Lakkaus  on sivelyn ja hionnan taidetta

Veneen kestämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että se käsitellään heti uutena kunnolla. Aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että ei veneen niin hirmuisen kauan tarvitse kestää, tehdään uusi kun se hajoaa. Tämä juontaa ajalta, jolloin veneet olivat työ- tai kauppa-aluksia. Nyt huviveneiden aikana venettä pitää ajtella sijoituksena. Sijoituksena esimerkiksi vapaa-aikaan. Näin sille voidaan laskea erilaisia arvoja myös markoissa. Sillä pitää olla myös oikea jälleenmyyntiarvo.

 
Lakkaa sivellään ensin ristiin ja viimeiseksi syiden mukaan

 

Puun pinta käsitellään siksi, että veden pääsy puun solukkoon estyisi. Jos puu on kyllästetty perusteelliseti jollakin öljypohjaisella kyllästeellä, niin veden ja kosteuden imeytyminen solukkoon on vähäistä.

Kun veneen pintakäsittelyssä siirrytään lakkaamiseen tai väripigmentteja sisältävän öljypohjaisen lakan, eli maalin käyttöön, siirrytään alueelle, jossa estetiikka ja jopa taide astuu mukaan kuvaan. Nyt emme ole enää tekemisessä vain tarve-esineen kanssa, jossa tarkoituksenmukaisuus on tärkeintä. Tämä on tärkeä muistaa, koska se työmäärä ja aika mitä huolellinen pintakäsittely alkuun vaatii on suuri. Työmäärää tulee kuitenkin tarkastella siten, että ajatellaan, että hyvin tehty lakkaus kestää jopa vuosikymmeniä. Tämä tietenkin edellyttää, että vuosihuollot tehdään myös huolella.

Minulta on usein kysytty, kauanko aikaa kuluu lakatun puuveneen kevätkunnostukseen. Kun kokemusta on sekä puuveneestä, että lasikuituveneestä, ja jotka olivat käsiteltäviltä pinta-aloiltaan suunnilleen yhtä suuret, niin tiedän eron. Pintakäsittely lasikuituveneelle vaati kaksi pitkää päivää. Puuveneen pintakäsittelyyn tarvitsen yhden pitkän päivän lisää. eli kolme päivää. Tämä tietenkin edellyttää, että kyseessä on vain lakkapinnan hionta ja uusi lakkaus. Suurin syy mielikuvaan puuveneen mukamas mahdottoman pitkästä kevätkunnostusajasta on se, että ihmiset, ovat joko ostaneet veneen, jonka kunto on rapistunut, tai he ovat itse tehneet kevätkunnostuksen tai peruskunnostuksen huonosti. Näin he joutuvat aloittamaan työn alusta. Suojaava pintakerros on ollut liian ohut ja se on kulunut ja hilseillyt sieltä täältä puuhun asti auki. Tähän sopii erittäin hyvin vanha sanonta, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Lakat


Lakat jaetaan kolmeen ryhmään:

1. Öljylakat

Parhaimpina öljylakkoina pidetään lakkoja, joiden öljy on peräisin puusta, erityisesti kiinanpuuöljy on taas palannut suosituksi puuöljyksi. Perinteisen öljylakan öljyosana on käytetty kautta-aikojen pellavaöljyä, tai käsiteltyä pellavaöljyä.

Öljylakat kuivuvat siinä olevan sideaineen, öljyn, reagoidessa ilmassa olevan hapen kanssa.

Viime vuodet ovat palauttaneet öljylakkojen suosion. Näyttää siltä, että ne soveltuvat ainakin perinteiseen tapaan rakennettujen veneiden pintakäsittelyyn erittäin hyvin, ja että niiden käyttö on helppoa ja lopputulos on erinomainen.

2. Alkydilakat

Alkydit ovat polyester-tyyppinen keinohartsien ryhmä. Alkydilakatkin kuivuvat hapettumalla. Lakka voi olla puhtaasti alkydipohjainen tai siihen on voitu lisätä pellava-, soija- tai puuöljyjä. Niidenkin kuivuminen tapahtuu hapettumalla. Alkydilakat liukenevat tavallisiin orgaanisiin liuottimiin. Alkydilakat ovat puhtaita öljylakkoja kovempia ja ne kuivuvat yleensä öljylakkoja nopeammin.

3. Uretaanilakat

Uretaanilakat ovat yksikomponenttisia lakkoja, joissa sideaineena on uretaanimuovi. Joissain lakoissa on myös alkydihartsia. Kuivuvat jälleen edellisiä nopeammin, ovat edellisiä kovempia. Vastavaikutuksena nopeudelle ja kovudelle näiden lakkojen kanssa saattaa tulla vaikeuksia mikäli pohja on käsitelty öljyllä tai se elää paljon.

4. Polyuretaanilakat

Nämä koostuvat kahdesta eri komponentista, hydroksyylipitoisesta yhdisteestä ja isosyanaatista. Sekoitettaessa nämä keskenään, syntyy polyuretaaniyhdiste. Polyuretaanilakkojen ja perinteisten lakkojen sekakäyttö saattaa aiheuttaa ongelmia, jollainen voi olla esimerkiksi lakatun pinnan kupliminen, eli kiehuminen. Ne eivät myöskään sovellu lainkaan pellavaöljykyllästetyn pinnan päälle. Polyuretaanilakat ovat yleisesti ottaen liian kovia massiivipuulle, mutta soveltuvat joissain tapauksissa vanerille.

Lue lisää eri lakoista ja maaleista Rakennustiedon sivuilta. Vaikka ohjeet eivät koskekaan veneitä, ne antavat hyvän yleiskuvan erityyppisistä lakoista ja maaleista.

Lakkojen yhteensopivuus

Pehmeän lakan päälle ei voi laittaa kovaa lakkaa, koska kova lakka hilseilee pehmeän alustan päältä pois. Kovan lakan päälle sen sijaan voi laittaa pehmeän. Jos siis olet ostanut uuden veneen etkä tiedä mitä lakkaa siinä on ennen käytetty, niin öljylakka tai alkydi-öljylakka on turvallisin vaihtoehto.

Työn suoritus

Puuvalmiin, tai vanhan veneen puhdistamisen puupuhtaaksi jälkeen, veneen lakkaaminen ulkotiloissa rannalla vaatii tilavan katoksen, jonka alla pystyy kunnolla työskentelemään. Katos kannattaa rakentaa, tai miksei vuokratakin jo syksyllä. Kyllästämisen voisi tehdä syksyllä ja näin vene saa aikaa kuivua kevääseen saakka. Kaikki irtisaatavat osat kannattaa lakata jossain sisätiloissa, näin ne työt eivät lisää kevään kiireitä.

Veneen pintakäsittelyyn lakalla on useampiakin oikeita reseptejä. Eri lakkojen valmistajat esittävät hieman toisistaan poikkeavia työskentelytapoja. Myöskin valmistajat suosittelevat omia aineyhdistelmiään. Muidenkin valmistajien ohentimet useimmiten soveltuvat käytettäväksi, ainakin silloin kun käytetään yksikompponenttisia öljylakkoja. Mutta käytettäessä valmistajan suosittelemia yhdistelmiä, voidaan olla varmoja siitä, että niiden yhteensopivuus on todella testattu.

Onnistuneen lopputuloksen saavuttaminen vaatii kuitenkin paitsi laadukkaita lakkoja, niin myös laadukkaita työvälineitä. Viimeksimainittu useimmiten unohdetaan, ja ostetaan kertäkäyttösivellinpaketti, ja sitten ihmetellään kun työn jälki ei muistuta ammattimiesten käsialaa. Vain parhailla materiaaleilla ja -työvälineillä on mahdollista saada aikaan kelvollista jälkeä.

Kolmas onnistumiseen vaikuttava tekijä on lakkaajan tekniikka. Kukaan ei ole seppä syntyessään, saatika sitten lakkaajamestari. Parhaan lopputuloksen saisi varmaankin aikaan asenteella Zen ja lakkaaminen. Kaksikymmen vuotisen Zen-lakkaajan -kurssin kymmenen ensimmäistä vuotta lakattaisiin vene ilman lakkaa ja sivellintä. Toistettaisiin liikettä, jossa kuviteltu sivellin liikkuu pitkin lakattavaa pintaa. Seuraavat viisi vuotta lakattaisiin vene vain käyttämällä sivellintä, mutta ilman lakkaa. Sitten viidentoista vuoden harjoittelun jälkeen aloitettaisiin lakan kanssa tasaisella vaakapinnalla. Sitten siirryttäisiin varovasti kylkien kautta monimutkaistempien rakenteiden lakkaamiseen. Ajatus olisi taatusti kehittämisen arvoinen, jollei venettä olisi hyvä laskea joka kesä veteen.

Uuden tai puupuhtaaksi hiotun veneen lakkaus öljylakalla

Veneen kyllästämisen ja riittävän kuivumisen jälkeen puu hiotaan santapaperilla numerolla 100-120. Jos haetaan erittäin hyvää pintaa, puu kostutetaan kevyesti, annetaan kuivua hyvin ja hiotaan uudelleen vähän hienommalla paperilla. Kostutettaessa puun pinnasta nousee tikkuja ja näin ne saadaan pois etteivät ne nouse lakan sisään.

Jos puu on petsattu, niin käytetään paperia numero 180-220, jottei pinta kulu laikulliseksi. Etenkin terävähköt kulmat ja jyrkät kaarrokset veneen rakenteissa saattavat hioutua liian syvältä, koska hiottaessa niihin kohdistuu suurempi paine kuin tasaisiin pintoihin. Petsattua puuta ei tarvitse - eikä saa - enää uudelleen kostuttaa.

Seuraavaksi harjataan pois enimmät pölyt pehmeällä käsiharjalla. Tämän jälkeen käytetään ns. tahmaliinoja, jotka ovat erittäin käteviä lopun pölyn pyyhkimiseen. Niistäkin kannattaa välillä ravistella irtonainen hiontapöly pois, näin ne puhdistavat tehokkaamin suuremman pinta-alan. Liinat kannattaa laittaa ravistamisen jälkeen takaisin omiin pusseihinsa ja sulkea ne mahdollisimman tiiviisti. Yhdellä liinalla pystyy pyyhkimään ainakin kahden hiontakerroksen hiomapölyt saaristoristeilijän kokoisista veneistä. Siis jos lakkakerroksia tulee kaikkiaan 10, niin liinoja tarvitaan 5-8 kappaletta koko lakkausurakkaa varten. Jos lakattavana on myös kansi ja kajuutta on määrä tietenkin tarkistettava, arvoiden lakattavaa kokonaispinta-alaa vastaavaksi.

Näitä liinoja myyvät hyvin varustetut venemaalikaupat. Jos valmistaja kehottaa käyttämään lisäksi ensimmäisen kerroksen yhteydessä jotakin liuotinta, niin se on varmasti valmistajan kokeilema työjärjestys, ja näin ollen toimiva. Tärpätistä jää kuitenkin rasvainen kalvo, joten sitä eivät kaikki suosittele käytettäväksi hiontapölyn poistamiseen.

Seuraava kerrosjärjestys koskee tavallista öljy- tai alkydilakkaa, joka sisältää liutonta. Luonnonöljylakoja kuten Le Tonkinois tai Vanhanajan Venelakka tai puuöljyjä kuten Owatrol ei ohenneta, mutta pääpiirteissään työ kulkee samalla tavalla. Luonnonöljylakat kuivuvat hitaasti, joten välihiontoja varten niiden pitää kuivua joskus useitakin vuorokausia. Toisaalta niillä kaikki välihionnat eivät ole välttämättömiä.

I kerros lakkaa

Ensimmäisellä lakkauskerroksella ei ole vielä suuria pinnalla näkyviä ongelmia odotettavissa pölyn seurauksena, mutta jos lakkaus tehdään ulkona, ja vettä voidaan levittää maahan veneen ympärille, niin se vähentää pölyn nousemista ilmaan. Lisäksi kannattaa myös kysellä naapuriveneiden työsuunnitelmia, jottei itse lakkaa kun naapuri hioo. Näin hampaissa säästyy kiille ja sopu säilyy.

Jos lakkaaminen tapahtuu ulkona, vaikkapa veneen päälle rakennetussa katoksessa, niin lakkausta ei pidä aloittaa ennen kello 10, sillä yökaste pitää veneen pinnan kosteana pitkään aamulla. Kun lakkaaminen aloitetaan, niin se kannattaa aloittaa  auringon puoleisesta kyljestä, sillä se puoli kuivuu kasteesta nopeammin. Myöskään kello 17 jälkeen ei enää pitäisi lakata, jotta iltakaste ei tuhoa kiiltoa. Jos kaste tai sade kuitenkin aiheuttaa kiillon menetyksen, niin se ei ole onneksi kuitenkaan maailmanloppu. Tarvitaan vain pinnan uudelleen hionta ja uusi lakkakerros ja pinta saadaan kiiltäväksi ja peilaavaksi jälleen.

Ensimmäinen kerros sivellään lakalla, jossa on puolet ohenninta. Ensimmäinen lakkakerros käytännössä imeytyy kaikki puuhun, joten sitä kannattaa sivellä melko ronskilla kädellä. Näin seuraava kerros jo pyrkii kasvattamaan pintaa puulle. Annetaan kuivua seuraavaan päivään.

II kerros lakkaa

Toinen lakkaus aloitetaan hiomalla ensiksi pintaan muodostuneet "tikut" pois. Ensimmäinen lakkaus nostaa puusta esiin pieniä tikkuja, nämä pitää poistaa hiomalla pinta paperilla numero 180-220. Jos kostutus ja pohjahionta on tehty, tikkuja ei pitäisi olla paljon, mutta niitä muodostuu väistämättä vähän lakan sisään. Ne on kaikki hiottava pois, jotta myöhemmät hiontakerrokset eivät paljastaisi tikkuja pinnassa. Poistetaan taas hiontapöly.

Lakkaa ohennetaan 30 % ja sitä sivellään tasainen kerros. Jos kuitenkin pinnassa näkyy paikkoja, joissa ensimmäisen kerroksen kohdalla imeytyminen on ollut suurempaa ja pinta vaikuttaa "lakattomalta", niin näihin kohtiin kannattaa sivellä lakkaa vähän paksummin, jotta kolmatta kerrosta varten pinta olisi lähtökohdiltaan joka paikassa samanlainen. Tämä helpottaa jatkossa lakan kokonaispaksuuden tasaista kasvattamista. Lakan annetaan kuivua seuraavaan päivään.

III kerros lakkaa

Ennen kolmatta lakkakerrosta pinta täytyy jälleen hioa. Hiomiseen käytetään paperia numero 220-280. Jos lakkaan on syntynyt valumaepätasaisuuksia, ne poistetaan siklillä. Tässä vaiheessa pitää hioa varoen teräväreunaisia kohtia, sillä ne saattaa hioa helposti puhki puulle asti, jos hiontakäsi on liian raskas. Pölyjen pyyhkiminen on muistettava tehdä huolella, sillä tässä tehdään pohjatyötä vuosikymmeniksi. Lakkaa ohennetaan 10 %.  Tämä ohentaminen imeyttää lakan mahdollisesti vielä auki jääneisiin soluihin. Nämä kolme ensimmäistä kerrosta ovat pohjustusta. Tällä varmistetaan, että lakka saa mahdollisimman hyvän tarttumapinnan. Lisäksi imeytyksellä halutaan saada aikaan mahdollisimman paksu kerros jonka läpi eivät vesi ja kosteus pääse sisälle puun solukkoon.

Seuraavat kerrokset saavat aikaan läpäisemättömän pinnan, jossa myös estetiikalla on osuutensa, onhan tasainen kirkas lasimainen kalvo puun pinnalla myös silmälle kaunis. Lakan annetaan kuivua seuraavaan päivään. Jos olosuhteet lakan kuivumiselle eivät ole ihanteelliset, niin kuivumisaikoja täytyy jatkaa, sillä nahkeaa lakkaa ei voi hioa. Normaalisti kolmannen kerroksen pitäisi ehtiä kuivua seuraavaan päivään, mutta myöhemmin kun lakataan ohentamattomalla lakalla, voi kuivumiseen tarvittava aika kasvaa kahdeksikin vuorokaudeksi. Tällöin kannattaa organisoida muuta lakattavaa kuten penkit, luukut, turkki jne, jotta työ kokonaisuudessa etenee, ja vene valmistuu vesille laskettavaksi.

IV-VI kerros lakkaa

Ennen uutta lakkakerrosta suoritetaan hionta paperilla numero 280. erityisesti pitää hioa varoen paikkoja mihin on kertynyt paksumpia kerroksia lakkaa, sillä niissä kohdin lakka saattaa olla vielä kuivalta tuntuvan pinnan alla pehmeää. Muistetaan pyyhkiä pölyt huolella. Säästäminen tässä vaiheessä joko työstä tai materiaaleista, kuten tahmaliinoista on taatusti säästämistä väärässä paikassa. Kaikki seuraavat kerrokset lakataan ohentamattomalla lakalla. Näissä kerroksissa ei ahnehdita vielä paksuutta, vaan lakataan vain samalla diagonaali- ja sitten vaakaan -tekniikalla. Mahdolliset valumat tulee poistaa siklillä. Pinta on todennäköisesti vielä tässä vaiheessa hieman appelsiinin pintaa muistuttavan röpelöinen, mutta ei kannata huolestua, se tasaantuu vielä. Kuivumisajat otetaan huomioon. Jos ei ole sivelty paksuja kerroksia niin sopivissa olosuhteissa pinnan pitäisi olla normaalisti seuraavana päivänä hiontakelpoinen. Paljon riippuu myös siitä, onko lakkaus saatu tehtyä heti puolilta päivin, jolloin lakalla on ollut aikaa kuivua,  kuivassa keväisessä iltäpäivässä. Kosteaa lakkaa ei kannata hioa, siitä tulee vain murhetta.

VII-VIII kerros lakkaa

Näillä kerroksilla lakan paksuutta kasvatetaan. Hionnat tehdään normaalisti käyttäen paperia 280-320. Myös pölyn puhdistaminen on tärkeää. Nyt voidaan yrittää sivellä lakkaa reilummin kuin edellisillä kerroksilla. Ei kuitenkaan ahnehdita, sillä valumat ovat hankalia poistaa. Sikli on edelleenkin paras työkalu tähän puuhaan. Normaalisti kahdeksanteen kerrokseen päästäessä pinta alkaa saada tasaisen ja peilimäisen olemuksensa.

Mielestäni lakoilla on erilaisia ominaisuuksia valumisen suhteen. Jokaisen täytyy päästä sinuksi valitsemansa lakan kanssa ja oppia kunkin lakan käyttäytyminen. Tätä lakkojen erilaisuutta, tai muuta vaikeutta ei pidä kokea ongelmana. Ne ovat tämän työn kiinnostavin kohta. Jokaisen on voitettava itsensä ja tultava sinuksi materiaalien ja työvälineiden kanssa. Voin vakuuttaa, että tässä jos missä pätee vanha sananlasku, jossa sanotaan, että työ tekijäänsä neuvoo. Ensimmäinen kerta on takuulla harjoittelua. Seuraava kevät on jo helpompaa, ja sitä seuraava on jo rutiinia. Sitäpaitsi silloin on vain yksi kerros lakattavana.

Näissä kerroksissa on syytä varautua pitempään kuivumisaikaan. Jos vuorokausi hyvissä olosuhteissa riittää, niin ollaan tyytyväisiä.

IX-X kerros lakkaa

Lakka sivellään ohentamattomana. sitä ennen on hiottu pinta paperilla numero 320-360, ja työ tehdään mieluummin käsin hioen puun syiden suuntaisesti. Pölyt pyyhitään erittäin huolellisesti. Myöskin on syytä varmistaa, että päivästä tulee kaunis ja pölytön. Mikään ei harmita niin paljon kuin huolellisen työskentelyn ja hyvän pohjatyös pilaa se, että juuri lakattuun pintaan tulee vesipisaroita tai pölyhiukkasia. Kannattaa kastella taas maa veneen ympäriltä, ja pyytää naapurikunnostajia olemaan huomaavaisia viimeisille lakkakerroksille.

Laskutaitoiset ovat varmaankin jo ynnäilleet, että kohta on Juhannuskin ohitettu, ja venettä vaan lakataan. Puuvalmiin veneen valmiiksi asti lakkaamiseen menee aikaa, jos säät suosivat niin kaksi viikkoa. Tämä ei suinkaan tarkoita 8-tuntisia työpäiviä, vaan hiomiseen ja lakkaamiseen menee yhdeltä mieheltä 1-2 tuntia per kylki - siis runko, muut rakenteet ovat sitten lisäksi. Kahdesta neljään tuntia per päivä siihen menee, ja se aika täytyy siihen jostain löytää, tai sitten työ kannattaa teettää. Ei teettäminen ole mikään häpeä. Kyllä veneeseensä ja veneilyyn voi sitoutua ilman tätäkin vaihetta.

Vähintään kymmenen kerrosta lakkaa pitää kylkiin laittaa, muuten koko työ saattaa mennä hukkaan. Joskus olen nähnyt jossain kirjoitettuna, että lakkaa tarvitaan vähintään kuusi kerrosta. Kuusi on aivan liian vähän!

Viimeiset kaksi kerrosta ovat kuitenkin nautiskelukerroksia. Tällöin tulee aina välillä astahtaa taaksepäin ja vähän sivullekin ihailemaan syntyvää kiiltoa ja peilausta. Pinta alkaa olla jo siinä kunnosssa, että ennen kotiin lähtöä kannattaa kyljistä katsoa ovatko hiukset kunnolla.

Oikea- vai vasenkätinen

Oikeakätisen lakkaajan on viisainta aloittaa siten, että seuraavaksi siirrytään lakkaamaan vasemmalla olevaa kohtaa. Esimerkiksi styyrpuurin puolelta perästä kohti keulaa. Lakkaus etenee sopivan leveyden verran laitaa ylhäältä alas vesirajaan asti. Sopiva leveys määrittyy käytännössä sen mukaan miten paljon lakkaa sivellin imee. Kätevintä on mitoittaa työskentelyleveys siten, että aina kerralla käsiteltävä lakattava alue on noin kyynärvarren levyinen ja kaksikolmasosaa kyynärvarren korkuinen. tämän kokoisen alueen käsittely on helppoa ja nopeaa. Sitten siirrytään vasemmalle ja jatketaan samanlevyisen alueen lakkaamisella ylhäältä alas ja niin edelleen.

Lakkausalueelle levitetään lakkaa sivelemällä ristiin diagonaalisesti kumpaankin suuntaan. Tällä pyritään saamaan pintaan tasaisesti lakkaa koko lakattavalle alueelle. Paitsi reunoille, johon palataan hieman edempänä. Lopuksi viimeistellään alue siten, että siveltimen vedot ovat vaakasuuntaiset. Veto aloitetaan siitä suunnasta mihin ollaan menossa. Tässä tapauksessa vasemmalta oikealle.

Jos veneen kantta kiertää skantäkkilauta, joka on samaa puuta kuin kyljetkin, niin se kannattaa lakata samalla kertaa. Näin ei tule ongelmaa kannen ja kyljen lakkapinnan yhyttämisessä, vaan saadaan saumaton ja tasainen lakan siirtymä kannen puolelle.

Peräpeili kannattaa lakata ensin, näin kylkien vedot tasoittavat peräpeilin lakkaamisen yhteydessä kyljen puolelle tulleen mahdollisen lakan, ja kulma pysyy terävänä ja kauniina.

Lakka kannattaa ulottaa todellisen vesilinjan yläpuolelle maalattavan vesilinjan alle. Vesilinja maalataan aivan lopuksi lakan päälle.

Ja ei kun vene vesille!

Teksti: Yrjö Klippi


 

Kannella on usein erilaisia puumateriaaleja, joista toiset lakataan, toiset maalataaan ja jotkin jätetään käsittelemättä. Rajaaminen on tässä erittäin tärkeää, jotta toisaalta lakkaa ei ole epäsiististi kannella ja toisaalta kaikki tarvittava puu tulee suojattua.

Vaikka koko kansi olisi lakattu, helat asettavat haasteen kevään lakkaukselle. Monesti on helpompaa ja siistimpää irroittaa hela kuin yrittää suojata sitä. Erityisesti purjeveneessä kanteen kuluu teippiä valtavat määrät.

Sisustusten lakkaaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Monimutkaisilla pinnoilla on vaikea välttää valumia. Onneksi sisustusta ei tarvitse lakata kuin muutamien vuosien välein. Käytä sisällä mattapintaista lakkaa, jossa sormenjäljet eivät näy.