Haivene - Suomen Ford T-Malli
Suomen menestynein klassinen huvipursi ja sen historia

1. Kaksikymmentäluvun purjehduselämä Suomessa

Kaksikymmentäluvulla keskusteltiin vilkkaasti pienvenekysymyksestä, ei vain Suomessa, vaan myös muualla Pohjoismaissa. Etupäässä se oli Gustav Estlander, silloin jo toimimassa Ruotsissa, joka ilmaisi olevansa huolissaan kilpapurjehduksen tulevaisuudesta.

NJK (Nylands Jaktklubb), Suomen vanhin purjehdusseura, valitsi satsaamaan nuorisokoulutukseen, herättämään sen kautta lisä kiinnostusta purjehdusharrastukseen. Osaamista hankittiin toimittaja herra Fastin avulla Aeoluksesta (Göteborgs Segelförening), ja hänet kutsuttiin Helsinkiin kertomaan nuorisopurjehduskoulutuksesta ja niistä kokemuksista mitä he ovat saaneet Ruotsin länsirannikolla. Herra Fastin vierailun jälkeen aloitettiin nuorisokoulutus ja siihen hankittiin "poikaveneitä" ja "15 valööriveneitä", sopivia pienveneitä.

HSS:ssä (Helsingfors Segelsällskap), joka oli silloin virka- ja ammattimiehien purjehdusseura, mietittiin miten voitaisiin saada uutta nousevaa porvaristoa kiinnostumaan purjehdus- harrastuksesta (on muistettava, että purjehdusharrastus oli siihen aikaan kuninkaan laji, eikä sopiva köyhille; veneet, joilla purjehdittiin olivat suunnitteluluokkaveneitä ja kalliita hankkia). Oli haettu halpaa ja hyvää venemallia, hyvä kuva veneen ominaisuudesta oli jo olemassa. Mutta kuka tulisi mukaan suunnittelemaan venettä? Hyviä venesuunnittelijoita, jotka olivat kiinnostuneita ja kyvykkäitä toimimaan asian hyväksi oli vähän. Suunnitteluluokat elättivät suunnittelijoita hyvin, tyyppiluokkaveneen suunnittelu nähtiin yksitoikkoisena ja ei haastavana. Lopulta, löydettiin kuitenkin hyvä suunnittelija!

 

 

2. Gunnar L. Stenbäck (1888 - 1947)

Gunnar L. Stenbäck oli nahkoineen päivineen purjehtija, laivojen ja alusten suunnittelija, mutta ennen kaikkea purjeveneitten suunnittelija. Hän sai jo kaksikymmentäyksi vuotiaana maineen Kuutosten- ja Amerikka-luokka veneitten menestyksellisestä suunnittelusta. Monta vuotta hän oli ollut "Åbo Båtvarv’in" edustaja Helsingissä. Hän oli pitkään ollut kiinnostunut kulttuurikysymyksistä ja ruotsin kieli Suomessa oli hänelle rakas. Mutta eniten tunnetuksi hän tuli "Haiveneen" suunnittelijana, minkä hän piirsi HSS -kommodorin ja Hai -veneen isän Erik Nummeliniin pyynnöstä. Tässä pari esimerkkiä hänen ajatuksistaan, jotka esiintyivät selvästi myöhemmin myös Haiveneen suunnitelmissa.

2.1. Stenbäck'in lausunnot pienvenekysymyksen yhteydessä
Hän kirjoitti muun muassa tällä tavalla: "Onnistuaksemme tuomaan esille halvan veneen, joka nostaa mainetta kilpapurjehtijoiden keskuudessa, olemme minun mielestäni mukaan viitattu samaan - vaikka pienemmällä mittakaavalla - periaatteeseen mitä Henry Ford on käyttänyt.

On täysin turhaa yrittää saavuttaa yksimielisyttä "halpa" veneluokkaan ja sen määritelmien suhteen jos tämä luokka ei perustu yksityyppivene ideaan, niin että täydellinen sarjatuotanto on mahdollista. Jos tehdään pohjanmaalaisesta pienveneestä kansallinen luokkavene, niin saatte kovaa vastustusta isoissa purjehduskilpailussa ja tästä "halvasta" veneestä tulee pari vuoden sisällä erittäin kallis ja pieni kilpailuluokka, missä veneen koko ja malli vaihtelee juuri niin paljon, että sitä tulee 50% kalliimpi kun vastaava "tiptop", sarjavalmistettu yksityyppivene. Niin on vastaus tähän "pienvenekysymykseen" löydettävä sarjatuotannosta. Mutta miltä vene näyttää? Juu, mutta sen tietää tavallinen "Matti Mäkäläinen", valitettavasti, ikävä kyllä, mutta tämä on juuri loppujen lopuksi se isoin ja ainoa hankaluus tässä asiassa. Tulemme kyllä huomaamaan, että kaikilla on tämän asian suhteen erilaiset näkökulmat ja ainoa mahdollisuus tulla yhteisymmärrykseen on, että veneen on oltava erittäin halpa.

Vasta kun meidän purjehtijamme ymmärtävät, että he saavat, kun resurssit on rajoitettu, niin paljon enemmän vastinetta rahoille yksityppiveneessä, niin kilpailu- kuin matkapurjehduksessa, paljon enemmän kun toisen tai kolmasluokkalaisessa suunnitteluluokkaveneessä, jolla on se ainoa edellytys, että sillä on, omistajan omasta mielestä, juuri ne ainoat tyydyttävät ominaisuudet, vasta sitten pääsemme lähemmäs vastausta kysymykseen: Minkälainen vene on se halpa vene? Siihen saakka, kun asia on ymmärretty, jää tämä "halpa vene kysymys" utopiaksi ja keskustelunaiheeksi purjehduspäiville!" (vapaasti käännetty Frisk Bris- artikkelista 2/1930)

Gunnar L. Stenbeck omistautui aikansa kysymysasetelmaan, jota on vielä tänäkin päivänä syytä pohtia, kun mietimme puuveneveistäjien tulevaisuutta ja toimeentulomahdollisuuksia. Haivene näytä meille tässä tietä. Veneestä ja sen "halpa –ideasta" on paljon opittavaa. Ei riitä enää, että osataan kunnostaa veneitä tai osataan veistää joku uusi yksilövene. Kysymyksessä on puhutella isoa joukkoa ihmisiä, niin että puuvene saa tulevaisuutta ja sitä mitä me kaikki toivomme.

Jotta pystyisimme viemään huviveneperinnettä eteenpäin uuteen vuosituhanteen, me pohjoiset puuveneveistäjää olemme haasteen edessä. Meillä on osattavaa käyttää eilispäivän ammattitaitoa tulevaisuuden tekniikalla, missä veistetään perinteisiä venemalleja perinteisellä tavalla, niin kun silloin tällöin yksittäisiä moderneja komposiittirakennelmia. Tavoite on oltava "ekologinen" puuvene, joka on määrätietoisesti veistetty "kestävä kehityksen" periaatteella, jolla se antaa ammattilaisille mielekästä työtä, missä veistetään puuveneitä uudistettavista omista resursseista, yhdessä apuvälineen ja materiaalien varovasti käyttäen.

Kun pystymme käsittämään puuvenettä tällä tavalla järkevästi, olemme oikealla tiellä kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Vasta yhteiskuntaa, joka tuottaa ja arvostaa tuotteita, jolla on "korkeita yksilölisiä" arvoja, kutsun hyvinvointiyhteiskunnaksi! Vielä olemme kaukana siitä, kun kulutamme halpaa massatavaraa. Itse olen sitä mieltä, että me suomalaiset olemme vasta sitten ansainneet lähiömme ja kesäpaikkamme, kun alamme arvostaa käsintehtyjä puuveneitä

 

 

3. Haiveneen ensiesittely ja sen piirustukset

Haivene ensiesiteltiin Frisk Bris -lehdessä 9/1930. Esittelyssä puhutaan - joka suhteessa järkevästä veneestä, missä kalliista suunnitteluluokista saatu kokemus on huolellisesti otettu käyttöön, siihen saakka missä kalleus alkaa -.

4. Haiveneen erikoisuuksia

Haivene on ensimmäinen yksityyppivene, mikä on sarjatuotannossa veistetty, yhdessä johdonmukaisen "halpa" -periaate ajattelun mukaan (Henry Fordin idea). Vene on suunniteltu niin, että se mahdollista amatööri- ja pientelakan-veistoa. Kaikki mitat ovat annettu ja minimi- mittoja. Kaikki Haiveneet on samanlaisia, jolla on sama pituus (9,60m), leveys (1,90m) ja syvyys (1,10m). Vene veistetään pitkällään makaavasta rautakölistä (min. 750kg) kuollunpuun yhteydessä. Kölilankku on kaareva tai "bassattu" mänty (280mm x 100mm). Venerunko on männystä (laudoitus 18mm, lauta lautaa vastaan) "bassattu" saarni kaareineen (27mm x 23mm, mastossa 4 kpl. ä 33mm x 27mm). Täkkireuna on tammi, niin kun hyttilaita ja keula. Täkki on Oregon -männystä (18mm), kuusesta tai kuusesta ja kankaasta. Veneellä on suhtkoht pieni purjepintaala (21qm +35qm spinakkeri). Haivene on pitkä ja kapea huvipursi ja se muistuttaa paljon "22" saaristoristeilijä.

5. Mitä muut sanovat Haiveneestä

Arvostelijat sanovat, että Haivene ei ole käyttökelpoinen saaristomerellä, purjeala on liian pieni, sillä voisi olla isompi keulapurje ja avomeripurjehdukseen sen pitäisi olla lyhempi ja leveämpi, kun veneellä on aikomus sukeltaa aaltoihin kovassa aallokossa. Köli olisi oltava lyijystä.

 

 

6. Haivene tänäpäivänä

Tähän päivän saakka on Suomessa veistetty 289 Haivenettä. Noin 100 venettä on veistetty ranskalaisten laskuun ja noin kolmekymmentä on mennyt vientiin Saksaan, Viroon ja muihin Baltia maihin. Amerikkaan on viety noin kolmekymmentä kappaletta. Vientiveneet on enimmäkseen veistetty "Åbo Bätvarv’issä" ja kotimassa löytyi purjehdusseuroja ja innokkaita purjehtijoita, jotka tilasivat veneitä pienveistämöiltä tai veistivät ne itse.

Haivene on ajanmittaan vahvasti osoittanut, että se on pidetty huvipursi, niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa. Vene on näyttänyt että se on se oikea saaristopurjevene, jolla on turvaköli, pienellä purjealalla, mitä arvostetaan paljon kun tuuli puhaltaa. Purjehtijoiden kesken on Haivene tunnettu siitä, että se purjehtii ulos kun muut tulevat sisään.

Jatkuvasti kilpaillaan reippaasti Haiveneellä ja Suomen mestaruuskilpailut on järjestetty vuosittain vuodesta 1967 lähtien. Tänä päivänä näyttä Suomessa olevan jäljellä noin 50 veneettä. Vuonna 1963 perustettiin yhdistys "Hai- purjehtijat ry", mihin melkein kaikki veneet ja purjehtijat kuuluvat.

Haiveneitä veistetään jatkuvasti uusia ja luokka on tänäpäivänä ainoa "elävä" kilpailuluokka, missä kilpaillaan vain puuveneitten kesken. Syy tähän on, että kuusikymmentäluvulla oli tultu siihen käsitykseen, että Haivene -luokka oli loppuun käsitelty. Oltiin sitä mieltä, että ei olisi teknisesti järkevä rakentaa samanlaista venettä "plast" -materiaalilla, samaan painoon ja ulottuvuuteen. Uudella "plast" -materiaalilla oli järkevämpää suunnitella uusia veneluokkia kun materiaali mahdollisti uusia haasteita ja ratkaisuja.

Itse olen tullut siihen käsitykseen, että "plast" -materiaalilla ei voi koskaan rakentaa parempia veneitä kuin puusta, "plast" -materiaali antaa meillä vain mahdollisuuden rakentaa uusia ja eri tyyppisiä veneitä.

"Plast" -veneen kunnossapidosta on sanottavaa: "Plast" -veneen kunnossapito ei tule ajan oloon olemaan helpompaa, eikä halvempaa kuin puuveneen kunnossapito. Kyllä me, joilla on kokemusta sen tiedämme.

Haivene on kyllä mielestäni kaunis ja ikuinen "saaristolais- huvipursi" (jos noin voisi sanoa). Toivoon sille jatkuva elämä ja itselleni lisä Haivene –kysyntää, että pystyn viemään arvokasta osaamista eteenpäin.

Kirj.: Christian Illner