Päävalikko

Puuvene-lehtiTilaa Puuvene-lehti!

Veneet

Veneiden huolto ja rakennusVeneiden huolto ja rakennus

Veneveistäjät

Yhdistykset

PuuvenelinkitAnna palautetta


SeuraavaEdellinenPuuvene-lehti 3/1999:


Kangaskannen rakentaminen Folkkariin, osa 3/4

 

    Neljän hengen talkoot

    On erityisen tärkeää, että on lämmintä, kun kangas pingotetaan. Sillä on suuri merkitys hyvän kireän lopputuloksen saamiseksi. Pingotustalkoissa on hyvä olla vähintään neljä henkeä, kaksi pingottajaa ja kaksi nupittajaa. Kankaan kiinnittämiseen käytin kuparinupeja, joita saa esimerkiksi Farsonsilta Helsingistä. Ne maksoivat kyllä 500 markkaa kilolta, mutta työtä tehdessä ne osoittautuivat hintansa väärteiksi. Leveän kantansa ansiosta ne kiinnittävät kankaan tukevasti, ja kuparinupin kannan sai helposti vasaroimalla muokattua tiiviiksi. Lisäksi ne kestävät korroosiota.

    Kangas on hyvä kiinnittää kuparinupeilla 20 - 30 millimetrin välein. Tähän remonttiin tarvitsin noin puoli kiloa nupeja.  Vettä vernissaa ja lakkamaalia

    Kun kansikangas oli voimia säästämättä kiristetty ja kiinnitetty, leikkasin ylimääräiset kankaat pois, mutta vieläkin kannattaa jättää reunoihin ylimääräistä varaa. Ylimääräinen kangas toimii nimittäin ruffin ja laidan suojana, kun kangasta kyllästetään ja maalataan.

    Tässä vaiheessa kastelin kankaan kevyesti vedellä ja maalasin välittömästi, kun kangas on vielä märkä. Näin saadaan vielä ylimääräistä kiristystä. Maalin sijasta käytin kuitenkin vernissaa. Tämän vaiheen kuivuminen kesti noin kolme vuorokautta.

    Mistään en löytänyt tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta kerrosta maalia pitää laittaa, ja kuinka paljon maalia pitää ohentaa. Kaiken lisäksi kangaskansi on hyvin tarkka maalin määrästä, sillä jos maalia on liikaa, kannesta tulee liukas ja aikaa myöten helposti halkeileva. Jos taas maalia on liian vähän, kaikki lika tarttuu kanteen tai kannesta tulee jopa vuotava.

    Maalin pitää olla aitoa öljymaalia. Internationalilla on markkinoilla polyuretaanipohjainen elastinen kansimaali, mutta sitä en halunnut kokeilla. Kansimaalina käytin Uula-tuotteen pellavaöljypohjaista lakkamaalia, joka on ominaisuuksiltaan kuten Miranol. Ainoa ero on, että siinä on käytetty kulutuskestävyyttä antamaan vain luonnonhartseja, jolloin maalista tulee hengittävämpi ja joustavampi. Maalatessa ohensin maalia noin 30 prosenttia.

    Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen kansi oli vielä laikukas. Toisen maalikerroksen jälkeen kansi oli kuin hiekkapaperia. Pito oli hyvä, mutta kansi oli myös epäsiistin ja karvaisen näköinen. Tein kevyen välihionnan karkeudella 150. Kolmannen kerroksen jälkeen tilanne näytti hyvältä ja hallitulta. Hieman kansi kuitenkin vielä kaipasi maalikerrosta, ja vedin vielä neljännen kerroksen. Aluksi näytti, että maalia olisi tullut liikaa, mutta maalin saadessa hapettua rauhassa noin viikon ajan, tilanne oli muuttunut. Mielestäni lopputuloksena oli hyvä lian hylkimis- ja liukumisestosuhde, sekä kannessa kaunis tasainen ja mattamainen pinta.

    Ylimääräiset pois ennen listoja

    Yleensä ylimääräinen kangas on leikattu listojen asentamisen jälkeen, jolloin kankaan reuna jää näkyviin. Mielestäni se on otollinen paikka, josta vesi voi tunkeutua kangasta pitkin listan alle. Leikkasinkin kankaat ennen listojen asentamista siten, että kankaan reuna jäi listojen alle.

     

Sivun alkuun

SeuraavaEdellinenPuuvene-lehti 3/1999:
Sisällysluettelo

Päävalikko

Puuvene-lehtiTilaa Puuvene-lehti!

Veneet

Veneiden huolto ja rakennusVeneiden huolto ja rakennus

Veneveistäjät

Yhdistykset

PuuvenelinkitAnna palautetta


16.01.2001