Nalle Nyberg & poika

 Nalle Nyberg ei muutamia vuosia sitten vielä tiennyt, että poika Janne lähtee seuraamaan isänsä jälkiä veneenveistäjänä. Oppisopimus antoi mahdollisuuden siihen, että veneenveiston mestari voi opettaa omaa poikaansa ja taata sitä kautta myös luvialaisen veneenveistotaidon säilymisen.

Luvia on tunnettu purjelaivahistoriastaan ja vahvasta merellisestä perinteestään. Tämä perinne näkyy pienen kunnan elämässä edelleen, vahvasti merihenkinen Luvia on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja myös itsenäisyytensä naapurikuntia sisäänsä nielleen Porin kupeessa Rauman ja Eurajoen vesien rajautuessa etelän suunnasta muodostaen Luvian saariston kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Luvialaisuuteen kuuluu purjelaivojen ja veneiden rakentamisen perinne, jota parhaimmillaan edustaa Björn Nyberg. Yli kolme vuosikymmentä "Nallen" käsistä on syntynyt puisia kaunottaria ja yhä edelleen Scyllat kuuluvat halutuimpiin puuveneisiin Suomessa. Luvian Lankoorissa Björn Nybergillä on aikaa keskustella kyllästysvaiheessa olevan Scyllan vieressä. Poikansa Jannen kanssa hän selvittää, mitä ajattelee hyvästä veneestä ja kertoo tietysti myös mielellään itse suunnittelemansa  Scyllan ominaisuuksista.         - Ei Scylla silti ole pakollinen vaihtoehto, jos haluaa minulta veneen tilata. Suunnittelen toki mielelläni muitakin malleja, eikä yksikään rakentamistani veneistä ole samanlainen kuin joku aikaisemmista. jokaisella on omat mieltymyksensä, eikä niitä kannata jättää huomioimatta, jos päättää veneen tilata. Kyse on sentään vuoden rakennusprojektista ja pitkäaikaisesta investoinnista, juttelee Nalle, jonka lempinimi on varmaankin syntynyt yhtä paljon hänen olemuksensa ja käytöksensä kuin etunimensä suomennoksen mukaan. Nalle Nyberg on ehtinyt rakentaa jo 67 Seyllaa veistämöllään. Välillä kävi ilmassa jo sellainenkin tieto, että Nalle olisi siirtynyt eläkkeelle. Näin mies ei kuitenkaan ole edes ajatellut tehdä. Toki eläkeikä lähestyy, mutta kunnon veneenrakentaja on veneenrakentaja varmasti liki viimeiseen hengenvetoon. Perinteen jatkuminen on joka tapauksessa varmaa, sillä Janne jatkaa isän jälkiä veistämöllä.

Pohjana oli luotsikutteri

Eri venetyyppien erot voivat joskus olla pieniä. Uusia tyyppejä synnytetään pienten muutosten kautta. Peruslinjat määrää käyttötarkoitus, sisäratkaisut tehdään käyttäjän mieltymysten mukaan.

Scyllan pohjana oli toisaalta norjalainen luotsikutteri, toisaalta ruotsalainen kosteri. Colin Archer-tyyppiseksi Scyllaa voidaan sanoa, mutta paljon siinä on Nalle Nybergin omaakin kädenjälkeä. Pienestä asti veneistä ja veneilystä kiinnostunut mies tiesi veneen suunnitellessaan, mitä halusi.

- Kyllä kai aina ihailemaani norjalaista luotsikutteria voi pitää Scyllan kantaäitinä, mutta onhan sitä toki muutettukin. Tein Seyllan itselleni, mutta aika moni siihen on ihastunut, myhäilee Nalle Nyberg.

Luvialaisen veneenveistäjän olemus on nallemaisen vaatimaton. Hän tietää onnistuneensa suunnittelemaan ominaisuuksiltaan hienon veneen, mutta on aina valmis rakentamaan tilaajalle muunkinlaisia meren kulkijoita. Aivan uudenkin mallin voi suunnitella, jos tilaaja niin haluaa.

Veli halusi oppipojaksi

Björn Nybergin tie veneenveistäjäksi on oikeastaan tutunlainen - eli kaikki tapahtui tavallaan vahingossa. Velipoika pyysi oppipojaksi veistämölle, mutta nopeasti oppipojasta kasvoikin varsinainen veneenveistäjä, merikapteenin koulutuksen saanut veli kun lähti koulutuksensa mukaisiin tehtäviin merille. Nallen isä oli innokas purjehtija. Myös pojat mieltyivät mereen. Nalle ehti tehdä joskus pieniä jolliakin, mutta leipää hän lähti silti hakemaan muualta kuin meren tai veneenrakennuksen parista. Velipojan perustettua veistämön lähti Nalle veljensä oppipojaksi. Tai tavallaan molemmat olivat oppilaita.

- Veneenveiston ammattilaisen velipoika hommasi veistämölle Kaskisista. Olimme hänen oppipoikiaan. Itselläni oli Ruotsissa hankittu sahateknikon koulutus ja työkokemustakin puutavaraliikkeistä, joten materiaalien valintaa ajatellen olin vahvoilla, kertailee Nalle.

Luvialainen perinne

Nalle Nyberg sai käytännön oppia kaskislaiselta ammattilaiselta. Silti hän pitää omaa taitoaan luvialaisena. Innoittajana oli itse asiassa luvialainen kalastaja, jolla oli tapana tehdä joka talvi yksi uusi paatti. Scyllan veistäjä kertookatselleensa  tämän kalastajan työtä usein ja saaneensa itse asiassa t ätä kautta veistämisen vereensä.

Varman toimeentulon vaihtaminen vasta kypsään aikuisikään päässeenä miehenä veneenveistäjän ammattiin oli rohkea ratkaisu. Sitä ei Björn Nybergin ole tarvinnut varmasti koskaan katua. Vaikka pieni Luvian kunta on suhteellisen tuntematon muuten, niin tuhannet ihmiset tuntevat sen ainakin Scyllasta.

Velipojan lähdettyä merille ja jätettyä veistämön Nallelle, teki tämä työtä aikansa yksin. Myöhemmin kaveriksi tuli Ismo Lilja, joka on jo useamman vuoden ajan rakentanut samoja veneitä omissa tiloissaan.

-Annoin Ismolle myös oikeuden valmistaa Scyllaa, koska halusin  perinteen säilyvän. Silloin en vielä tiennyt, että poika jatkaisi veistämön pitämistä. Nyt teemme Jannen kanssa hommia yhdessä, minä opetan ja poika toivottavasti oppii, myhäilee Nalle.

Jokainen vene on oma yksilö

Puuveneen vahvuus moneen muuhun materiaaliin verrattuna on siinä, että kahta samanlaista ei periaatteessa ole. Sarjatuotannosta ei voi puhua, vaikka Nallekin on ehtinyt rakentaa jo 67 Scyllaa yli kolmenkymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä 68. vene on kyllästysvaiheessa ja seuraavan rakentaminen alkaa. Molemmat tulevat vesille reilun vuoden kuluttua.

- Viehätys puuveneen tekemisessä perustuu siihen, että jokainen vene on oma yksilönsä. Peruslinjat toki ovat samat, mutta tilaaja voi aina esittää omia toiveitaan, jotka mahdollisuuksien mukaan toteutetaan. Kahta täysin samanlaista venettä en ole rakentanut.

- Vene pitää suunnitella ja rakentaa käyttötarkoituksen mukaan. Scylla on purjehtija, joka ei kavahda tuulta ja tyrskyjä. Se on ketterä ja peräsintä totteleva. Mutta onhan olemassa muitakin hyviä venetyyppejä, sanoo Nalle.

Materiaalit valittava huolella

Nalle Nyberg rakentaa ScylIan männystä. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta aina materiaalit on valittava huolella.

-Olen toki mahongistakin rakentanut, mutta pääosan olen tehnyt männystä. Täkin teen tähän nyt rakenteilla olevaan tuttuun tapaan teakista ja kansirakennelmat mahongista. Ongelmana on sopivan puutavaran löytäminen. Itse hankin mäntypuun pääasiassa sahalta täältä Luvialta. Käyn valitsemassa puun itse, jotta saan sellaista kuin haluan.

- Männyn lisäksi esimerkiksi lehtikuusi  olisi loistava materiaali, koska se ei lahoa millään. Silti se on pinnaltaan miellyttävän kuiva käsitellä. Hankaluutena on kuitenkin heikko saatavuus, selvittää Nalle Nyberg.

Yksi oleellinen osa veneen tekemisessä on rungon kyllästäminen. Isoon yhdeksän ja puolen metrin mittaiseen Seyllaan imeytyy hyvinkin puolitoistasataa litraa pellavaöljyä. Mukaan pitää tietysti laittaa myös lahonestoa. Pinnan Nalle tekee mieluimmin tavallisilla lakoilla. Kaksikomponenttilakkojen ongelmana on se, että ne eivät tahdo pysyä öljyisen puun pinnalla.

Seuraavat kaunottaret Nalle Nyberg saa siis valmiiksi ensi vuonna. Silloin veneitä tuleekin kaksittain. Sopivin vauhti on puolitoista venettä vuodessa, kun veistämöllä työskentelee kaksi miestä. Kahden Scyllan lisäksi voi vielä tehdä yhden pienemmän veneen.

Teksti: Pekka Wallenius
Kuvat: Pekka Lehmuskallio

Veneenveiston perinne säilyy pojan kautta

Nalle Nyberg ei muutamia vuosia sitten vielä tiennyt, että poika Janne lähtee seuraamaan isänsä jälkiä veneenveistäjänä. Oppisopimus antoi mahdollisuuden siihen, että veneenveiston mestari voi opettaa omaa poikaansa ja taata sitä kautta myös luvialaisen veneenveistotaidon säilymisen.

- Aikaisemmin ei ollut mahdollista, että isä olisi opettanut poikaansa oppisopimuksella. Kun se tuli mahdolliseksi, piti tilaisuus käyttää. Mestarina minä saan opettaa ja pojalla on luja halu oppia. Toki hän on tässä mukana ollut jo kauan, mutta kiinteästi nyt kolmisen vuotta, kertoo Nalle Nyberg.

Janne Nyberg ei ole hänkään venehommissa täysin kokematon. Ensimmäinen varsinainen kosketus Scyllaan rakentamismielessä tuli oman veneen kautta.

"Ensimmäinen isän rakentama Scylla on minulla. Se vaati peruskorjausta, jonka tein nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen innostuin tästä työstä enemmänkin ja jäin isälle kaveriksi", kertoo Janne pitäessään hänkin taukoa työstä veistämöllä.

Veistämön lattialla olevat lastut, monet tutut ja vähän erikoisemmatkin työkalut, yksi korjattavana oleva ja rakennettavat veneet, tervaisen puun ja pellavaöljyn tuoksut luovat aivan oman ilmapiirinsä.

Janne Nybergin eräänlainen kisällintyö on sekin veistämön tiloissa. Kalastukseen sopiva kaunokainen voidaan varustaa mastolla ja purjeella, mutta yhtä hyvin sitä voi ajaa pelkällä moottorilla. Täkki on jo valmis, eikä vene tarvitse kuin viimeistelyt ollakseen valmis lähtemään vesille keväällä.

- Kai tätä voi kisällintyöksikin sanoa. Malli on lähes sama kuin tuossa vieressä oleva korjattava vene, jonka isä teki joitakin vuosia sitten. Selvin ero on se, että suunnittelimme tähän malliin isän kanssa peräpeilin, selvittää Janne.

Laivanrakennus hiipui aikanaan Luvialla tämän vuosisadan alkupuolella. Sen jälkeen perinteitä ovat jatkaneet veneenrakentajat  Nalle Nyberg varmistaa poikansa kautta sen, että veneiden veiston perinne säilyy Luvialla vielä ensi vuosituhannellakin Jannen kautta. Toki Luvialla taitajia on useampiakin, ehtiipä yksi keskittyä pelkkään opettamiseenkin Eurajoen opistolla. Puuveneen rakentamiseen perusopin antavat kurssit ovat tulleet suosituiksi, mikä osaltaan kertoo menossa olevasta puuveneen uudesta tulemisesta.