Mahonki on kadonnut

Nykyään veneissä suositaan pääasiassa Etelä-Amerikasta ostettua puutavaraa; Wanaa, Silverballia, Brownheartia ja Angeliqueta. Puulajien käytössä tapahtunut muutos on perusteellinen. Korjatessani erään veneen mahongista tehtyä murtunutta  varvaslistaa , ei koko talosta löytynyt tarvittavaa pientä mahonkipalaa, vaan minun oli käytettävä tarkoitukseen lähinnä sopivaa, mahonkia muistuttavaa Wanaa. Puiden oston ja maahantuonnin hoitaa eräs veistämön työntekijä. Edellä mainituista puulajeista ja niiden käytöstä on erinomainen artikkeli Wooden Boat -lehden numerossa 153. Polvioita muun muassa kannen tukemiseen valmistetaan lehtikuusen juuresta. Ne soveltuvat tähän erinomaisesti, sillä voimakkaasti näkyvät syyt seuraavat yleensä tarkasti polvion kaarta muodostaen kauniin ja vahvan rakenteellisen yksityiskohdan. Hyvä esimerkki veistämön monipuolisesta puutavaran käytöstä on rakenteilla ollut, aikaisemmin mainittu 28 jalkainen "Black Rose" -jooli.  Sen kolme ylintä ja viisi alinta lautaa ovat wanaa ja muut laudat on tehty silverballista.

Veneiden puuposkiset plokit tilattiin alihankkijalta. Muista heloista tehtiin valumallit. Pronssivalut teetettiin mantereella, mutta viimeistely ja poraukset suoritettiin veistämöllä. Tilanteen mukaan käytettiin tietenkin myös valmiita heloja. Veneiden kannet tehtiin yleensä vanerista, joka päällystettiin melko harvasti kudotulla tekokuitukankaalla (Dynell) ja epoksiliimalla sekä maalattiin. Kansista muodostui näin tehden yksinkertaisia, kevyitä ja valmiiksi sopivan karkeita, jolloin erillistä liukuestekäsittelyä ei tarvinnut.  Ainoastaan valmisteilla olleen kuunarin kansi oli tehty perinteiseen tapaan pelkistä rimoista. Samaan tapaan tehtiin myös ruffien katot. Ruffien sivut tehtiin pääasiassa höyrytetystä tammesta. Epoksiliimaa ja erityisesti sikaflex-tyyppistä liimamassaa käytettiin varsin vähän. Monien osien alusmassana käytettiin kittimäistä "bedding compoundia", joka säilyy elastisena. Varsinaisen kiinnityksen hoitivat ruuvit. Tyypillisiä "bedding compoundin" käyttökohteita olivat ainakin varvaslistojen, kansihelojen ja ruffin sivujen kiinnitykset. Laidoituksen saumoissa taas käytettiin saumausainetta (seam compound) johon sekoitettiin yleensä hieman kattopien tyyppistä mustaa massaa. Tämäkään massa ei vuosien kuluessa kovetu täysin eikä sillä ole liimaavia ominaisuuksia. Menettely ei ollut ainoastaan perinteisten työtapojen kunnioittamista, vaan se oli todettu myös käytännössä toimivaksi. Myös osien myöhempi vaihto on massojen ansiosta helppoa.

Valkokylkisten veneiden veistämö

Veistämön veneet tunsi heti paitsi yleisilmeestään ja tietyistä rakenteellisista yksityiskohdista, myös värityksestä. Kaikkien veneiden kyljet maalattiin valkoisiksi ja pohjan antifouling-maali oli ruosteenpunaista. Kannen väri oli hyvin vaalean ruskeaa. Erillistä vesirajaa ei yleensä maalattu. Hytin seinät, istuinkaukalon sivut, varvas- ja törmäyslistat sekä pyöröpuut lakattiin. Kaiken kaikkiaan yleishuomio kiinnittyi veneiden selkeään ja tyylikkääseen kauneuteen. Ne ovat perinteisiä, takilaltaan ja varustukseltaan yksinkertaisia ilman mitään ylenpalttista "säihkettä".

Kilohinta

Nathaniel Benjamin on piirtänyt noin kymmenen erilaista, yli 21 jalkaista venetyyppiä. Näistä esimerkiksi Bella-luokan 21 jalan päiväpurtta on rakennettu neljä kappaletta ja 22,5 jalan Canvasback -luokan catboateja kolme kappaletta. Muita veneitä ovat jo aikaisemmin mainittu moottorivene, 40-jalkainen kahvelisluuppi ja 44-jalkainen kuunari, joka on veistämön toiseksi suurin vene rakenteilla olleen kuunari "Rebecan" jälkeen. Veneiden myyntihintojen laskennassa on päädytty erikoiseen ratkaisuun. Veistämöllä on huomattu yhteneväisyys veneiden kokonaispainon ja kustannusten suhteessa. Tämä toimii kuulemma melko hyvin yli 28 jalkaa pitkienveneiden hintoja laskiessa. Nathaniel Benjaminin mukaan tällaisten veneiden myyntihinta on 10 dollaria/pauna. Näin 8000 paunaa painava Black Rose -jooli maksaa asiakkaalle 80 000 dollaria (560 000 markkaa), kuunari 76 000 paunaa painava Rebecca noin 760 000 dollaria  (5,3 miljoonaa markkaa). Pienemmät veneet maksavat suhteessa enemmän. Esimerkiksi Bella-luokan vene, joka on 21 jalkaa pitkä ja painaa 3 200 paunaa, maksaa jo noin 40 000 dollaria (280 000 markkaa).