Uudestisyntyneen 22:sen rakentaja:

Perinteisissä tavoissa on oppimista

Vuonna 1908 syntynyt 22-veneluokka sai 90 vuotta myöhemmin yhden edustajan lisää. Jarmo Heikkilä rakensi upouuden 22 ja näytti toteen mielipiteensä: perinteiset veneenrakennustavat ovat nykypäivää.

Jarmo Heikkilä arvostaa perinteitä. Hänellä on selvä mielipide siitä, mikä on puuveneen valtti: klassisissa linjoissa pysyminen. Tämä näkemys vahvistui myös Haminan ammattiopiston veneenrakentajan opissa.

Eikä nuori mies jättänyt arvostuksiaan pelkiksi puheiksi. Päättötyö oli hieno osoitus, miten vuonna 1908 syntyneen veneluokan veneen voi rakentaa silmän iloksi vielä 90 vuotta myöhemmin - kaiken lisäksi kohtuullisin kustannuksin.

Jarmo Heikkilä osti vuonna 1987 jo 15 vuotta kuivilla olleen 22:sen. Vene oli täysi raato. Se oli ollut edellisen kesän uponneena, ja suurin osa kaarista oli poikki. Jälkeenpäin ponttilaudoista tehty kansi vuosi. Pohja oli osittain kuidutettu. "Hylyn saattaminen purjehduskuntoon osoittautui lopulta ylivoimaiseksi", Jarmo Heikkilä kertoo.

Uusi toivo herää

Jarmo Heikkilä lähti Haminaan veneenrakentajan oppiin, ja opiskelun yhteydessä heräsi uusi toivo saada 22:nen vesille. Mitat saataisiin vanhasta veneestä ja runko syntyisi Haminan ammattiopistossa päättötyönä. Alkuperäisestä veneestä pystyttiin käyttämään ainoastaan rautaköli.

Veneen suunnittelu alkoi mittaamalla vanha vene. Alunperin vene oli rakennettu 1924 Turun veneveistämöllä, mutta piirustuksia tai mittakirjaa ei löytynyt. Mittaamisessa oli omat vaikeutensa. 15 vuoden kuivillaolo, useat siirrot ja nostot ja Jarmon itse aloittama kunnostusyritys olivat muuttaneet veneen muotoa. Kiristysliinojen käytöstä huolimatta vene jäi sellaiseen muotoon, ettei mittapisteistä saanut aikaan puhdaslinjaista venettä.

"Niinpä jouduin suunnittelemaan veneen linjat uudestaan. En myöskään yrittänyt pyrkiä 22:n mittasääntöön, koska silloin vene olisi pitänyt suunnitella valmiiksi rakenteita ja rikiä myöten, ja piirustukset olisi pitänyt hyväksyttää." Veneessä on kuitenkin käytetty säännön määräämiä minimivahvuuksia ja alkuperäisen veneen rakennetta. "Halusin myös tehdä aidon saaristoristelijän, jota on mukava purjehtia ja katsoa."

"Monet sanovat, että puuveneitä ja työmenetelmiä pitäisi kehittää. Mutta onko 50 vuotta veneen iäksi lyhyt? Miksi veneiden pitäisi olla hirveän kevyitä? Miksi ne pitäisi rakentaa materiaalivahvuuksilla, jotka perustuvat ainostaan johonkin pinnoiteaineeseen tai materiaaliin?" Jarmo Heikkilä kysyy.

"Vanhoissa rakennustavoissa on enemmän opittavaa, kuin miltä vaikuttaa. Vanhat rakennustavat eivät ole työläitä ja hitaita. Ongelma on pikemminkin työmenetelmissä ja siinä, ettei ole materiaalihallintaa."

"Puuvene ei kilpaile koskaan samoilla markkinoilla kuin lasikuituvene. Puuvene on aina yksilöllinen tuote, ja juuri se on sen kilpailuvaltti." Lasikuituveneet on tarkoitettu sarjatuotantoon. Kun asiakas haluaa yksilöllisen veneen, klassinen vene on kilpailukykyinen vaihtoehto lasikuituveneeseen verrattuna, koska esimerkiksi muotinvalmistuskustannukset jäävät pois.

"Tämän takia on turha modernisoida kunniakasta puuveneen rakennusperinnettä, koska juuri se, miten veneet on rakennettu, kiehtoo ihmisiä", Jarmo Heikkilä sanoo.

Juha Aromaa
Kuvat: Yrjö Klippi

Lue myös juttu 22-neliömetrisen saaristoristeilijän koepurjehduksesta