Höyrykone puuveneen voimanlähteenä

Vanha kunnon höyrykone tuhisee taas Suomenkin vesillä. Maamme pienvenemittakaavan "höyrylaivaston" kooksi arvioidaan kymmenkunta venettä. Höyryveneellä ajaminen on yhtä aktiivista toimintaa kuin purjehtiminen. Kyydissä on kuitenkin samalla menneen maailman tyyntä arvokkuutta.

 

Kosketukseni höyryveneilyyn syntyi kauniina kesäiltana erään kalareissun alussa. Pohjankurun satama-altaaseen lipui tuolloin unenomainen ilmestys: pysähdyttävän kaunis puuvene, jonka keskiosaa hallitsi estetiikaltaan samovaariin vertautuva, reilusti yli metrin  korkuinen kattila. Veneen kulkua säesti mukava, rytmikäs tuhina, savupiipusta pölähteli taivaalle hattaroita. Satamassa sattui olemaan juuri silloin vierailulla Estelle -purjelaiva, jota höyryvene tervehti pillin vihellyksellä.

Pikainen tutkimus paljasti veneen omistajaksi Pohjan Åminneforsissa asuvan Rauno Nikkasen.  Leipätyökseen mies pyörittää "Konekunnostus Nikkanen" -nimistä yritystä. Vapaa-ajalla harrastusta riittää vanhaan tekniikkaan, jonka "filosofia" viehättää Nikkasta. Entisajan koneenrakennus kun lähti siitä, että tavara tehdään käyttöä eikä pelkästään myyntiä varten.

-Vanhat höyrykoneet ovat havainnollinen esimerkki siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Koneet ovat ääriimmäisen vankkatekoisia ja varmatoimisia. Osat ovat näkyvillä suoraan silmien edessä ja samalla niin yksinkertaisia, että niiden valmistus ja asennus onnistuu myös jokamiesluokassa.

Nikkanen havainnollistaa höyrykoneen ja tämän päivän polttomoottorin eroa venttiilien avulla. Nykyaikaisen polttomoottorin venttiilijärjestelmä ja sen ohjaus on likipitäen uskonnollista "korkeaa teknologiaa", johon ei rohkene kajota edes pieni korjaamo, saati sitten tavallinen kuolevainen. Höyrykoneessa ote on toinen.

-Tässä sylinterin läpimenon avaa ja sulkee messinkinen luisti, joka vertautuu mitoiltaan tulitikkurasiaan.


-Luisti on yksinkertainen, metallivarteen kiinnitetty messinkikappale, joka pysyy paikallaan sylinterin pinnalla höyryn paineen avulla. Kappaleen valmistus onnistuu keneltä tahansa poran ja viilan tapaisten perustyökalujen kanssa.

Vene

Jyrmyn otteen kääntöpuolena on se, että höyrykoneitten teho/paino -lukemat ovat karmeita lukemia. Esim. Nikkasen "Meritiitu" -venettä kuljettava kattila + kone -yhdistelmä painaa n. 300 kg. Tehoa koko komeus saavuttaa n. 4.5 hv. Pottomottori tarvitsee vastaavan tehon tuottamiseen rautaa n. 20 kg. Nelitahtiversionakin.

Höyrykoneen paino ja samalla sen vaikutus veneen painopisteeseen edellyttää veneeltä tiettyä kokoa ja jämäkkyyttä. Nikkasen vene on alkujaan veistämö Seppo Suurnäkin käsialaa.

Vuonna 1984 valmistuneella, alkujaan mäntyrunkoisella kilpasoutuveneellä on pituutta 5.80, leveyttä 1.70 m. Kuten soutuveneen luonteeseen kuuluu perä nousee kevyesti ylös vedestä. Keula on tässä veneessä aika erikoinen, suora ja varsin matala. Suoran keulan ansioita ovat runkonopeutta lisäävä vesilinjan piteneminen sekä esteettiset syyt. Suora keula kuuluu yleisesti ottaen höyrypursien tyyliin.

Yksi veneen keskeisistä ominaisuuksista on myös sen vankka rakenne. Kylkikaaria on silmiinpistävän tiheässä samalla kun laidassa on lautavarveja peräti 11 kpl. Nikkasen haltuun vene joutui huutokaupassa v. 2000. Heitteille jätetty vene oli tuolloin varsin huonossa kunnossa. Veistäjä Eero Ranta veneveistämö Åminnesta kuitenkin peruskorjasi veneen; remontin yhteydessä pohjasta jouduttiin mm. uusimaan kokonaan kaksi lautavarvia.

Painostaan huolimatta höyrykone sopii kuitenkin siinä mielessä hyvin puuveneeseen, että tässä kyydissä paikka vaihtuu korkeintaan veneen runkonopeudella. Koneteho ei runtele venettä puskulla ja väännöllä kuten polttomoottorin kanssa voi käydä.

Kone

Meritiitun voimankehtin on 50 litran kattila, jonka alaosassa on tulipesä. Tunti ennen liikkeellelähtöä aloitetaan kattilan "ylöslämmitys", jonka tarkoituksena on paitsi kehittää höyryä, myös kuivata koneen metallipinnat. Muuten pinnoille tiivistynyt kosteus voisi rikkoa koneen osia männän toimiessa.

Höyry johdetaan putkea pitkin sylinteriin, missä se painaa paineensa voimalla männän alas. Männän ollessa ala-asennossa höyry poistuu sylinteristä jonka jälkeen mäntä palaa takaisin yläasentoon.  Koneessa itsessään ei siis tapahdu mitään palamista eikä siinä näin ollen tarvita myöskään sytytystä.

Nikkasen kone on rakennettu vuoden 1930 bensa/petroli Vikströmistä. Alkuperäisiä osia ovat sylinterilohko, mäntä, kiertokanki, kampiakseli ja vauhtipyörä. Sylinterin kansi on kuitenkin uusittu ja koneeseen asennettu venttiilin virkaa toimittava luistikoneisto. Koneesta on luonnollisesti samalla poistettu magneetto.

Koeajo

Koeajossa höyrykone näyttää nopeasti oman luontonsa ja huomattavan eronsa polttomoottiriin. Ensimmäinen olennainen peruskokemus on ääni. Polttomoottorille tyypillinen epämiellyttävä melu puuttuu höyrykoneesta täysin kattilan pitäessä vain pientä, mukavaa tuhinaa. Kyydissä voikin jutella ääntään korottamatta tai vaikka kuunnella veden liplatusta perästä.

Itse kone pitää vaimeaa kilahtelua ja kalahtelua hyvin öljytyn metallin tehdessä työtään suoraan matkustajien silmien alla. Koneen osista juuri mitään ei ole piilotettu koppien ja koteloitten alle.

Kyyti höyryveneessä tarjoaakin samalla oivallisen oppitunnin vanhasta kunnon mekaniikasta. Jopa toimittajan järjenjuoksulla varustettu henkilö voi katsoa ja ymmärtää, kuinka vivut ja kanget tuuppivat toinen toisiaan muuttaen höyryn paineen venettä liikuttavaksi voimaksi, logiikan kaikella vääjäämättömyydellä.

Äänettömyyden ohella kone on äärimmäisen verkkainen myös kierrostensa puolesta. Potkuri pyörii vain 60 - 400 kierrosta minuutissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. vauhtipyörän pyörimistä voi kokeilla kutakuinkin vaarattomasti omalla sormella...

Alhaisten kierroslukemien takia potkurissa tarvitaan melkoista vääntöä. Lapojen on oltava hyvin kookkaita ja lapakulmien ajossa suuria.

Pärekorillinen mittayksikkönä

Höyryveneily vertautuu purjehtimiseen siinä mielessä, että veneen ajaminen edellyttää varsin aktiivista toimintaa. Matkan sujuminen on suoraan verrannollinen "masinistin" ahkeruuteen.

Koeajon aikana Nikkanen onkin koko ajan työn touhussa. Mies mm. säätelee höyrypainetta, täydennysveden ottoa, rasvailee konetta ja ennen kaikkea pistelee pökköä pesään. Polttoaineen varastointi ja käsittely veneessä onkin aivan oma lukunsa sillä puu vaatii huomattavasti suuremman tilavuuden antamansa energian suhteen kuin öljy tai bensiini.

Meritiitun keulaosa on lastattu haloilla, joita Nikkanen lastaa veneeseen n. 90 litran vetoisilla pärekorilla. Käytännön kokemuksen myös Nikkanen onkin kehitellyt omintakeisen mittajärjestelmän, jonka perusyksikkö on "yksi pärekorillinen".

-Pärekorillinen koivuklapeja vastaa kartalla etäisyyttä, joka avautuu harppiin kun siitä ottaa kunnolla kiinni. Tällä menetelmällä olen polttoaineen riittävyyttä laskenut eikä ole puu koskaan kesken matkaa loppunut.

Meritiituun mahtuu halkoa n. 25 mailin matkaa varten. Ellei tämä riitä voi polttoainetäydennystä hakea, ainakin periaatteessa, sopivasta rantalepikosta.