Jese - Vesijärven helmi

Jese on Haminassa vuonna 1946 rakennettu nopeakulkuinen moottorivene. Haminassa se ehti olla muun muassa poliisin ja tullimiehen omistuksessa. Nyt se on saanut kunnon-kohotuksen ja päätynyt makeaan veteen: kotisatama on Vesijärvellä Lahdessa.

Ei uskoisi, että tämä vene ravistui vuosikausia rannalla ennen kunnostustaan

Jesen nykyinen omistaja Tapio Anttila osti veneen kolme vuotta sitten. Sitä ennen sillä on ollut useita vaiheita ennen Vesijärvelle päätymistä. Jese on Axel Sundbergin suunnittelema ja rakentama. Se rakennettiin Haminassa vuonna 1946 Korlan sotakorvaustelakalla. Sodan jälkeisinä vaikeina aikoinakin pystyttiin rakentamaan veneitä ulkomaisesta puusta - vieläpä varsin komeasta puusta, sillä Jese on rakennettu yhdestä mahonkitukista. Telakan omistaja teki veneen itselleen, mutta myi sen pian liikemies Kirill Aladinille. Häneltä vene päätyi haminalaisille poliisi Onni Lankille, jonka omistuksessa vene oli pisimpään. Hän puolestaan myi Jesen kotkalaiselle tullimiehelle. Seuraavassa kaupassa vene päätyi Lahteen, josta Anttila sen lopulta löysi huonokuntoisena, viisi vuotta maissa pidettynä.

Sikaflex ei auttanut

Kun Anttila osti Jesen, se oli ollut viisi vuotta kuivalla maalla, mikä ei lautaveneelle luonnollisestikaan tee hyvää. Pohjan saumat olivat viisi millimetriä auki. "Ensimmäisenä kesänä tilkitsin saumat Sikaflexillä, jota meni ainakin tuhannen markan edestä." Tiivistys ei kuitenkaan tuonut toivottua lopputulosta, sillä vene vuoti edelleen ajossa. "Olisi kannattanut olla hosumatta Sikaflexin kanssa ja laskea vene vain veteen ja katsoa, kuinka paljon se turpoaa", Anttila sanoo. Lopulta hän päätyi siihen, että vedetään pohjan saumat kymmenen millimetriä auki, ja laitetaan väleihin puulistat. Korjaus on ammattitaidolla tehty, ja niinpä toisella yrityksellä tuloksena oli tiivis runko. Anttila ei joutunut uusimaan kylki- eikä kansilautoja. Koko vene on vedetty puhtaalle puulle ja kiilto on palannut niin kylkiin kuin kanteen. Veneen kolmas omistaja oli aikanaan rakentanut kannen ja kajuutan uusiksi. Samalla oli kuitenkin alkuperäiset helat hävitetty.

Kyllästysaineet kovettuivat kuoreksi

Oppirahojakin oli työssä maksettava. "Kyllästin koko veneen pellavaöljyn ja tärpätin sekoituksella, puolet kumpaakin. Olin saanut kuulla, että ainetta on käytettävä runsaasti, että vene tulisi varmasti kyllästettyä. Puu alkoi imeä yhä hitaammin seosta, mutta kaadoin sitä aina vain lisää. Lopulta kävi niin, että lämpimänä aamuna seos oli tihkunut puusta ja kuivunut sen päälle kuoreksi", Anttila kertoo. Edessä oli pellavaöljy-tärpättikuoren irti rapsuttelu siklillä ja asetonilla. "Kyllästysyritykseen menikin sitten koko kesä." Anttila neuvookin, että lämpimillä säillä pellavaöljyn osuus pitää pudottaa yhteen kolmannekseen. Lisäksi hän vaihtoi tärpätin asperkooliin.

Kunnon rattia haetaan

Anttila ei ole pitänyt tarpeellisena täydellistä entisöintiä. "Vene ei kuitenkaan ole museoesine, vaan ensisijaisesti käyttöä varten muutaman päivän retkiä varten Vesijärvellä ja Päijänteellä." Helat on tehty uudestaan tyyliin sopiviksi, mutta ne eivät välttämättä vastaa täysin alkuperäistä. Valumuoteissa on kuitenkin pyritty mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Onpa heloitusta löytynyt jopa kirpputorilta New Yorkista. Veneen masto on teetetty mallipuusepällä. Mittaritaulussakin on jouduttu turvautumaan uusiin mittareihin, mutta tyyliltään ne sopivat veneeseen. Yksi mittareista tosin löytyi vielä alkuperäisestä 1950-luvun paketista. Sen sijaan ratti on väliaikaisratkaisu. Kunnollinen on vielä löytämättä, ja Anttila ottaa mielellään vastaan tarjouksia lukijoilta hyvästä Jeseen sopivasta ratista. Sisustus on niin kuin pienessä päiväretkiveneessä. Jese on 7,3 metriä pitkä ja kaksi metriä leveä. Pienestä luukusta voi pujottautua moottorin vierestä keulakannen alle, jossa on kaksi makuusijaa. Mitään suurta asumismukavuutta pieni tila ei tarjoa, mutta kylläkin sateensuojan yön yli. Ensi sijassa veneellä ajetaan kauniina päivänä ja nautitaan auringosta avarassa avotilassa. Avotilan penkit ovat alkuperäiset. Kaunis sisälaudoitus on ulkokylkeä vaaleampaa mahonkia.

  Kulkee kuin juna

Jesen voimanlähteenä on nykyisin 115 hevosvoiman Volvo Penta. Alkuperäinen kone on Jeep. Eero Vilkki oli suureksi avuksi koko polttoaine- ja voimansiirtojärjestelmän uudelleen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä uuden moottorin asennuksessa. Kalevi Kautonen puolestaan teki kokonaan sähköjärjestelmän uusiksi. "Tähän eivät olisi minun taitoni riittäneet", Anttila sanoo. Kulku on uudellakin koneella pienelle veneelle vakaata. "Se menee kuin juna, eikä aalto tule perästä sisään." Hyvin matala peräpeili saattaa äkkinäistä epäilyttää, mutta silitysrautaa muistuttava pohja jättää siististi peräaallon kauas peräpeilin taakse. Runko kestää myös kovaa ajoa. Kaarien väli on tiheä ja pitkittäispalkit jäykistävät runkoa. Pohja on oregonmäntyä. Laudat ovat leveitä ja joka sauman päällä on sisäpuolella lista. Vene on tehty kestämään Itä-Suomenlahden aallokko, ja sillä pärjää hyvin järvellä, jossa aallokko voi joskus nousta teräväksi. Vene on saanut peruskunnostuksensa kunniaksi takaisin jopa vanhan rekisterinumeronsa. Vanha numero R-120 oli jo ehditty antaa toiselle veneelle sen jälkeen, mutta uudemman veneen omistaja suostui luopumaan numerosta.

Teksti: Juha Aromaa
Kuvat: Pyry Klippi 

Keulakantta tuntuu riittävän loputtomiin.

 Sisätilat ovat ihastuttavan klassiset, mikä tarkoittaa myös mataluutta. Pienestä luukusta voi pujottautua moottorin vierestä keulakannen alle, jossa on kaksi makuusijaa. Mitään suurta asumismukavuutta pieni tila ei tarjoa, mutta kylläkin sateensuojan yön yli.