Gjertrud

"Minun mielestäni Gjertrud on maailman kaunein alus", Mikko Karvonen vastaa kysymykseen mikä saa miehen ostamaan pohjoisnorjalaisen purjekalastuskutterin.

Toimitusjohtaja Mikko Karvosella oli kuuden vuoden ajan aluksenaan 55-tonninen troolari. Hän oli myynyt sen paria kuukautta aiemmin ja istui keväällä 1998 Pohjoisrannassa, kun katse kävi Gjertrudiin. Sää oli hieno, aurinko paistoi ja Kaskisiin Solöhön mennyt edellinen ihastus oli muisto vain.

"Gjertrud oli ollut talven telakalla Suomenlinnassa", Viaporin telakka ry:n jäsen Karvonen kertoo. Siellä hän näki aluksen ensi kertaa. Myös troolari oli aikanaan ollut siellä. "Timo Puikkonen on mahdollistanut laivaharrastukseni, ilman häntä en olisi pystynyt näihin."

Lause sisältää työtä, neuvoja, apua, keskusteluja, kaveruutta. Samana iltapäivänä Karvonen kysyi Puikkoselta kutterista ja tämä vastasi, että mikset soita Yrjö Wiherheimolle, omistajalle. Alus nimittäin saattaisi olla kaupan. Kontaktinumerot löytyivät ja Karvonen tapasi Wiherheimon seuraavana päivänä. Siitä kahden vuorokauden kuluttua hän omisti aluksen. Paljonko Gjertrud maksoi?

"Sitä en halua sanoa, mutta maksoin siitä kaiken, mitä oli. Tein tarjouksen kaikesta mitä oli. Enempää en olisi voinut tarjotakaan." "Maksoinko liikaa --- hinta on suhteellinen käsite ja alus uniikki. Ja kauneus on katsojan silmässä." "Todelliset kustannukset alkoivat sen jälkeen. Sehän on jatkuvaa ylläpitoa, huoltoa ja ideoiden toteuttamista. Gjertrud on kooltaan sillä rajalla, mitä yksityinen ihminen voi Suomessa pitää. Kaikki muut vastaavat ovat mukana kaupallisessa toiminnassa."

Jäämeren oloihin

Vuonna 1903 Pohjois-Norjassa Bodön seudulla rakennettu Gjertrud tehtiin alun alkaen männystä purjekalastuskutteriksi. Sen pituus on 16 m ja uppouma 25 tn. Ensimmäisen koneensa se sai vuonna 1911. Gjertrud ei ole aluksen ensimmäinen, mutta tunnettu nimi. Vuonna 1913 kauppias Gunnari osti sen Varanginvuonolle Bugoyfjordiin ja se uudelleenkastettiin kaupppiaanvaimon mukaan. Seuraavat omistajat ovat säilyttäneet kauniin nimen. Vuonna 1935 sen hankki itselleen kalastaja Henry Abrahamsen Bugoynaesista. Muutama vuosi sodan jälkeen sille tehtiin perusteellinen remontti ja koneeksi tuli 20 hv:n Wichmann semidiesel. Näin jatkui aina vuoteen 1969.

Suomalaiseen omistukseen

Henry Abrahamsenin sairastuttua valokuvaaja Matti Saanio osti Gjertrudin ja antoi peruskunnostaa sen Pykeijassa Välitalon telakalla. Silloin lankkuja vaihdettiin 110 metriä ja kone kunnostettiin. Olennaisin muutos oli keskilaivassa sijaitsevan entisen kalaruuman muuttaminen paremmin huvikäyttöön soveltuvaksi. Aluksen seuraavat omistajat olivat sukua, sillä Saanion tytär Kristiina ja miehensä Yrjö Wiherheimo ostivat ensin Gjertrudista puolet, viittä vuotta myöhemmin he ostivat aluksen kokonaan nimiinsä. Saanio-Wiherheimojen aikaan laiva liikkui lähinnä Barentsinmerellä eli niissä samoissa kylmissä vesissä, jossa se oli tehnyt päivätyönsä kalastuskutterina.

Suuri kunnostus

Talvella 1988-89 alus kunnostettiin taas täydellisesti ja taas Pykeijassa, tosin nyt B. Hovden telakalla. Kylki- ja pohjalankkuja vaihdettiin 114 kappaletta, pääkansi tukirakenteineen uusittiin, materiaaleina lehtikuusi ja oregoninmänty. Sama tehtiin koko ruffille. Myös riki ja purjeet uusittiin eli isopurje, fokka, klyyvari, jaakari sekä topseili, yhteensä 99 neliötä purjetta. Tässä kunnostuksessa Gjertrud sai uuden moottorin. Se on nyt 6-sylinterinen 127 hevosvoiman diesel. Myös vaihdelaatikko ja potkuriakseli uusittiin.

Nykyaikaa ovat Furunon tutka, B&G yleismittaristo, GPS-navigaattori ja kompassi. Sähköisessä ankkuripelissä on ohjaus sekä ruorilta että peliltä. Polttoainetankkien tilavuus on yhteensä 350 litraa, vesitankit 170 l ja septitankki sata litraa. Asumisen ja olemisen mukavuutta lisäsivät kamina sekä kiertolämmitysjärjestelmä. Pentri sai kaasulla toimivat liedet ja uunin sekä jääkaapin. Myös pesuallas uusittiin, sekoittaja toimii sekä sähköllä että jalalla ja tavaroita varten tehtiin runsaasti vetolaatikoita ja muuta säilytystilaa. Myös wc ja pesutilat uusittiin ja keulahytti entisöitiin. Gjertrudin salonki on tehty oregonmännystä. Sen totetutti puuseppä Rudi Merz. Salongissa on klaffipöytä. penkit, kaksi punkkaa, kirjahyllyt, öljylamppu, skailetti sekä kaksi avattavaa venttiiliä ja neljä ikkunaa.

Navigointitilassa on kirjahyllyt, karttapöytä, laatikko merikortteja varten, vetolaaatikostoja sekä penkki. Navigointitilan durkin alapuolisessa konetilassa on koneen lisäksi mm automaattiohjattu pilssipumppu.

Tämän valtavan kunnostuksen jälkeen Gjertrud purjehdittiin alas Norjan rannikkoa, Tanskan salmien läpi, ylös Ruotsin kylkeä Suomeen ja Helsinkiin. Aluksen jatkuvaa korjaamisentarvetta kuvaa se, että koko riki uusittiin vuonna 1994. Masto, toppitanko, puomi, kahvelipuomi ja keulapuu tehtiin lehtikuusesta. Kolmea talvea myöhemmin uusittiin paarpuurin tukirakenteita ja kansilankkuja sekä rivettiin ja kitattiin kaikki pohjan saumat.

Nörttipomo lakkaa

Mikko Karvonen tietää, että aina on jotain tehtävää. Hänen linjansa on selkeä: sitä mitä itse osaa, itse tekee, loput ovat asiantuntijoitten alaa. Haastattelua edeltävänä iltana, marraskuun alkupuolella, hän oli lähes puoleen yöhön pykäämässä kehikkoa, jonka päälle levitettiin Sinbadin rannassa talviteloilla olevalle Gjertrudille pressu. Haastattelun jälkeen hän oli menossa kiristämään peitteitä ja ulkona oli myöhässä saapuneen talven ensimmäinen pyry. Maailman kolmanneksi suurimman tietokonefirman Suomen toimitusjohtajaa se ei tuntunut haittaavan. Hän tekee minkä osaa, kuten lakkaa tusinat kerrokset kantta tms, mutta muuten hän luottaa ammattilaisiin. Hän kertoo innostuneesti kannen lakkaamisesta aamukuudelta, sen päälle työpäivästä ja toisen kerroksen sivelemisestä illalla. Elämän kolmio on Lauttasaaressa kodista 200 metriä työpaikalle, sieltä 200 metriä Gjertrudille. Ainakaan toistaiseksi se ei ole muuttunut hänelle Bermudan kolmioksi.

Sisätilat ovat ihastuttavan kodikkaat. Vaaleat pinnat luovat tilaa.