|
|
Allmogebåt, osa 3/3
|
Neitsytpurjehdus ylitti kaikki odotukset Veistäjä laski veneen vesille lauantaina 15. toukokuuta. Sunnuntaina oli neitsytpurjehduksen vuoro. Vene näytti todella upealta takila valmiina. Köysiä kahvelitakilassa kyllä riitti. Me emme veistäjän kanssa paljoa aikailleet, aloimme lastata 200 kiloa lyijyä paarlastiksi veneeseen. Vene vakavoitui oleellisesti, mutta meistä se tuntui vieläkin kelluvan aika pinnassa, joten lastasimme pilssiin niin paljon kiviä rannasta kuin sinne mahtui. Täytyyhän perinteitäkin hieman noudattaa. Kokonaispainoa paarlastille tuli kaiketi noin 300 kiloa. Päivä oli aivan upea neitsytpurjehdukselle, tuulta oli muutama metri sekunnissa ja aurinko paistoi. Me ajoimme veneen keskelle selkää ja minä vedin ison ylös. En ollut koskaan ennen käsitellyt kahvelitakilaa, ja se onkin hieman erilainen käsitellä, koska ison nostimen lisäksi tulee nostaa kahvelipuomia samaan aikaan. Takila toimi kuitenkin varsin herkästi ja purjeet saatiin hyvin ylös. Ajoimme pelkällä isolla ja fokalla pari halssia, koska emme vielä tienneet, kuinka vene käyttäytyisi. Tälläiset veneet ovat aina yksilöitä. Veneen moottori painoi noin neljänneksen siitä mitä Peter Lindqvistin edelliseen veneeseen asentama dieselmoottori painoi, ja tästäkin syystä otimme alun melko varovaisesti. Moottori kun on paarlastia sekin. Kun muutamalla halssilla osoittautui, ettei vene kallistele juuri lainkaan, nostin vielä jibin ylös, ja nyt vene alkoi todella kulkea. Varsinkin sivumyötäisellä se kulki varmasti kolme ehkäpä neljäkin solmua. Sen voi vain todeta, ettei tarvitse enää ihmetellä miten aikanaan tultiin kalasta pois samanlaisilla veneillä. Kun kryssimme takaisin selkää, en voinut kuin hämmästellä. Vene kulki vastaiseen paljon paremmin kuin olin odottanut. Veneessä oli köliä koko pohjan matkalla noin 20 senttiä korkea lankku, mutta koska vene leveytensä ansiosta ei kallistele paljoakaan, niin vähäinenkin köli auttaa paljon. Olin todella tyytyväinen veneen purjehdus ominaisuuksiin. Kotimatka purjehtien Vene oli alunperin tarkoitus tuoda Helsinkiin HTPS:lle kuorma-autolla. Autokyyti olisi kuitenkin maksanut noin 3 000 markkaa nostoineen. Olin jo harkinnut veneen tuontia purjehtien aikaisin syksyllä mutta luovuin talvella suunnitelmasta työpaikan vaihdoksen vuoksi. Kesälomani olivat nimittäin mennyttä. Suunnitelma virisi kuitenkin uudelleen oikeastaan siksi, että veistäjä ehdotti asiaa varovaisesti, koska oli sitä mieltä, että se olisi oikea tapa saattaa vene kotimatkalle. Kun vielä sain muutaman alustavan lupauksen gasteiksi, enhän voinut muuta kuin alkaa suunnitella veneen purjehtimista kotisatamaan. Kiitokset Tässä vaiheessa olisi varmaan aiheellista kiittää muutamia ihmisiä jotka ovat pyyteettömästi auttaneet talven mittaan. Tuttavani Bruno on auttanut koko projektin ajan moottoritekniikassa ja on vielä luvannut tehdä pakoputken ja konekopan mittojen mukaan, kunhan vene saadaan Helsinkiin. Sain viikonloppu gasteiksi Samin ja Mallun edellisen vuoden Atlantin ylitykseltä, Uusi esimieheni Upi lupautui alustavasti tuomaan veneen Helsinkiin Turun liepeiltä kunhan nyt sinne ensin päästäisiin. Isäni ja äitini on toiminut pankkiirina muutamana vaikeana hetkenä. Veljeäni Juhaa olen konsultoinut monissa yksityiskohdissa. Ja tietenkin veistäjämme Peter Lindqvist on tehnyt meille unelmaveneen, josta on haaveiltu vuosikausia. Ennen kaikkea vaimoni on jotenkin kestänyt tämän talven venevouhotukset, toivottavasti mukavat purjehdushetket korvaavat ne hieman raskaatkin hetket. Teksti ja kuvat: HANNU PELTONEN |
|
|
Artikkelin kuvat on poikkeuksellisesti lainattu Lindqvist Båtbyggerin sivulta. Koko veneen rakentamista pääsee seuraamaan sivuilta. |
![]()
Puuvene-lehti
2/1999:
Sisällysluettelo
|
|
16.01.2001