Monen vuoden remontti

Se, ettei Antienealla purjehdittu korjauskesinä, on yhdenlainen vedenjakaja. Omistajille oli selvää, ettei ole mieltä laskea keväällä vesille alusta, jonka suurimittainen  korjaaminen taas jatkuu syksyllä ja jota näin ollen olisi pitänyt rahdata Kokkolan ja Helsingin väliä. "Onhan hänessä 90 % uutta. Mutta uutta ja uutta, entä jos olisi purjehdittu kesät, olisiko tilanne silloin dramaattisesti erilainen." Sillä on Antinean henki.

Renlundille alus on Antinea. Alusta asti uudessa ei olisi ollut samaa vanhan Antinean henkeä. "Minulle Antinea on se sama vanha, sitä vain on korjattu välillä. Olihan sitä muutettu aikaisemminkin. Sen lyijyköliä syvennettiin vuonna 1935 ja sodanaikaisen rautaisen poisoton jälkeen uusi lyijyköli valettiin 1935 mittojen mukaan. Alun perin j-mitta oli 2,7 metriä, nyt se on 3,3 ja genua on suurempi nykyään ja vastaavasti isopurje pienempi. Antinea oli saanut alumiinimaston 70-luvulla ja niin myös nyt, kun se viime kesänä sai uuden maston ja purjeet."

Antinean kunnostus meni sykleissä. Sundforsin luona venepuusepän oppinsa aloittanut, tyylihuonekalusepäksi jo koulutettu Petri Wikström teki urakan loppuun. "Wikström on tehnyt niin hienoa työtä, että tuntuu kuin purjehtisi mahonkisella salin kalustolla."

Hänelle onkin uskottu tästä eteenpäin syksyiset puhdistukset ja tarkistukset, lakkaukset ja muu tarvittava. "Pölyt pois ja lakataan kerran. 20 vuoden päästä sitten puu puhtaaksi ja useampi kerros. Mutta ei mitään suurempaa. Tottakai tämä merkitsee, että veneessä on aina mukana tarvittavat välineet, jos jossakin vahingossa kolahtaa. Pienet asiat pitää hoitaa heti, ettei vesi pääse puuhun."

Korjattu Antinea maksoi Renlundin mukaan suunnilleen saman kuin 30-jalkainen lasikuituvene. Poikkeuksena tokaisu, ettei Antinea ole ongelmajätettä sitten joskus, vaan korjattavissa.

Kaunotar osakeyhtiönä

Antinean omistus on osakeyhtiömuotoinen. Osakkaat eli veljekset Renlund, Peter Dahlberg sekä vuonna 1998 mukaan tulleet Leif Böckelman sekä Gustav ja Zacharias Nyberg maksavat vastiketta vuosittain. Suurin kulu on kilpailuihin osallistuminen. Syksyt ja talvet suunnitellaan sponsorointia ja hankitaan sopimuksia. Kuutosilla toimii myös yhteistyö niin, että aina löytyy useampi alus sponsorikisojen lähtöviivalle.

Kuutoset ovat Mikael Renlundille se oikea. Hän sanoo, että kun niiden makuun pääsee, on vaikea purjehtia kilpaa muilla. "Se on nopea ja olet osa venettä, olet sisällä. Moderneissahan istutaan jossain ylhäällä. Toinen tekijä on yhteishenki. Rabbe Kihlman sanoo, että kestää viisi vuotta saada tiimi toimimaan. Viime kesä oli meidän ensimmäinen kautemme."