Hilla

Puuvene-lehti sai kokeilla omin käsin Jarkko Reimanin Hillaa (FIN-336) Helsingin Kruunuvuoren selällä. Noin 4-6 metriä sekunnissa puhaltava lounaistuuli oli ehkä vähän liiankin hieno keli folkkarin kokeilulle.

Hilla on rakennettu vuonna 1961 ja se purjehtii Helsingin Työväen Pursiseuran lipun alla. Hillan runko on rakennettu lehtikuusesta ja kaaret ovat tammea. Vene on pidetty hienossa kunnossa, ja se on pärjännyt kilparadoillakin mainiosti. Vuoden 1998 Viaporin tuopissa Hilla nappasi 41 veneen lähdössä kolmannen sijan. Hillasta näkee, että se on kilpavene. Purjeet ovat uudet ja säädöt toimivat niin kuin pitää, joten vene on helppo trimmata vauhtiin.

Koepurjehduksellamme, jossa piti keskittyä myös valokuvaajan työntekoon, näki myös loistavasti, kuinka folkkaria voi hallita myös yksin. Toisaalta istumalaatikko on niin suuri, että kolmen hengen kilpailumiehistö ei pompi toistensa varpailla. Folkkaria voikin pitää aikansa tilaihmeenä. Alle kahdeksan metrin runkoon on saatu sekä tilava istumalaatikko että veneen kokoon nähden mukavat asuintilat - suorastaan juhlavat esimerkiksi saaristoristeilijöihin verrattuna. Folkkari täyttääkin edelleen paikkansa kansan veneenä: se on poikkeuksellisen edullinen perhevene.

Folkkarin puumasto ei ole yksinkertaisimpia rakennettavia. Tämän takia folkkariin ollaan kokeilemassa alumiinimastoa. Asiasta on keskustelua riittänyt, ja mukana ovat teknisten tekijöiden lisäksi myös tunteet. Onko folkkari entisensä, jos siinä on puumaston paikalla eloksoitu alumiinimasto? Jarkko Reiman onkin päättänyt vastata haasteeseen. Hillassa on Ruotsissa rakennettu uusi puumasto, joka nähdään käytössä tänä kesänä.

Suurimpia Hillaan tehtyjä remontteja on kangaskannen kunnostus. Kangaskannen tekeminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, vaikka ne ovat purjeveneissä ollut hyvinkin tavallisia. Hillan kansi on kuusilautaa, jonka päällä on kangas. Kangas on Ruotsista ostettua käsittelemätöntä puuvillakangasta. Se pingotetaan kuusilaudan päälle ensin käsivoimin ja kiinnitetään pienillä nupinauloilla. Sen jälkeen kangas kastellaan, ja vielä kun kangas on hieman märkä, päälle vedetään puhdasta vernissaa. Kankaan kuivuessa se kiristyy lisää. Lopuksi kangaskansi maalataan öljymaalilla. Reiman käytti maalaukseen puhdasta Uula-öljymaalia, jossa ei ole alkydia. Puuvene-lehden seuraavassa numerossa julkaisemme Reimanin kirjoittamat tarkemmat ohjeet kangaskannen teosta.