Coquina II - Kaksoiskappale Nat Herreshoffin suosituimmasta veneestä

Legendaarisen amerikkalaisen venesuunnittelijan Nathanael G. Herreshoffin Coquinan voi nähdä nykyisin Tuusulanjärvellä ja muuallakin Suomen vesillä. Baltimoresta syntyisin oleva, Järvenpäässä nykyisin asuva Mike Hanyi on rakentanut Herreshoffin kuuluisasta veneestä kaksoiskappaleen.

Ollessaan 1874 olleessaan Ranskassa Nizzassa Herreshoff ja hänen veljensä John rakensivat samanlaisen veneen, Rivieran. He purjehtivat sen rannikkoa, jokia ja kanavia pitkin Hollantiin. Laivamatkan jälkeen veljekset purjehtivat New Yorkista kotiin Bristoliin. Herreshoff purjehti ja kokeili venettä vuoteen 1889, jolloin hän päätti rakentaa korvaavan veneen.

Coquina laskettiin vesille 25. toukokuuta 1889. Muutaman viikon purjehduksen jälkeen hän päätti asentaa sivukannet ilmiselvästä syystä. Alun perin 17 neliömetrin purjeilla ylirikattu vene sai väliaikaisesti Rivierian pienemmän rikin, kunnes siihen suunniteltiin riki, jossa oli 12,2 neliömetriä purjeita. Herreshoff purjehti sillä usein yksin hiekkasäkkejä pohjalla niin kesällä kuin talvella.

Coquinaa pidettiin taljoilla roikkumassa venevajassa ja se oli helppo rikata. Herreshoff väitti, että jos tuuli rantaan päin, hän pystyi työntämään veneen ulos, nostaa purjeet ja purjehtia irti rannasta ennen rantaan ajelehtimista. Hän käytti Coquinaa noin 12-14 vuotta ennen kuin hänen reumatisminsa pakotti hänet luopumaan veneestä ja antamaan sen pojalleen Sidneylle.

Herreshoffin perhe sai nauttia Coquinasta melkein 50 vuotta ennen kuin 21. syyskuuta 1938 iso hurrikaani tuhosi sekä Coquinan että Rivierian.

Ammattipurjehtija päätyy Suomeen

Vuonna 1994 vietin monta iltaa ihailemalla vasta ostamaani kirjaa "Herreshoff of Bristol". Tuntui uskomattomalta, että joskus oli olemassa veneitä, joissa oli niin paljon purjeita. Vuonna 1995 sain tarpeekseni työnteosta elääkseni ja päätin lähteä purjehtimaan. Baltimoren historian kylmimpänä talvena ystäväni soitti minulle ja sai houkuteltua luokseen Floridaan. Ei tarvittu paljon, että jätin työni!

Vähemmän kuin vuoden ja Atlantin ylityksen jälkeen löysin itseni Antigualta palkattuna White Eaglella, tällä hetkellä maailman suurimmalla kahvelikutterilla. Muistan kuinka suu auki katsoin, kuinka 21-metrinen kahvelitanko nosti yli 600 neliömetriä purjetta. Olin koukussa, tai kahvelissa. En ikinä uskonut, että purjehtisin veneessä, joita kirjassa oli.

Seuraavana vuonna ja vielä yhdellä Atlantin ylityksellä olin Sylvialla, 34-metrisellä C&N:n tiikkiketsillä, ja sen jälkeen Marrietella Riveria Racing'ssä, joka on suurinta mitä Herreshoff jätti, eikä maailmassa ole paljon suurempaa ja jännittävämpää mitä voisi tehdä.

Tässä vaiheessa suomalainen tyttöystäväni Susa oli saanut tarpeekseen matkustamisestani ja käski minun heittää ankkurin. Muutin Suomeen ja halu saada pieni vene oli pakonomainen.

Päätös syntyy nopeasti

Ostin Joel Whiten Catspawn, jonka Risto Törrönen Parikkalasta oli kauniisti rakentanut. Hinta oli kohtuullinen, sillä viisi pientä venettä oli hedelmä, joka syntyi vanhasta puretusta ladosta.

Kun kyselin Ristolta, hän sanoi ottavansa uuden hankkeen sillä edellytyksellä, että toimittaisin raaka-aineen ja tekisin viimeistelytyöt. Risto asuu melkein neljän tunnin ajomatkan päässä. Unelma Coquinan rakentamisesta hinnalla, johon minulla oli varaa, muuttui todeksi.

Salapoliisityötä luoda vene uudelleen

Kaikki Herreshoff Mfg. Co:n piirustukset oli lahjoitettu M.I.T. Haffenreffer-Herreshoff Collection'lle. Kurt Hasselbach, nykyinen intendentti hankki minulle kaiken tiedon, joka vielä oli jäljellä Coquinasta.

Koska Coquina oli Herreshoffin henkilökohtainen vene, Hasselbach uskoi, että osaa rakentamiseen liittyvistä tiedoista ei oltu koskaan pistetty paperille. Sain kirjan sivupiirroksia, runkolinjapiirustuksen ja purjepiirustuksen samanlaiseen veneeseen. Kurt lähetti myös piirustuksia, joista saattoi olla apua kysymyksiin, jotka koskivat puuttuvia tärkeitä yksityiskohtia.

Lähetin suunnitelmat Ristolle tutkittavaksi ja soitin hänelle viikkoa myöhemmin kuullakseni, oliko hän kiinnostunut. Hän kertoi, että oli jo tehnyt linjapiirustuksen ja aikaisemmat olivat jo valmiina, milloin puutavara tulee?! Lasku materiaaleista kädessäni, toimitin ne hänelle seuraavana viikonloppuna. Hän ei tuhlannut aikaa tammisen keulapuun, kölin ja peräpeilin kanssa. Elokuun alussa kahdeksan millimetrin laudoitus oli valmis, ja kaaret alkoivat taipua sisään. Minä tein yksityiskohtia kuten nostoköliä ja purjepiirustusta.

Nostoköli piirrettiin tietokoneella

Nostoköli oli uudelleen piirretty CAD:llä ja siitä tehtiin yksi yhteen mittakaavassa malli, jonka avulla ymmärsi ainutlaatuisen kääntö- ja nostomekanismin. Purjepiirustusta varten oli olemassa vain piirustus numero 419, joka oli liian suuri, ja kaksi valokuvaa Coquinasta. Aloiten kirjeenvaihdon Jim Reineckin kanssa, joka luo tarkkoja kopioita Herreshoffin pronssiheloista ja hänelle Herreshoffin tarvikkeet ovat tuttuja. Hän kertoi minulle, että Coquinassa käytetyt peräsinhelat on myös Pig In A Bag'ssä Mystic Seaportin museossa.

Hiljalleen helalista alkoi muodostua, vaihtuen lähes päivittäin viime minuuttiin asti, kun Jim pakkasi laatikkoa! Sain myös tietää, että Coquinan peräpeili oli säilynyt ja se on edelleen Herreshoffin museossa. Isäni ja Jim kävivät museossa, ottivat samanlaisista veneistä valokuvia, joista oli apua, ja mittasivat tärkeitä yksityiskohtia. Peräsinhelaa pidettiin liian kalliina tehdä uudestaan vain yhteen veneeseen.

Isäni löysi Herreshoffin museosta uuden kirjan nimeltään Recollections, joka sisälsi otteita Herreshoffin henkilökohtaisista päiväkirjoista. Siitä löytyi lyijykynäluonnos, josta sain tarpeeksi tietoa luodakseni tarkan purjepiirustuksen. Olin saanut valmiiksi piirustuksen, jossa oli 17 neliömetrin purjeet, mutta luettuani kirjan Recollections, Herreshoff käski minun heittää se menemään ja aloittaa uudelleen 12,2 neliömetrin purjepiirustus. Tarkoitukseni oli luoda uudelleen purjeet, jotka oli valokuvassa, jossa Coquina purjehti vuonna 1919. Monta iltaa meni mittakaavaa laskiessa ja poimiessa tiedon muruja kuvista. Muistan varmasti kuvan joka pölyhiukkasen. Lähetin valmiin takila- ja purjepiirustuksen Maynard Bayhin Jim Reineckille ja purjeneuloja Nat Wilsonille arvosteltavaksi. Kun Nat oli hyväksynyt piirustukset, hän alkoi purjeiden leikkauksen ja Risto takilan tekemisen.

Kurt kertoi minulle, että myös Joe Youcha oli myös tilannut Coquinan piirustukset. Koska olin hyvin perehtynyt hankkeeseen, lähetin tutkimusteni tulokset hänelle. Joe rakensi kuuden millimetrin merivanerista.

Minun veneeni runko oli lähes valmis, kun sää alkoi muuttua. Ristolla alkoi olla vaikeuksia epoksin kanssa illan viileyden takia. Lensin kotiin Baltimoreen tapaamaan ystäviä ja hakemaan helani ja purjeeni. Myöhään lokakuussa Risto kertoi, että voisin hakea rungon.

Vuokrasin lämpimän autotallin ja aloitin helpoksi ajattelemani maalaamisen ja lakkaamisen. Hempel Marine Paints tuli apuun antamalla aineet ja hyviä neuvoja veneen viimeistelyyn. On myönnettävä, että tämä oli ensimmäinen vene, jonka olin rakennuttanut, ja päätin tehdä viimeistelytyöt itse helpottaakseni Riston työtä ja omaa pankkitiliäni. Neuvon kaikkia, jotka haluavat puuveneen, mutta joista tuntuu, etteivät selviä puutyöstä, osallistumaan tekemellä viimistelyn. Säästö on huomattava ja samalla todella oppii, kuinka jatkossa venettä huolletaan.

Ulos kevätaurinkoon

Kuuden kuukauden kovan työn jälkeen Coquina II tuotiin ulos kevätaurinkoon. Vesillelasku oli suunniteltu 25:nneksi maaliskuuta, 111 vuotta alkuperäisen jälkeen. Mutta jaksaisiko odottaa kuukauden? Vene liukui trailerilta 29. huhtikuuta 2000. Ensimmäinen purjehdus oli palkkio kuukausien kovasta työstä. Coquinan purjehtiminen on ilo. Se on hyvin vakaa, helppo trimmata tasapainoon ja se on erittäin nopea. Kohtuullisessa aallokossa se on hyvin kuiva purjehtia ja se nousee korkeammalle kuin samantapaiset veneet, koska siinä ei ole fokkaa eikä syvää nostoköliä.

Minusta on mahtavaa, että 110 vuoden jälkeen kolmen kuukauden sisällä kaksi ihmistä saa toisistaan tietämättä ajatuksen rakentaa sama vene.

Teksti : Mike Hanyi
Kuvat: Mike Hanyi ja Yrjö Klippi 

Masto lukittuu paikalleen partaan alta taittuvilla lukituspaloilla

Mesaanimaston köydet tulevat kauniisti pikkuiseen naakelipenkkiin.

 
Nostoköli suunniteltiin CADilla.

Peräsin toimii pinnan sijaan taljalla