Sodan aikana Antinea menetti lyijykölinsä, joka korvattiin rautakölillä. Sodan jälkeen vene myytiin Ruotsiin, jossa se oli enemmän ja vähemmän kadoksissa monta vuotta.

Korjaukset alkavat

Antineasta hiottiin ensin kaikki värit, se oli ostohetkellä valkeaksi maalattu. Alun perin puinen kansi oli muuttunut vaneriksi ja rautaköli oli sodanaikainen. Lyijyköli oli tarvittu silloin toisiin tarkoituksiin. Myös masto oli vaihtunut metalliseksi. "Eihän siinä ollut pohjatukin osia lukuunottamatta mitään alkuperäistä", Mikael Renlund sanoo tänään, kun vene on seitsemän vuoden työllä ja maltilla uusittu täysin.

Se menetti myös Ruotsissa mainostetun "finska sprången" eli veneen runko oli joskus pettänyt ja perä sekä keula vajonneet kaarelle alaspäin. Myös pituus oli laskenut 11.70 metristä 37 cm, kun perä oli viistottu moderniksi. "Luultavasti siksi, että se oli ollut laho."

Mutta oli hänessä jotakin myös enemmän: kaarta kaaren seassa. Eli vuosikymmenten mittaan huonoksi menneitä kaaria ei oltu poistettu, vaan viereen oli laitettu toinen pitämään alusta kurissa. "Jo senkään takia sivulaudoistusta ei voitu käyttää uudestaan. Se oli niin täynnä niitinreikää."

Rautaköli oli epäsymmetrinen, se vaihdettiin lyijyiseen alkuperäisten piirustusten mukaan. Palatessaan Suomeen Quersista tuli taas Antinea, Mikael Renlundin mielestä nimeä ei saa vaihtaa. Vene sai myös takaisin vanhan purjenumeronsa L 24. "Se tuli takaisin sukuun."

Myös nyt jo edesmennyt Nils Hongell näki Antinean ja miten sitä oli elämä kolhinut.

Korjaten vai säilöen?

Kun ensimmäisenä kesänä todettiin, että vesilinjan alaiset työt eivät riitä, tekemiseen tuli kahden vuoden tuumauspaussi. Vaihtoehtoja alkoi kirkastua kolme, joista ensimmäinen oli juhannuskokon tarpeet, toinen paklaus ja maalaus kera vahingon kierrättämisen ja kolmas se nyt toteutunut eli veneen kunnostaminen oikeaan loistoonsa. Silloin oltiin kesässä 1992.

"Tästä edettiin rahan mukaan. Vaihdettiin mitä vaihdettava oli ja otettiin talteen sellaiset osat, jotka voitiin säästää. Esimerkiksi kaikki kaaret uusittiin ja pohjalankku tehtiin irokosta. Kansivanerit purettiin ja kansi tehtiin oregoninmännystä niin kuin se alun pitäen oli. Se on jo aika suuri osa koko korjauksesta." Vene sai samanlaisen lakatun mahonkirungon kuin vuonna 1928.

Mikael Renlund tietää, että veneen korjaamisessa on kaksi koulukuntaa, korjaajat ja museoijat. He valitsivat korjauksen.

"Helpommalla olisimme päässeet, jos olisi rakennettu kokonaan uusi vene."