Lage Sundfors - Veneenveistäjänä Euroopan Unionissa

Suomalainen käsityötaito on  asia, jota EU-direktiivit saattavat kohdella kaltoin lähivuosina. CE-merkinnän saaminen esimerkiksi suomalaisiin puuveneisiin ei ole aivan yksinkertainen asia. Kuitenkin veneilijä on alkanut jälleen ymmärtää puisen veneen arvon ja pitkäikäisyyden. Veneiden katsastusmääräykset ovat oma asiansa, mutta turvallisuuteen oleellisesti liittyvä CE-merkintä ei ole mikä tahansa asia. Jos merkintä puuttuu, ei veneellä ole mitään asiaa ulkomaisille markkinoille.

CE-merkintä ei ole ainoa uhka suomalaiselle veistämötoiminnalle. Hankalampaa on nimittäin saada päättäjä ymmärtämään verotuksen epäoikeudenmukaisuus. Veneiden tekijät eivät odota tukitoimia, niillä ei ole pitkän päälle kuin negatiivinen vaikutus. Sen sijaan toiveena on saada koneen ja ihmisen verotus samalle viivalle, se olisi käsityön tekijöille lottovoitto.

Veistäjäksi ei synnytä

Lage Sundfors on veneentekijä Kokkolan seudulta. Hän on jaksanut ahkerasti toimia myös puuveneiden tekijöiden yhdistyksessä. Hän on veneenveistäjä useammassa polvessa, muttei usko syntyneensä ammattiinsa.

- Ei veneenveistäjäksi synnytä, siihen ammattiin pitää kasvaa. Itse asiassa ongelmana on se, että kypsäksi rakentajaksi tultuaan suomalainen veneenveistäjä useimmiten hakeutuu jo pikku hiljaa takavasemmalle eläkepäivien viettoon. Ammattitaidon jakaminen eteenpäin nuoremmille tekijöille ei tahdo luonnistua, murehtii Lage Sundfors omaan käyttöön valmisteilla olevan upean kuunarin takatäkillä istuessaan.

Lagen vieressä istuu Petri Wikström, joka on vasta kasvamassa ammattiin. Eräänlainen oma työnäyte on kuunarin vieressä. Se on 1920-luvulla rakennettu kuutonen, joka on korjattu lauta kerrallaan vaihtaen tosi upeaan kuntoon. Helsinkiin menossa oleva purjevene on todellinen vesien kaunotar, kunhan kaikki viimeistelyt on tehty. Upea ilmestys on myös Lage Sundforsin omaan käyttöön tuleva reilun 13 metrin mittainen kuunari.

Meiltä puuttuu veistämötoiminta

Lage Sundfors murehtii tosissaan veneenveistotaidon säilymistä. Hän on varma siitä, ettei taito sinänsä mihinkään katoa. Aikoinaan vesillä liikkujat kehittivät omia mallejaan ja rakensivat niitä. Kokemuksen kautta malleja paranneltiin ja tieto kulki isältä pojalle vuosisadalta toiselle. Samalla tavalla tämän päivän ihminen voi oppia. Tie voisi kuitenkin olla helpompikin.

- Meiltä puuttuu sittenkin todellinen veistämötoiminta. Meillä on muutama kymmenen puuveneen veiston osaajaa, mutta tilanne voisi parantua huomattavasti veistämöiden kautta. Itse tunnen vasta nyt olevani kypsä veneenrakentaja, vaikka olen tehnyt näitä hommia jo kuusikymmenluvulta lähtien. Nyt voisin ajatella veistämön perustamista, mutta mistä siihen tarvittavat rahat saa kokoon, siinä perusongelma, juttelee Lage.

Perusongelmana on työntekijöiden palkkaamisen mahdottomuus. Siinä missä vaikkapa hitsauskoneen hankinta on yritykselle poistokelpoinen ratkaisu, maksaa työntekijän palkkaaminen koko ajan enemmän ja enemmän. Tälle peruskysymykselle päättäjien pitäisi pystyä tekemään jotain.

- Suomalainen puuveneen tekijä pysyy kilpailukykyisenä koska vain, jos hän pääsee samalle lähtöviivalle koneellisen tekemisen kanssa. Sarjavalmistus ei näissä hommissa ole mahdollista, joten kaikki perustuu käsityöhön. Sille pitäisi pystyä antamaan sille kuuluva arvo. Uskon kaikkien EU-maiden olevan tästä samaa mieltä, onhan jokaisella omat osaamisen alueensa käsityötaidossa, sanoo Lage Sundfors.

Suunnittelu on lapsenkengissä

Yhtenä suurimpana ongelmana suomalaisessa veneteollisuudessa on varsinaisen suunnittelun puuttuminen. Tähän työhön ei kenelläkään veistäjällä tahdo olla aikaa. - Emme me oikeastaan enää kehitä uusia venetyyppejä, vaan entisistä malleista kehitellään koko ajan uusia versioita pienin muutoksin. Toki sekin on tapa toimia, mutta kyllä oikeata suunnitteluakin tarvittaisiin. Veistämöiden synty voisi olla ratkaisu tähän, uskoo Sundfors.

Lage Sundforsin mukaan oikeanlainen veneveistämö olisi sellainen, että siellä olisi koko ajan uusi tulokas oppimassa alkeista lähtien. Erilaiset käsityön oppilaitokset antavat hyvän perusopin, varsinainen ammatti opitaan kuitenkin vasta itse työssä. Veneenveistäjäksi ei opi, ellei sitä todella halua.

- Me olemme nyt Petrin kanssa aloittamassa tosissaan veistämötoimintaa. Pitää vain saada tämä oma kuunari ulos täältä hallista, että pääsee seuraavia projekteja tekemään. Meillä on vakaa usko siihen, että pystymme yhdessä luomaan pohjan vaikkapa todelliselle veistämölle. Vähän siihen kaipaisi kuitenkin apua myös yhteiskunnalta. Tukia emme tarvitse, mutta koneet pitää saada samanlaiselle verolle kuin ihmisetkin, sanoo Lage.

Petri Wikström on saanut perusopetuksensa ruotsinkielisessä taide- ja käsityöoppilaitoksessa. Oman arvionsa mukaan hän tarvitsee vielä paljon käytännön kokemusta ennen kuin voi sanoa itseään veneenveiston ammattilaiseksi.

Oppisopimus on yksi tie

Yksi tie veneenveiston jalon taidon säilyttämiseksi tulevillekin sukupolville on ilman muuta oppisopimuskoulutus. Siihen onkin tuotu helpotusta. Esimerkiksi Luvialla pitkään omaa Scyllaansa rakentanut "Nalle" Nyberg päätti antaa omat taitonsa poikansa ahmittaviksi. Jokunen vuosi sitten tämä ei olisi ollut mahdollista, kun omaa perheenjäsentä ei voinut ottaa oppisopimuskoulutukseen.

- Totta kai oppisopimuskoulutus on yksi hyvä tapa viedä asiaa eteenpäin. Yhtä lailla pitäisi ehkä ymmärtää, että ammattikoulutuksen antamisessa käytäntö on ensiarvoisen tärkeätä. Mikseivät alan ammattilaiset esimerkiksi voisi antaa käytännön opetusta oppilaitosten oppilaille omassa yrityksessään. Ei minulle ole kovinkaan hyödyllistä lähteä luentoja pitämään oppilaitoksiin, sillä samaan aikaan omat työt seisovat. Tappiotahan siitä tulee, selvittää Lage Sundfors.

Työsarkaa päättäjille siis riittää. Suomella on mahdollisuus olla veneenrakennuksen erikoisosaaja. Voimme jalostaa puun mahdollisimman pitkälle muokkaamalla sen veneiksi ja myymällä sen jälkeen ulkomaille. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin oikeansuuntaisia päätöksiä.