Kaarien vaihto Juliaan

Veneenveistoa Kuggomissa opiskeleva Jussi Pohjaväre vaihtoi lopputyönään kosteriin  yhdeksän kaarta ja alimman laudan.

 
Alin lauta oli kärsinyt pahoja lahovaurioita. Siihen oli syntynyt jopa reiluja koloja, aivan kuin happo olisi syövyttänyt.

Julia on Harry Beckerin suunnittelema 8-metrinen, tasasaumainen kosteri, rakennettu Ruotsissa, Göteborgissa v 47 mahongista. Tyttöystäväni hankki sen muutama vuosi sitten. Kaunis ja hyvinpurjehtiva vene, mutta se vuosi ja moottorissa oli vaihteistoongelmia. Mastonjalka uusittiin Holmströmin veistämöllä keväällä 98 mutta vuoto talttui vain mastonjalan kohdalta. Perässä ongelmat jatkuivat.

Toukokuussa 99 kävimme Kuggomskolanin veneenrakennuksen opettaja Erkki Lönnqvistin kanssa katsomassa venettä Suomenlinnan SUPS:.n telakalla. Veneestä oli 9 kaarta istuinkaukalon kohdalta poikki ja pohjakin kuulosti osti vähän ontolta. Muutaman päivän asiaa pureskeltuaan Erkki ilmoitti, että hänen mielestään vene oli korjaamisen arvoinen ja kouluprojektiksi passeli, jos minä olisin valmis panostamaan veneeseen arviolta 700 työtuntia koulutyön ohella. No sitä vartenhan siellä koulussa oltiin, vaikka urakan suuruus hieman huimasikin. Purjehdimme Julian elokuun viimeisenä päivänä Loviisaan mukavassa sivutuulessa 55 mailia 12 tunnissa. Syyskuun ensimmäisenä alkoi koulu ja veneen pukin rakentaminen. Parissa päivässä pukki oli valmis ja Bärlund toi Julian rekalla koululle, jonne se telakoitiin ja rakennettiin teltta sen päälle.

Istuinlaatikon purku ja moottorin irroitus Ensimmäinen työ oli purkaa istuinlaatikko kokonaisuudessaan pois. Sitten irrotettiin moottori - ilmeisesti alkuperäinen Albin kaksisylinterinen bensakone - ja nostettiin se ulos. Samalla selvisi, että vaihteisto ei mitenkään voinut toimia, kun vaihdelaatikossa oli irtonaista metalliromua rasvan seassa. Talven mittaan Loviisalainen moottorispesialisti Jouko Taipale tarkasti ja korjasi moottorin ja vaihdelaatikan. Vaihteistoon tarvittiin uusi neulakuulalaakeri. Moottoriin uusittiin kannentiiviste ja venttiilit. Aloitin kaarien irrottamisen ottamalla proput naulankantojen päältä pois. Vesilinja alapuolelta maali oli skrapattava, sitten proput irtosivat ruuvimeisselillä kaivamalla aika mukavasti. Vesilinjan yläpuolella lakkauksen alla olleet proput olivat paljon vaikeampia poisotettavia.

Vanhojen kaarien irroitus Kaaresta naputtelin taltalla puolet kaaren korkeudesta pois. Kovilla terävillä iskuilla  kuparinaulat katkesivat mukavasti. Tuurnalla koputtelin naulat ulos kyljestä. Naulat olivat kuitenkin vähän taipuneet taltan iskuista ja kun proppureijät ulkopuolella olivat samankokoisia kuin naulan kannat, oli naulan uloslyönnissä oltava tarkkana, etteivät senkkireiät rikkoutuneet. Varovaisuudesta huolimatta parista kohdasta irtosi puupala proppureijän reunasta. Tästä syystä oli osa senkkireijistä myöhemmin suurennettava 13 mm:stä 15 mm:iin. Oli myös keksittävä toinen konsti naulojen katkaisemiseksi. Vahvoilla katkaisupihdeillä katkesivatkin naulat hyvin ja lisäksi naulat säilyivät suorina, joka helpotti niiden ulos lyöntiä. Aluksi otin paapuurin puolelta kaksi vierekkäistä kaarta irti. Se osottautui kuitenkin virheeksi. Kahden vierekkäisen kaaren yhtäaikainen poisto rasitti laudoitusta liikaa. Laudoitus erkani toisistaan ja kylki jäi epätasaiseksi.

Uudet kaaret paikoilleen Uusien kaarien paikallen laitto oli sekin aluksi hankalaa. Fiskarsin laatupuusta hakemani tuore tammi sahattiin ja höylättiin 32x32 mm paksuksi. Kaarta pasutettiin kaksi tuntia ja alettiin taivuttaa paikalleen. Kokopuinen kaari ei kuitenkaan halunnut taipua muotoonsa. Se oli liian jäykkä pasuttamisesta huolimatta ja katkesi. Ehkä katkeamisen syynä oli lisäksi se, että tammen syyt eivät olleet täysin suorat. Uusi yritys. Kaari tehtiin nyt kahdesta päällekkäisestä 16x32 mm:n paksuisesta tammirimasta niinkuin alkeperäisetkin kaaret oli tehty taipuivatkin helpommin muotoonsa ja kestivät taivuttamisen katkeamatta.

Ensimmäinen kaari saatiin taivutettua muotoonsa suoraan veneessä, sillä siinä oli suhteellisen pieni taipuma. Seuraavien kaarien kanssa oli meneteltävä niin, että ne taivutettiin muotoonsa venehallin lattialla, johon olin piirtänyt kaaren muodon irti otettua vanhaa kaarta mallina käyttäen. Lattiaan naulattujen puupalikoiden ja kiilojen avulla kaari taivutettiin pasutuksen jälkeen muotoonsa ja annettiin jäähtyä. Ennen pasutusta ja taivutusta höyläsin kaaren yläpuolelle pyöristyksen ja alapuolelle viisteen veneen muodon mukaiseksi. Viisteen mittasin vanhasta kaaresta. Uuden kaaren paikalleen panemista vaikeutti myös se, että kaaren yläpää oli saatava palkin kannattimen ja laudoituksen väliin. Kaarien yläpää oli siten höylättävä väliin sopivaksi. Jatkossa poistin ja asensin kaaret yksi kerrallaan välttääkseni kylkilaudoituksen elämisen. Aloitin kaarten vaihdon perästä käsin. Mitä pitemmälle homma eteni kohti veneen keskiosaa, sitä syvemmältä pilssistä kaari alkoi ja kaarevuus kasvoi. Vaikka tein kaareen ylisuuren "kurvan" olivat voimat niin suuret, että tarvitsin auton tunkkia avukseni jotta sain kaaret prässättyä tiukasti veneen laudoitusta vasten. Kaarten kiinniniittaamiseen käytin 4x100 mm:n kuparinauloja niitteineen. Pilssin kohdalla ja palkin kannattimen kohdalla niittaaminen oli mahdotonta, joten kaaret ruuvattiin kiinni haponkestävillä ruuveilla. Työ oli monivaiheista ja hidasta. Kun olin oppinut oikean tekniikan sain iltatöinä vaihdetuksi yhden kaaren viikossa. On huomattava, että kaaren vaihto ei suju yksin. Naulojen ulaslyömisessä tarvitaan kaveri katsomaaan, että naula tulee suoraan ulos eikä revi senkkireiän reunoja. Toisaalta uusien kuparinaulojen sisäänlyömisessä ja niittaamisessa on oltava kaveri, jolla on riittävästi aikaa pitkänsitkeän työn tekemiseen.

Alimman laudan irroitus Kun kaikki yhdeksän kaarta oli vaihdettu aloin irrottaa styyrbordin puolen alinta lautaa, joka oli pehmeä ja pahasti lahonnut. Se oli kiinni 90 ruuvilla ja irtosi aika helposti. Alempaa saumaa ja takasaumaa suurensin hieman taltalla sillä saumojen reunat eivät olleet aivan suorat. Sitten rakensin rimoista mallin, joka istui tarkalleen kälilaudan ja seuraavan kylkilaudan väliin. Mallin avulla sain piirrettyä tarkan muodon "arvokkaaseen" irokolankkuun, jota aloin sitten höylätä oikeaan muotoon ja sovittaa paikoilleen.

Yläsauma, joka oli jo kuivunut - oli jo toukokuu - liimattiin epoksilla, ala- ja takasaumat tiivistettiin lyijymönjäkitillä. Laudan sisäpuolen olin etukäteen maalannut lyijymönjällä. Lauta ruuvattiin kiinni samoista kohdista kuin vanha lautakin oli ollut kiinni. Tosin hieman isommilla ruuveilla. Lopuksi proppasin ruuvinkannat, höyläsin alareunan tasan kölipuun kanssa ja hioin sileäksi. Sitten maalaus 2 x lyijymönjällä ja 2 x Yacht primerilla ja sitten myrkkymaali.

Loppurutistus. Lakkapinnat, jotka oli hiottu puulle proppujen kohdalta, kyllästin ensin 50 %:lla aspergol - pellavaöljyseoksella ja sitten lakkaus. Korjatun ja huolletun moottorin asennus tuntui jo nopealta työltä. Samoin istuinlaatikon kokoaminen oli helpompaa kuin mitä sitä poisrevittäessä ajatteli. Kokoamista helpotti se, että olin merkinnyt istuinkaukalon osat huolellisesti kun niitä irroteltiin.

Julia pääsi veteen 22.5.2000 ja iso projekti oli ohi. Oli mieluisaa todeta turpoamisen jälkeen, että Julia oli taas vedenpitävä ja valmis kesän purjehduksiin. Suurkiitokset Kuggomskolaniin Erkille. Ilman koulun koneita ja ennenkaikkea Erkki Lönnqvistin opastusta ja apua projekti tuskin olisi onnistunut.

 

S/Y JULIA
Pituus	8.0 m
Leveys	2,4 m
Syväys	1,5 m
Uppouma	3.0 t
Purjepinta-ala	30 m2
Suunnittelija	Harry Becker
Rakennusvuosi ja -paikka	1947, Rödösunds Båtvarv lähellä Göteborgia
Kone:	Albin 021, kaksisylinterinen 12 hv bensiinikone.

 

 Teksti  ja kuvat Jussi Pohjaväre

Lauta oli kiinni 90 ruuvilla ja irtosi aika helposti. Ala- ja takasaumaa suurensin hieman taltalla irroittaen niistä lahoa puuta.

Laudan irroittamisen jälkeen pääsin vihdoin näkemään piilossa olevia rakenteita - mikä onkaan niiden kunto? Puu oli vuosien saatossa tumunutta, mutta edelleenkin hyväkuntoista. Terveestä puusta kuuluu napautettaessa kopahdus, laho vain tussahtaa.

Alin lauta on usein jopa neläkinkymmentä senttiä leveä. Jos se on pahoin rikkoutunut tai laho, niin ettei sitä voi käyttää mallina, on helpointa rakentaa rimooista malli. Rimamallin avulla saa piirrettyä todella tarkan muodon lautaan, jonka voi sitten höylätä oikeaan muotoon ja sovittaa paikoilleen. 

Julian uusi lauta tehtiin irokosta. Yläsauma liimattiin epoksilla vanhan laudan syrjään kiinni, ala- ja takasaumat tiivistettiin lyijymönjäkitillä. Laudan sisäpuoli oli etukäteen maalattu lyijymönjällä. Se ruuvattiin kiinni samoista kohdin kuin vanhakin lauta, tosin hiukan suuremmilla ruuveilla.

 
Kaaret ovat paikoillaan. Kuvassa ylhäällä oikealla näkyvä kaari on uusittu vain osittain. Lyhyitä pätkiä tehdessä jatkoksen viisteen pitää ylettää vähintään kahden sauman yli. Uusi kaari liimataan ja niitataan kiinni vanhaan kaareen.