Kojelaudan mittarit menivät myös vaihtoon uuden koneen myötä.

Vene pelastettiin uivasta venenäyttelystä

Kahden 32-vuotiaan kaveruksen venekuume on perua pitkältä ajalta. Mutta vuoden 1997 uiva venenäyttely muutti haaveet todeksi. Arvokkaalle veneelle Hakkaraisen ja Sundmanin paikalle tulo oli onneksi. Myyjä kertoi, että joku olisi ostanut veneen vain saadakseen siinä olleen Volvon koneen. Itse veneen kohtalona olisi ollut joutua hellapuiksi.

Puuveneen osto pisti toki miettimään, riittääkö aika veneen hoitamiseen. Oivana tukena on ollut Pekka Kosunen, jonka PK-Marine Helsingin Tattarisuolla on veneen huolto- ja talvisäilytyspaikka. "Itse autamme Pekkaa ansiokkaasti skrabaamisessa."

"Puuveneen omistajan pitää tietää, mitä tekee. Ja tukea on oltava", Sundman sanoo. "Kun kunnostaa venettä pienissä erissä, se pysyy hyvänä. Kaksi vuotta jos jätät kunnostuksessa väliin, edessä on hirveä savotta." Puuveneen pito ei ole myöskään ilmaista, joskin nyt kustannuksia on tietysti lisännyt koneen vaihto. Muutoin suurimpia töitä on ollut veneen kokonaan uudelleen lakkaaminen sisäpuolelta. Lakkana käytettiin ranskalaista Le Tonkinois -lakkaa. Jälkeä kestää katsella.

"Kyllähän tähän menee omat ja varastetut", Sundman toteaa yksinkertaisesti veneen pidon taloudesta. Mutta vene on sen arvoinen. Sen lisäksi, että sillä kuljetaan merellä, se on myös oleskelupaikka keskellä kesäistä Helsinki.

"Tämä on meidän ulkoparveke. Joskus on hienoa vain istua Pohjoisrannassa laiturissa kauniina kesäiltana", Sundman sanoo.

 

Teksti: JUHA AROMAA

Hienosti ajateltu yksityiskohta on siistiin laatikkoon piilotettu WC-pönttö. Tosin sen käyttö ei sovi ujostelijoille. Minkäänlaista näkösuojaa näin pieni vene ei pysty tarjoamaan.