|
Haivene - Suomen Ford T-Malli
Suomen menestynein klassinen huvipursi ja sen historia
1. Kaksikymmentäluvun purjehduselämä Suomessa
Kaksikymmentäluvulla keskusteltiin vilkkaasti pienvenekysymyksestä,
ei vain Suomessa, vaan myös muualla Pohjoismaissa. Etupäässä
se oli Gustav Estlander, silloin jo toimimassa Ruotsissa,
joka ilmaisi olevansa huolissaan kilpapurjehduksen tulevaisuudesta.
NJK (Nylands Jaktklubb), Suomen vanhin purjehdusseura, valitsi
satsaamaan nuorisokoulutukseen, herättämään
sen kautta lisä kiinnostusta purjehdusharrastukseen.
Osaamista hankittiin toimittaja herra Fastin avulla Aeoluksesta
(Göteborgs Segelförening), ja hänet kutsuttiin
Helsinkiin kertomaan nuorisopurjehduskoulutuksesta
ja niistä kokemuksista mitä he ovat saaneet Ruotsin
länsirannikolla. Herra Fastin vierailun jälkeen
aloitettiin nuorisokoulutus ja siihen hankittiin "poikaveneitä"
ja "15 valööriveneitä", sopivia pienveneitä.
HSS:ssä (Helsingfors Segelsällskap), joka oli silloin virka-
ja ammattimiehien purjehdusseura, mietittiin miten voitaisiin
saada uutta nousevaa porvaristoa kiinnostumaan purjehdus- harrastuksesta
(on muistettava, että purjehdusharrastus oli siihen aikaan
kuninkaan laji, eikä sopiva köyhille; veneet, joilla
purjehdittiin olivat suunnitteluluokkaveneitä ja kalliita
hankkia). Oli haettu halpaa ja hyvää venemallia,
hyvä kuva veneen ominaisuudesta oli jo olemassa. Mutta
kuka tulisi mukaan suunnittelemaan venettä? Hyviä
venesuunnittelijoita, jotka olivat kiinnostuneita ja kyvykkäitä
toimimaan asian hyväksi oli vähän. Suunnitteluluokat
elättivät suunnittelijoita hyvin, tyyppiluokkaveneen
suunnittelu nähtiin yksitoikkoisena ja ei haastavana.
Lopulta, löydettiin kuitenkin hyvä suunnittelija!
|
|
|
2. Gunnar L. Stenbäck (1888 - 1947)
Gunnar L. Stenbäck oli nahkoineen
päivineen purjehtija, laivojen ja alusten suunnittelija,
mutta ennen kaikkea purjeveneitten suunnittelija. Hän
sai jo kaksikymmentäyksi vuotiaana maineen Kuutosten-
ja Amerikka-luokka veneitten menestyksellisestä
suunnittelusta. Monta vuotta hän oli ollut "Åbo
Båtvarv’in" edustaja Helsingissä. Hän
oli pitkään ollut kiinnostunut kulttuurikysymyksistä
ja ruotsin kieli Suomessa oli hänelle rakas. Mutta eniten
tunnetuksi hän tuli "Haiveneen" suunnittelijana,
minkä hän piirsi HSS -kommodorin ja Hai -veneen
isän Erik Nummeliniin pyynnöstä. Tässä
pari esimerkkiä hänen ajatuksistaan, jotka esiintyivät
selvästi myöhemmin myös Haiveneen suunnitelmissa.
2.1. Stenbäck'in lausunnot pienvenekysymyksen yhteydessä
Hän kirjoitti muun muassa tällä
tavalla: "Onnistuaksemme tuomaan esille halvan veneen,
joka nostaa mainetta kilpapurjehtijoiden keskuudessa, olemme
minun mielestäni mukaan viitattu samaan - vaikka pienemmällä
mittakaavalla - periaatteeseen mitä Henry Ford on käyttänyt.
On täysin turhaa yrittää saavuttaa yksimielisyttä
"halpa" veneluokkaan ja sen määritelmien
suhteen jos
tämä luokka ei perustu yksityyppivene ideaan, niin
että täydellinen sarjatuotanto on mahdollista. Jos
tehdään pohjanmaalaisesta pienveneestä kansallinen
luokkavene, niin saatte kovaa vastustusta isoissa purjehduskilpailussa
ja tästä "halvasta" veneestä tulee
pari vuoden sisällä erittäin kallis ja pieni
kilpailuluokka, missä veneen koko ja malli vaihtelee
juuri niin paljon, että sitä tulee 50% kalliimpi
kun vastaava "tiptop", sarjavalmistettu yksityyppivene.
Niin on vastaus tähän "pienvenekysymykseen"
löydettävä sarjatuotannosta. Mutta miltä
vene näyttää? Juu, mutta sen tietää
tavallinen "Matti Mäkäläinen", valitettavasti,
ikävä kyllä, mutta tämä on juuri
loppujen lopuksi se isoin ja ainoa hankaluus tässä
asiassa. Tulemme kyllä huomaamaan, että kaikilla
on tämän asian suhteen erilaiset näkökulmat
ja ainoa mahdollisuus tulla yhteisymmärrykseen on, että
veneen on oltava erittäin halpa.
Vasta kun meidän purjehtijamme ymmärtävät, että
he saavat, kun resurssit on rajoitettu, niin paljon enemmän
vastinetta rahoille yksityppiveneessä, niin kilpailu-
kuin matkapurjehduksessa, paljon enemmän kun toisen tai
kolmasluokkalaisessa suunnitteluluokkaveneessä, jolla
on se ainoa edellytys, että sillä on, omistajan
omasta mielestä, juuri ne ainoat tyydyttävät
ominaisuudet, vasta sitten pääsemme lähemmäs
vastausta kysymykseen: Minkälainen vene on se halpa vene?
Siihen saakka, kun asia on ymmärretty, jää
tämä "halpa vene kysymys" utopiaksi ja
keskustelunaiheeksi purjehduspäiville!" (vapaasti
käännetty Frisk Bris- artikkelista 2/1930)
Gunnar L. Stenbeck omistautui aikansa kysymysasetelmaan, jota on
vielä tänäkin päivänä syytä
pohtia, kun mietimme puuveneveistäjien tulevaisuutta
ja toimeentulomahdollisuuksia. Haivene näytä meille
tässä tietä. Veneestä ja sen "halpa
–ideasta" on paljon opittavaa. Ei riitä enää,
että osataan kunnostaa veneitä tai osataan veistää
joku uusi yksilövene.
Kysymyksessä on puhutella isoa joukkoa ihmisiä, niin että puuvene
saa tulevaisuutta ja sitä mitä me kaikki toivomme.
Jotta pystyisimme viemään huviveneperinnettä eteenpäin
uuteen vuosituhanteen, me pohjoiset puuveneveistäjää
olemme haasteen edessä. Meillä on osattavaa käyttää
eilispäivän ammattitaitoa tulevaisuuden tekniikalla,
missä veistetään perinteisiä venemalleja
perinteisellä tavalla, niin kun silloin tällöin
yksittäisiä moderneja komposiittirakennelmia. Tavoite
on oltava "ekologinen" puuvene, joka on määrätietoisesti
veistetty "kestävä kehityksen" periaatteella,
jolla se antaa ammattilaisille mielekästä työtä,
missä veistetään puuveneitä uudistettavista
omista resursseista, yhdessä apuvälineen ja materiaalien
varovasti käyttäen.
Kun pystymme käsittämään puuvenettä tällä
tavalla järkevästi, olemme oikealla tiellä
kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Vasta yhteiskuntaa, joka tuottaa
ja arvostaa tuotteita, jolla on "korkeita yksilölisiä"
arvoja, kutsun hyvinvointiyhteiskunnaksi! Vielä olemme
kaukana siitä, kun kulutamme halpaa massatavaraa. Itse
olen sitä mieltä, että me suomalaiset olemme
vasta sitten ansainneet lähiömme ja kesäpaikkamme,
kun alamme arvostaa käsintehtyjä puuveneitä
|
|
|
3. Haiveneen ensiesittely ja sen piirustukset
Haivene ensiesiteltiin Frisk Bris -lehdessä 9/1930. Esittelyssä puhutaan - joka suhteessa
järkevästä veneestä, missä kalliista
suunnitteluluokista saatu kokemus on huolellisesti otettu
käyttöön, siihen saakka missä kalleus
alkaa -.

4. Haiveneen erikoisuuksia
Haivene on ensimmäinen yksityyppivene,
mikä on sarjatuotannossa veistetty, yhdessä johdonmukaisen
"halpa" -periaate ajattelun mukaan (Henry Fordin
idea). Vene on suunniteltu niin, että se mahdollista
amatööri- ja pientelakan-veistoa. Kaikki mitat ovat
annettu ja minimi- mittoja. Kaikki Haiveneet on samanlaisia,
jolla on sama pituus (9,60m), leveys (1,90m) ja syvyys (1,10m).
Vene veistetään pitkällään makaavasta
rautakölistä (min. 750kg)
kuollunpuun
yhteydessä. Kölilankku on kaareva tai "bassattu"
mänty (280mm x 100mm). Venerunko on männystä (laudoitus
18mm, lauta lautaa vastaan) "bassattu" saarni kaareineen
(27mm x 23mm, mastossa 4 kpl. ä 33mm x 27mm). Täkkireuna
on tammi, niin kun hyttilaita ja keula. Täkki on Oregon
-männystä (18mm), kuusesta tai kuusesta ja kankaasta.
Veneellä on suhtkoht pieni purjepintaala (21qm +35qm
spinakkeri). Haivene on pitkä ja kapea huvipursi ja se
muistuttaa paljon "22" saaristoristeilijä.
5. Mitä muut sanovat Haiveneestä
Arvostelijat sanovat, että Haivene ei ole käyttökelpoinen
saaristomerellä, purjeala on liian pieni, sillä
voisi olla isompi keulapurje ja avomeripurjehdukseen sen pitäisi
olla lyhempi ja leveämpi, kun veneellä on aikomus
sukeltaa aaltoihin kovassa aallokossa. Köli olisi oltava
lyijystä.
|
|
|
6. Haivene tänäpäivänä
Tähän päivän
saakka on Suomessa veistetty 289 Haivenettä. Noin 100
venettä on veistetty ranskalaisten laskuun ja noin kolmekymmentä
on mennyt vientiin Saksaan, Viroon ja muihin Baltia maihin.
Amerikkaan on viety noin kolmekymmentä kappaletta. Vientiveneet
on enimmäkseen veistetty "Åbo Bätvarv’issä"
ja kotimassa löytyi purjehdusseuroja ja innokkaita purjehtijoita,
jotka tilasivat veneitä pienveistämöiltä
tai veistivät ne itse.
Haivene
on ajanmittaan vahvasti osoittanut, että se on pidetty
huvipursi, niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa. Vene
on näyttänyt että se on se oikea saaristopurjevene,
jolla on turvaköli, pienellä purjealalla, mitä
arvostetaan paljon kun tuuli puhaltaa. Purjehtijoiden kesken
on Haivene tunnettu siitä, että se purjehtii ulos
kun muut tulevat sisään.
Jatkuvasti
kilpaillaan reippaasti Haiveneellä ja Suomen mestaruuskilpailut
on järjestetty vuosittain vuodesta 1967 lähtien.
Tänä päivänä näyttä Suomessa
olevan jäljellä noin 50 veneettä. Vuonna 1963
perustettiin yhdistys "Hai- purjehtijat ry", mihin
melkein kaikki veneet ja purjehtijat kuuluvat.
Haiveneitä
veistetään jatkuvasti uusia ja luokka on tänäpäivänä
ainoa "elävä" kilpailuluokka, missä
kilpaillaan vain puuveneitten kesken. Syy tähän
on, että kuusikymmentäluvulla oli tultu siihen käsitykseen,
että Haivene -luokka oli loppuun käsitelty. Oltiin
sitä mieltä, että ei olisi teknisesti järkevä
rakentaa samanlaista venettä "plast" -materiaalilla,
samaan painoon ja ulottuvuuteen. Uudella "plast"
-materiaalilla oli järkevämpää suunnitella
uusia veneluokkia kun materiaali mahdollisti uusia haasteita
ja ratkaisuja.
Itse
olen tullut siihen käsitykseen, että "plast"
-materiaalilla ei voi koskaan rakentaa parempia veneitä kuin
puusta, "plast" -materiaali antaa meillä vain
mahdollisuuden rakentaa uusia ja eri tyyppisiä veneitä.
"Plast"
-veneen kunnossapidosta on sanottavaa: "Plast" -veneen
kunnossapito ei tule ajan oloon olemaan helpompaa, eikä
halvempaa kuin puuveneen kunnossapito. Kyllä me, joilla
on kokemusta sen tiedämme.
Haivene
on kyllä mielestäni kaunis ja ikuinen "saaristolais-
huvipursi" (jos noin voisi sanoa). Toivoon sille jatkuva
elämä ja itselleni lisä Haivene –kysyntää,
että pystyn viemään arvokasta osaamista eteenpäin.
Kirj.: Christian Illner
|
|
|
|