|
|
|||||||
|
|
|
|
|
|
Milloin nostaa vene?
|
|
|
Puuvene pitää nostaa vedestä jo verrattain aikaisin, jotta vene ehtii kuivua hyvin ennen pakkasia. Jos veneen noston kanssa vetkuttelee, veneen laidoitus on vielä märkää ja puu jäätyy märkänä. Tästä on useanlaisia seurauksia. Pintakäsittely kärsii jäätyessä. Erityisesti lakkaus irtoilee helposti märkänä jäätyneen puun pinnalta. Vaikka veneen kyllästys ja pintakäsittely olisikin verrattain hyvässä kunnossa, lakkauksen ja toisinaan maalitkin voi joutua uusiman suuriltakin pinnoilta jos vene pääsee jäätymään likomärkänä. Myös puumateriaali kärsii jäätymisestä. Puu on kauden jäljiltä jo valmiiksi laajimmilleen turvonnutta ja jäätyminen turvottaa sitä entisestään lisää. Puumateriaali joutuu siis melkoiseen puristukseen kun tiukaksi turvonnut laudoitus yrittää turvota vielä lisää jäätyessään. Osa tästä kokoonpuristumasta palautuu pitkin talvea kun vesi haihtuu kevääseen mennessä rakenteista, mutta osa puristumasta on pysyvää ja laudoitus jää jäätymisen jäljiltä hiukan entistä väljemmäksi. Toisin sanoen kokoon puristunut laudoitus ei enää pystykään laajenemaan keväällä yhtä tiiviiksi kuin ennen jäätymistään, mikä näkyy vuodon lisääntymisenä ja pitkittymisenä. Puu voi myös jäätyä kerrassaan rikki. Puun syiden väliin jäätyvä vesi repii syitä erilleen ja muutamaan kertaan jäätynyt puu alkaa olla halkeillutta, pahimmassa tapauksessa kuin kokoon puristettua “purua”. Mahonkiset veneet ovat tässä suhteessa arimpia. Useiden mahonkilajien syyt kasvavat jonkin verran ristiin ja tällainen puu on erityisen altista jäätymiselle. Tästä syystä mahonkiset veneet pitäisi nostaa jo vähintään muutamia viikkoja, mielellään kuukausi ennen muita veneitä. Lasikuidutetut veneet ovat aivan oma lukunsa. Kuidutettu vene kuivuu vain sisäpinnaltaan ja siksi kuivumiseen on syytä varata runsaasti aikaa. Periaatteessahan kuidutetun veneen ei pitäisi juuri vuotaa, mutta käytännössä monen kuidutetun veneen pilssi on yhtä märkä kuin vuotavimman puuveneen. Avoveneissä puun kastmista ei juuri voi estää. Kuidutetuissa veneissä vaanii edellä mainittujen puumateriaalille tapahtuvien vaurioiden lisäksi vielä pahempikin peikko: kuidun irtoaminen puusta. Kun jäätyvä puu elää voimakkaasti, kuitu irtoaa helposti puusta. Puun ja kuidun väliin syntyy vesitasku, josta puun lahoaminen lähtee hyvin nopeasti liikkeelle ja aiheutunut vaurio laajenee ja pahenee kiihtyvää tahtia seuraavien vuosien jäätymisen seurauksena. Tästä syystä kuidutettujen veneiden osalta voi olla viisasta noudattaa mahonkiveneiden nostoaikoja Vain jos olet varma että veneen pilssi on ollut koko kesän verrattain kuiva ja hyvin tuuletettu, voit jatkaa kautta turvalisin mielin. Veneen noston jälkeen se kannattaa peitellä mahdollisimman ilmavasti, että se kuivuisi. Syyskuussakaan nostettu vene ei ehdi kohtuudella kuivaa jos se heti noston jälkeen paketoidaan umpitiukkaan. Pressun tarkoitus on vain estää ettei kannelle tai sisään pääse satamaan vettä ja muuten se saa olla niin ilmavasti kuin suinkin. Kaarihallissa voi jättää päädyt tai ainakin niiden yläosat laittamatta kiinnni, jolloin tuuli pääsee kuivaamaan veneen. Kun vene on hyvin kuivunut, pressut voi laittaa tiiviimmin veneen ympärille ja katoksen kaikki osat ripustella paikoilleen. Veneen nosto “kesken kauden” kuulostaa ja tuntuu varmasti turhauttavalta. Siitä voi joustaa, mutta samalla lyhentää tietoisesti veneensä elinikää. Rannikolla kulkee paljon lasikuituvahvistettuja tai pellitettyjä kalaveneitä, jotka ajelevat syystalvella vielä paksussakin jäänmujussa apajille. Näin voidaan tehdä ja puuvene kestää sen oman aikansa. Siellä täällä moni kalastaja haluaa nimenomaan puuveneen siksi, että se on vielä talvellakin lämmin ja kuiva verrattuna lasikuituiseen tai metalliseen veneeseen. Silti täytyy muistaa, että työveneet ovat nimenomaan työveneitä. Niiden tarkoitus on maksaa itsensä takaisin mahdollisimman nopeasti ja niillä on ajettava niin pitkää kautta kuin on järkevästi mahdollista. Samalla veneen käyttöikä on usein huvivenettä huomattavasti lyhyempi, tarkoituksella. Jos sinun ei ole välttämätöntä päästä veneelläsi johonkin vielä myöhäissyksyllä, nosta se ajoissa. Sillä tavalla sinä ja veneen seuraavat omistajat pääsette pidemmän päälle helpommalla ja saatte palkaksenne hyvinvoivan ja terveen veneen. Aikaisessa veneennostossa on se erinomainen puoli, että ehdit tehdä suuren osan kunnostustoimista jo syksyllä. Rannalla kuuluu keväisin loppumaton kitinä ja natina siitä että veneitä ei saa veteen, kun säät eivät salli lakkaamista ja maalausta. Valtaosa tästä työstä on tehtävissä jo syksyllä. Syys- ja lokakuussa on mitä mainioimpia lakkaussäitä vaikka kuinka pitkästi. Syyskuun iltoina ja viikonloppuina lakkailee mainiosti suuren osan veneen ylärakenteista, putsailee paikkoja ja tekee rakenteellisia korjauksia. Niitä on aivan turha säästää kevääseen. Veneen märkiä osia ei yleensä kannata käsitellä vielä syksyllä. Jätä siis vesirajan alapuolen ja mieluusti vielä kylkienkin käsittely keväälle. Katso myös Puuvene-lehden artikkelit Puuveneen
talvisäilytyksen kymmenen käskyä ja
Teksti ja kuvat:Pekka Huhta
|
|
|
Puuvene-lehti 3/2001: Sisällysluettelo
|
|
|
||||||
|
|
|
|
|
|