|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Perinteinen Hai pitää pintansa
Hai on vesillämme purjehtivista yksityyppiluokista tutuimpia ja kapeasta rungostaan ja omintakeisesta takilastaan selkeimmin tunnistettavia. Kaunis ja kapea Hai täytti vuosituhannen vaihtuessa 70 vuotta. Gunnar L. Stenbäck piirsi Hain Helsingfors Segelsällskapetin kommodorin Erik Nummelinin pyynnöstä. Vene esiteltiin Frisk Bris -lehden numerossa 9/1930.
|
|||||||||||||||||||||||||
|
Stenbäckin päämääränä oli luoda purjevene, joka oli nopea ja ennen kaikkea rakennuskustannuksiltaan edullinen. Haista tulikin ensimmäinen Suomessa rakennettu sarjavalmisteinen yksityyppiluokka. Sen piti pystyä myös kuljettamaan kolmen hengen miehistö turvallisesti pitkin rannikkoa kilpailusatamasta toiseen. Stenbäck onnistuikin hyvin tavoitteestaan. Haista tuli suosittu kilpaluokka, jota on rakennettu Suomessa melkein 300 kappaletta. Venettä on viety myös Saksaan, Ranskaan ja Baltian maihin. Suhteellisen pieni purjepinta-ala tekee Haista merikelpoisen. Hailla uskaltaa lähteä kovaankin tuuleen, vaikka kyyti on rungon kapeuden ja pituuden takia märkää. Yleinen käsitys on, että kovassa aallokossa Hai tahtoo kuitenkin sukeltaa aaltoon, joten järki on merelle lähdettäessä pidettävä mukana. Suomalaisille purjehtijoille Hai on tuttu ja nostalginen
purjevene. Se edustaa perinteistä puuvenepurjehdusta parhaimmillaan.
Se on saanut rinnalleen uuden lasikuituversion, joka on saanut
haipurjehtijat jakautumaan vahvasti kahteen leiriin. Luokkaliittojakin
on nyt kaksi: Haipurjehtijat, jotka pitävät yllä
alkuperäisen Hain perinnettä ja Suomen Hai 2000 -liitto,
jonka lasikuituisen Hai 2000 -luokan purjehtijat perustivat.
Uuteen liittoon hyväksytään myös vanhat
Hait mukaan. Ja jotta asia menisi vielä sekavammaksi, vanhaan
perinteiseen Hai-veneeseen voi hankkia uuden rikin ja isommat
purjeet. Historiansa aikana Hain purjepinta-alaa on suurennettu
aiemminkin. Puisia Haitakin rakennetaan edelleen silloin tällöin, ja perinteiset Hait ovat pysyneet kilpaluokkana. Suomen mestaruuksiinkin on aina saatu tarvittavat yli 20 venettä mukaan. Tänä vuonna kisat järjestetään 10.-12. elokuuta Lahdessa Sinfonia-regatan yhteydessä. Viaporin tuoppiin Haita tuli mukaan viime vuonna kymmenen kappaletta. Vene on ollut suosittu niin sisävesillä kuin merellä, muun muassa Tampereella on vahva laivue. Suomen yksityyppipuuveneluokista Hai on selvä kakkonen Kansanveneen jälkeen. Hazard on elämänsä kunnossa Hannu Lahtosen ja Tom Sandbergin Hazardin (L-174) on Alfons Kvarnström rakentanut vuonna 1947 Kokkolassa. Hazardin toisena gastina purjehtii Janne Lahtonen. Hazardin kotilaituri on Suomen Moottoriveneklubin SMK:n satamassa Helsingin Lauttasaaressa. Vuonna 1980 Hazard rakennettiin lähes kokonaan uudelleen. Veneeseen vaihdettiin peruskunnostuksessa puuköli, kölipuu, pohjatuet, osa laudoitusta, noin 20 kaarta, kansikaaret, kansi, kajuutan katto, koko sisustus, mastojalka, koko riki ja suurin osa heloitusta. Pintaremonttia tehdään jatkuvasti. "Joka kevät on jokin projekti. Ei parane päästää venettä rapistumaan", Lahtonen toteaa. Tämän kevään ohjelmassa oli maston vetäminen putipuhtaaksi. Ostoslistalla olivat myös uudet purjeet, sillä vuoden 2001 kisoihin ollaan menossa tosimielessä. Rahoitusta Hazardin kilpailu-uralle on pyritty hankkimaan myös sponsoreiden avulla, joille tarjotaan näkyvyyttä kisoissa ja muuten merellä Helsingin edustalla. Kuten luokkasäännöt määräävät, runko on mäntyä. Peräpeili on ja ruffi ovat tammea. Maston ja puomin on myös alkuperäisten luokkasääntöjen mukaan oltava puuta. Maston yläpäätä jäykistävät saalingit ja vantit, joiden alapää on noin puolessa välissä mastoa. Hain tunnuspiirteisiin kuuluu myös selvästi ylöspäin viistossa oleva puomi. Hain tunnistaa myös pienestä fokasta. Takila tekeekin Hain trimmaamisesta muista veneistä poikkevan. Varsinkin isopurjeesta parhaan vedon saaminen vaatinee toisesta veneluokasta tulevalle purjehtijalle opettelua. Esimerkiksi Kansanveneessä opittu ei varmaankaan toimi suoraan Haissa. Kolmenkymmenen neliön purjeiden käsittelyyn riittävät hyvin käsivoimat. Haissa ei ole vinssejä, mikä sekin on kustannussäästö. Spinaakkerikin on veneen kokoon nähden pieni, joten senkään käsittelyä ei kannata aristella. Kapea Hain istumalaatikko on kieltämättä haaste mukavuuksiin tottuneelle retkeilijälle. Asiaa auttaa se, että levangin saa irti. Samoin penkit voivat olla joko pitkittäin tai poikittain. Kilpailussa kolmen hengen miehistön on kyllä tiedettävä hyvin paikkansa, jotta turhalta törmäilyltä vältytään. Sisätilat antavat hyvän mahdollisuuden pariskunnan retkiin. Kolmen hengen kilpailumiehistön yöpyminen kilpailumatkoilla vaatii jo hieman sovittelua. Koepurjehduksellamme keli oli hyvin kevyt. Niissä olosuhteissa neliömetrejä olisi voinut purjeisiin kaivata lisääkin, mutta yllättävän hyvin vene lähtee pienestäkin puuskasta liikkeelle. Vaikka vene painaa 1,7 tonnia, rungon sulava muoto auttaa asiassa. Ja kun tuuli kokonaan loppuu, Haita pystyy jopa melomaan. Hain pitkä keula herättää kilparadalla kunnioitusta. Tielle ei tee mieli mennä. Hain keulakannella ei tarvitse keulastaagia väistellä, se kun on pitkällä keulapiikistä taaksepäin. Eipä toisaalta ole mitään, mistä pitää kiinni laiturille hypätessä. Pariskunnalle Hai antaa mukavat makuutilat, kolmelle hengelle alkaa olla ahdasta. Toisin Haita pystyy aivan mainiosti purjehtimaan kahdestaan, vaikka kilpailussa miehistöön kuulukin kolme henkeä. Puomiteltta antaa lisätilaa ruokailuun, kajuutassa ei ole pöytää. Masto tulee kannen läpi. Pienet ikkunat antavat kauniin valaistuksen lakanväriseen sisustukseen. Haissa ei ole vinssejä, mutta pieni purjepinta-ala ei niitä vaadikaan. Taljoilla saa helpotusta niihin kiristyksiin, joihin käsivoimat eivät riitä. Vinssien puuttuminen säästää kukkaroa venettä rakennettaessa ja tilaa veneellä purjehdittaessa. Nostimet ja säädöt on usein vedetty ruffin katolle kojelaudaksi. Säädöt jäävät näin gastien hoidettavaksi ja perämies keskittyy vain ajamiseen. Nostimet kiristetään maston sivussa. Isopurjeen skuuttaus on aivan kuten missä tahansa modernissa kilpaveneessä. Levangilla saadaan skuuttauspiste sivummalle avotuulilla ja kovalla kryssillä. Hain erikoinen isopurjeen muoto vaatii uudelta Hai-purjehtijalta hieman opettelua. Kestää vähän aikaa ennen kuin silmä oppii erottamaan takaliikin oikean kireyden. Virtauslangat auttavat tietenkin asiaa. Umpipuisen maston trimmaaminen on myös oma oppituntinsa isopurjeen muodon takia. Maston kallistus määräytyy eri tavalla kuin vaikkapa H-veneesssä. Maston taipumaa ei juuri ole, eikä sitä voi perästaagillakaan paljon säätää. Maston yläpäätä jäykistävien saalinkien kautta kulkevien vanttien alapää on puolessa välissä mastoa, joten maston yläpään jäykkyys on käytännössä kiinteäksi säädetty.
|
||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||
Keulaa on vielä metritolkulla keulastaagin etupuolella. |
|||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||
Puuvene-lehti 2/2001: Sisällysluettelo
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
