusta on vierehtänyt jo vuosia. Venehulluudesta ei
kuitenkaan näytä pääsevän. Jo vuosia sitten
myin Hildan, ja kuvittelin kolmessa veneessä
riittävän töitä tarpeeksi. Mutta vanhat veneet
ovat käyneet harvinaisiksi ja kun tilaisuus tulee on siihen
tartuttava. Syksyllä 2005 sai laivastoni taas täydennystä.
Ostin Kustavista Iniön Keistiössä rakennetun vanhan
7-metrisen verkkoveneen, jota toivon mukaan ehdin joskus kunnostamaan.
Varmaksi kutsumani veneen on veistänyt
Johannes Fagerlund, Konstantinin veli, kuulemma 50-luvulla. Johannes
Fagerlund kuoli 1951, joten parin vuoden tarkuudella veneen ikä
tiedetään.
NETTISIVUT
TALONPOIKAISVENEISTÄ ?
Olen suunnitellut pitkään kirjan kirjoittamista
vanhoista talonpoikaisveneistä. Jo 1980-luvulla minua ihmetytti
se, että vanhoista veneistä kertovaa kirjallisuutta ei ollut saatavilla
suomeksi. Ja kun päästiin 90-luvulle ei sitä ollut enää ruotsiksikaan
sillä alan klassikkojen, Birger Törnroosin kahden tutkielman, painokset
olivat tällöin jo loppuneet ja saatavuus olematon.
Ansiotyö vie
kuitenkin osansa ja kun Neitsyen merkeissä syntyneenä luonteessani
on tiettyä pikkutarkkuutta halusin perehtyä mahdollisimman hyvin
kaikkeen saatavilla olevaan lähdekirjallisuuteen ja tutustua mahdollisimman
moneen veneeseen ennen kuin uskallan ryhtyä kirjan tekoon. Syksyllä
1999 aloitin kuitenkin työn ja päästäkseni kiinni
kirjoittamiseen tein aluksi nämä nettisivut. Sittemmin
into kirjan tekemiseen väheni mutta halu täydentää,
laajentaa ja ylläpitää tätä sivustoa on
vain kasvanut. Enää en tiedä tuleeko kirjasta koskaan
mitään, koska henkilökohtaisen mielenkiintoni - halun
jakaa tietoa vanhoista veneistä - pystyn näiden sivujen
kautta mainiosti tyydyttämään.
| |
| Saaristolaisveneitä
Iniön Norrbyssä 1995 |
JA
NYT ITSE ASIAAN
Alkuun |