Storbåten

Ajatus oman veneen hankkimisesta syntyi jo yhdistyksemme perustamisvaiheessa neljä vuotta sitten. Tarvittaisiin riittävän suuri nuorisokoulutukseen soveltuva vene, jota voisi jopa yksinkin hallita, mutta joka kuitenkin antaisi riittävästi tilaa ja tekemistä kymmenenkin hengen miehitykselle. Veneessä tuli olla sellaisia perinteitä ja arvoja, jotka olennaisesti kuuluvat Helsingin merenkulkukulttuuriin. Ahvenanmaalaisten uudisrakenteet ja kaupunginmuseon kuva-arkistosta löytämämme kuvat herättivät kiinnostuksen Storbåtia, isovenettä kohtaan.

Kolme vuotta sitten tekemämme hintatiedustelut eri veneveistämöiltä rungon rakentamisesta olivat sen verran kalliita, ettemme rohjenneet ruveta toteuttamaan projektia vaan jätimme ajatuksen hautumaan. Pari vuotta sitten kuulimme Kirkkonummella olevan innokkuutta vastaavanlaisen projektin toteuttamiseen (katso myös Kirkkonummen seuran kotisivu). He olivat saaneet vihiä saarenmaalaisesta veistämöstä, joka voisi tehdä tämän kokoluokan veneitä edullisemmin kuin suomalaiset veistämöt. Päätimme yhteistuumin selvitellä asiaa.

Samanaikaisesti löytyi kiinnostusta kolmannellekin Storbåtenille, joten yhteistilauksen tuoma etu houkutteli aloittamaan projektin tarkemman suunnittelun. Ensin tarvittaisiin veneen rakennepiirustukset. Veneen suunnittelu alkoi perehtymällä syvemmin Storbåtiin venetyyppinä ja sen historiaan.

Storbåt Venetyyppinä

Storbåt on ollut tärkeä osa talonpoikaismerenkulun historiaa läpi Itämeren saaristojen. Storbåteneiden kukoistusaika alkoi 1700-luvulta ja jatkui aina 1940-luvulle, kunnes moottorit ja suuremmat kuljetustarpeet hävittivät venetyypin. Storbåtit olivat 9-12-metrisiä, limilautaisia saaristolaisperheiden markkinaveneitä, jotka olivat usein varustettu pienellä kajuutalla. Veneillä matkattiin kauempaakin kaupunkien toreille myymään kalaa ja muita saariston tuotteita. Storbåten oli nimensä mukaisesti perheen suurin vene. Materiaalit veneen rakentamiseen haettiin yleensä oman saaren metsistä ja mitä kulloinkin sattui olemaan saatavilla.

Veneet tehtiin perheen omiin kuljetustarpeisiin. Tästä johtuen veneiden muodoissa oli huomattavaa vaihtelua eri alueilla, riippuen paikallisista olosuhteista ja veneenrakennustottumuksista sekä toisaalta saatavilla olevista rakennusmateriaaleista.

Piirustusten tekeminen

Tietoa storbåteista saimme aluksi uudisrakennettujen veneiden omistajilta. Mutta koska uudisrakenteet olivat yleensä ahvenanmaalaistyyppisiä ja halusimme rakentaa enemmän Helsingin ja Suomenlahden alueelle tyypillisen mallin, oli tietoa saatava lisää muualta. Suomen merimuseon arkistot, Helsingin kaupunginmuseon ja muutkin kuva-arkistot osoittautuivat merkittäväksi tietolähteeksi. Niinpä venepiirustuksista vastaava Visa Roine istuikin päivätolkulla näissä eri arkistoissa selaamassa vanhoja kuvia ja maalauksia veneistä ja maisemista, joissa veneitä saattoi esiintyä. Näitä vuosisadan alun valokuvia ei oltu otettu sillä tarkoituksella, että niistä pystyisi mittaamaan veneitä. Sen takia oli hyvin työlästä selvittää Helsingin alueelle ominaisten Storbåtien runkomuotoja.

Varsinaisia piirustuksia tai edes hylyn kappaleita Suomenlahdelle tyypillisistä storbåteneista ei ollut nähtävillä. Kuvia vertaillen kävi kuitenkin selväksi, että rungon muoto oli Suomenlahden storbåteneissa kapeampi ja keula terävämpi kuin ahvenanmaalaisissa veneissä. Veneen rakenteessa tuli tehdä eräitä kompromisseja. Vaikka halusimmekin kunnioittaa mahdollisimman paljon alkuperäisiä muotoja, oli myönnyttävä tiettyihin nykypäivän ratkaisuihin. Koska veneisiin asennettaisiin koneet, oli perästeevi tehtävä jykevämmäksi. Myös perinteinen, lastauksen helpottamiseksi irrotettava ylin lauta päätettiin kestävyys- ja jäykistävyyssyistä rakentaa kiinteäksi. Emmehän suunnitelleet lampaiden siirtopurjehduksia. Saatuamme piirustukset valmiiksi teimme saarenmaalaisen Vättä Puit-veistämön kanssa sopimuksen puuvalmiiden runkojen rakentamisesta.

Takila

Storbåtit olivat alun perin takiloitu viikinkiveneiden tapaan yhdellä raakapurjeella. Kahvelitakiloiden kehittyessä syntyi niin sanottu jahtitakila, eli kahvelityyppisellä isopurjeella ja pienellä keulapurjeella varustettu takila. Pidempiä matkoja varten saatettiin keulaan lisätä pieni keulapuomi klyyvaripurjetta varten. Lisäksi isopurjeen yläpuolelle saatettiin laittaa toppipurje. Nopeudella oli merkitystä, olihan kyseessä eräänlainen kilpailu parhaasta markkinapaikasta.

Eri tarkoituksiin veistetyissä veneissä oli tarpeenmukaiset takilat. Löytyipä myös parimastoisia spiira- ja kahvelitakilatyyppejä. Valitsimme jahtitakilan ennen kaikkea sen yksinkertaisuuden, mutta muunneltavuutensa johdosta. Purjepinta-alaa peruspurjeilla (iso ja fokka) tulee noin 40 neliömetriä, lisäksi myöhemmin toppi- ja klyyvaripurjeet. Purjekankaiksi hankimme Skotlannista puuvillaa muistuttavaa keinokuituista Duradonia. Tätä on käytetty muun muassa useissa Helsingin alueen kaljaaseissa.

Rungon teko

Talven aikana, veneiden eri rakentamisvaiheissa kävimme useaan kertaan Saarenmaalla. Ensimmäisillä kerroilla valitsimme veneisiin käytettävät laudat ja veimme pitempiä nauloja, rivettä ja muita tarvikkeita. Lautojen tuli olla mahdollisimman leveitä, jotta veneiden ulkonäkö pysyisi perinteisenä. Veistämöreissuilla meillä oli rakennekonsulttina Jouni Jylhä, joka oli muutama vuosi aiemmin rakentanut itselleen storbåtenin.

Veneiden tilaus herätti Saarenmaalla huomiota, siitä kirjoitettiin uutisina paikallisissa lehdissä. Veistämön väen konsultointi oli eri vaiheissa tärkeää runkojen erilaisten ratkaisujen takia. Kesän aikana ensimmäiset veneet alkoivat hiljalleen valmistua.

Valmis runko

Ensimmäinen puuvalmis runko valmistui toukokuun alkupuolella 1998. Runko kuljetettiin Halkolaiturille Helsingin purjelaivasatamaan, jossa aloitimme sen kyllästyskäsittelyn. Runko kyllästettäisiin kesän aikana perinteiseen tapaan tervan, pellavaöljyn ja puutärpätin seoksilla. Lakka ei storbåtenin kaltaisiin työveneisiin kuulu. Toukokuun puolessa välissä laiturilla järjestetty Fish and Ships -tapahtuma houkutteli tuhansia kävijöitä katselemaan purjelaivasataman tunnelmaa. Työskentelymme veneen rungon parissa herättikin suurta ihastusta ja kiinnostusta.

Kesän aikana rungon kyllästäminen jatkui ja se alkoi hiljakseen saada kauniin tummaa väriä pintaansa. Runkoon imeytettiin yhteensä yli kolmesataa litraa kyllästettä. Asensimme lisäksi vannasputken akseleineen paikalleen. Elokuun alkupuolella vene laskettiin vesille. Saimme toisen storbåtin rungon laiturille juuri ensimmäisen vesillelaskun jälkeen. Samalla kun uutta runkoa alettiin kyllästää samaan tapaan kuin ensimmäistä, asensimme vesille laskettuun veneeseen vanhan Wickströmin moottorin ja pääsimme maistelemaan ensimmäisiä ajeluita veneellä, tosin siis vielä ilman mastoa ja purjeita. Seuraavaksi veneeseen laitettiin 500 kiloa pyöreitä kiviä paarlastiksi, jolloin se muuttui vakaammaksi. Kesän aikana teimme myös valmisteluja tulevaa takilan tekoa varten. Kuljetimme viime talvena kaadetut ja kuoritut lehtikuusitukit Viaporin telakalle kuivumaan ja teimme saarnesta takilaan tulevia plokeja ja neitsyitä. Lisäksi teimme veneisiin rustiraudat ja levankikiskot.

Seuraavaksi

Tulevan syksyn ja talven aikana teemme tarvittavat asiat veneen varustamiseksi purjehduskuntoon. Mastojen ja puomien höyläys sekä takilan rakentaminen valmiiksi on ensisijainen projekti. Toinen haastava urakka on purjeiden ompelu. Lisäksi muut pienet, mutta aikaa vievät loppuvalmistelut vievät vielä paljon aikaa alkukeväällä. Teemme kaiken talkoovoimin, hyödyntäen omaa osaamistamme ja tarvittaessa ulkopuolista tietotaitoa. Edessä on vielä paljon tehtävää, niin itse veneen kuin sen rahoittamisenkin kanssa. Tavoitteemme on saada vene purjehduskuntoon toukokuun alkupuolella 1999, jolloin pääsemme aloittamaan sillä nuorisokoulutuspurjehdukset. Ehkäpä ensi kesänä Viaporin Tuopissa nähdään ensimmäistä kertaa oma storbåten-luokka. Me ainakin osallistumme siihen.

Helsingin Perinnepurjehtijat ry on vuonna 1994 perustettu nuorisoyhdistys, jonka toiminta-ajatuksena on edistää ja kasvattaa perinnepurjehduksen ja -merenkulkukulttuurin tietämystä kaikkien alasta kiinnostuneiden keskuudessa. Lisätietoja ja yhdistyksen toiminnasta ja Storbåt-projektiin osallistumisesta saa yhdistyksen kotisivulta ../../hpp/hpp.htm