Puuveneen lakkaus

Puuvene-lehti kysyi lakkojen myyjiltä perinteisistä öljylakoista. Lakka vaatii aikaa ja huolellisuutta

"Kun puhutaan veneen lakkauksesta, puhutaan yleensä näkyvien puupintojen käsittelystä. Lakalla halutaan pinta, joka korostaa puun omaa olemusta sekä suojaa rasituksilta ja kulumiselta", sanoo tuotepäällikkö Jukka Haarni Maritimilta.

Kyllästys aloittaa

Puun sisäinen suojaus tapahtuu kyllästysöljyllä. Puun pinta pidetään öljymärkänä ja öljyä syötetään säännöllisesti niin kauan kuin pinta sitä imee. Tahti on seuraava: jos puu vielä imee, se on muutama tunti käsittelyn jälkeen taas himmeä ja silloin lisätään öljyä. Kun puupinta kiiltää vielä muutaman tunnin jälkeen vielä kauttaaltaan, se on imenyt sen määränsä öljyä.

Eri tuotemerkeillä on imeytymiskyvyssä ja puun solukon täyttämiskyvyssä eroja. Kun puu on imenyt öljynsä, loput pyyhitään pois ja pinnan annetaan rauhoittua. Puu on silloin aavistuksen verran turvonnutta, ja siinä on vielä haihtuvia liuotteita. Ne työntävät öljyä puun ulkopintaa kohden. Kun ne ovat haihtuneet, solukot menevät suppuun. Jos maali tai lakka sivellään liian aikaisin, liuottimien haihtuminen saa maalin tai lakan kuplille.

Malttia kuivumiseen

Kuivuminen kestää tuotteesta riippuen viikosta kahteen. Ajan voi lukea purkin kyljestä. Valmistajan ohjeita on hyvin tärkeä noudattaa, muuten tekee vain työtä hukkaan. Pinta hiotaan, kun puu on saanut levätä riittävästi öljyn jälkeen. Sitten aletaan rakentaa lakkausta. "Lakkauksen ensimmäinen asia on valita käytettävä lakka", Haarni muistuttaa. "Yksikomponenttilakoissa vaikuttavat tietysti puulaji, veneen rakenneominaisuudet, eli kuinka elävä se on, edellyttääkö rakenne myös lakalta elastisuutta. Pitää huomioida, onko veneessä limi- vai tasasaumat. Rakenne voi myös olla ristilaminoitu, jolloin se ei elä niin paljon. Kolmanneksi huomioidaan käyttökohde, eli kuinka paljon se joutuu kulutukselle alttiiksi."

"Vasta sitten mennään sellaiseen pikkuyksityiskohtaan kuin se, että valitaanko sisätiloihin puolihimmeää vai ei." Mitä elävämpi rakenne on, sitä elastisempaa pitää lakan olla, eli sitä korkeampi on sen öljypitoisuus, koska juuri öljyllä saadaan jousto lakkaan.

Lakoissa käytetään puuöljyjä. Parhaana pidetään kiinanpuuöljyä, joka säilyttää elastisuutensa pisimpään. Sen ominaisväri on myös niin vaalea, ettei se värjää lakkaa. Kiinanpuuöljy on ruskehtavan punaista, vähän mahongin väristä.

Myös muita puuöljyjä käytetään lakoissa lakkakalvon kalvonsuuntaisen elastisuuden saavuttamiseksi. Pystysuuntainen joustoa lakassa kutsutaan pehmeydeksi. Mitä joustavampaa, sitä vähemmän se kestää kulutusta. Elämättömälle rakenteelle ja kovalle mekaaniselle kulutukselle, esimerkiksi kansirakenteelle, kannattaa valita mahdollisimman kovaa kulutusta kestävä, vain vähän elastinen lakka. Kannella kävellään, siellä ovat köydet ja helat hakkaavat. Kyljet joutuvat huomattavasti vähemmän alttiiksi mekaaniselle kulutukselle ja niihin sopii elastisempi lakka, jos rakenne sitä vaatii.

Sisälle himmeää

Sisätiloihin vedetään yleensä puolihimmeää lakkaa. Se on alun perin kiiltävää, johon on lisätty ainetta, joka tekee pinnasta huokoisemman ja samalla himmeämmän. Puolihimmeä on vaikkapa pöytäpinnoilla käytännön sanelema ratkaisu. Kiiltävässä näkyy jokainen sormenjälki, himmeä imee jokaisen olutlasin muiston puun huokosiin asti. Niinpä pöytä kannattaa lakata ensin kiiltävällä ja viimeistellä puolihimmeällä.

Puun vaatimukset

Eri puulajit asettavat lakalle vaatimuksia. Tartunnan kannalta hankalimpia ovat tiikki ja iroko, koska ne ovat rasvaisia. Niiden lakkaaminen edellyttää hionnan lisäksi ohennepesua, jolla saadaan puun omaa öljyä pois. Tiikkiä ja irokoa ei kyllästetä, pintalakataan vain. Käytettävä lakkatyyppi on mahdollisimman öljypitoinen. Ensimmäiseen kerrokseen laitetaan puolet lakkaa, toinen puoli lakkabensiiniä ohenteena. Toisella kerralla ohennetta on 20 - 25 prosenttia, kolmannella kymmenisen prosenttia. Vasta sen jälkeen sivellään ohentamattomalla lakalla niin monta kertaa, että saadaan haluttu ulkonäkö. Ohentamattomia kerroksia pitää kuitenkin olla vähintään neljä. Ulkona lakkakerrosten yhteismäärän minimi on seitsemän joka tapauksessa. Näin käsitellen saadaan lakkaus, joka kestää myös säät.

Muista puulajeista havupuut ovat elastisempia kuin lehtipuut. Sama pätee kyllästysaineeseen, havupuut imevät pääsääntöisesti kyllästettä enemmän kuin lehtipuut. Mahonki tahtoo vaaleta auringon vaikutuksesta, vaikka lakassa olisi hyväkin UV-suojaus. Vaaleneminen saattaa myös olla laikukasta. Jos näin on käynyt, laikkukohdat hiotaan tasasävyisiksi. Tarvittaessa puu käsitellään liuotinpohjaisella mahonkipetsillä, jolla matkitaan puun omaa sävyä. Siten saadaan häivytettyä sävyeroja. Myös lakkoja on mahdollista sävyttää, ja se onkin näppärää pienissä korjauksissa. Mutta luonnollisempi sävy ja värin syvyys saadaan, kun sävyte on puussa eikä pinnalla olevassa lakassa.

Lämpöä lakkaukseen

Käytettävät lakat kannattaa viedä lakkauspaikalle huoneenlämpöisinä. Jos työ tehdään viileämmässä, lakka on pyrittävä pitämään lämpöisenä, noin 15 - 20 -asteisena. Lakattavan pinnan lämmön tulee olla vähintään viisi astetta samoin kuin ilman lämpötilan, jotta lakkaamisesta ylipäätään tulee mitään. Ihanteellinen lakkauslämpötila on 10 - 15 astetta. Töiden ajoittamisellakin on aikansa. Kannattaa aloittaa niin, että sively ehtii pölykuivaksi ennen kuin lämpötila laskee. Kovin myöhään iltapäivällä ei kannata lakata, sillä kosteus tiivistyy vastalakatulle pinnalle vieden siitä pintakiillon. Lakoissa annetaan tiedot, missä ajassa pinta on pölykuiva, missä ajassa voi laittaa uuden kerroksen. Ohjeita kannattaa noudattaa. Samoin kerrotaan, minkä ajan kuluessa on tehtävä välihionta ennen uutta lakkakerrosta.

Pölyt pois

Kaikki lakkaus on tehtävä mahdollisimman pölyttömässä tilassa. Ennen lakkaamisen alkua kannattaa suihkuttaa kosteaksi maa tai lattia sekä lähiympäristö. Kosteus sitoo niistä nousevaa pölyä. Lopputulosta parantaa ilman muuta pinnan hionta hienolla paperilla ennen viimeistä kerrosta. Pölyn poistamiseksi hiontapöly pyyhitään ohennepyyhinnällä ja sen jälkeen tahmaliinalla. Liina on vauvanvaipoista tuttua harsokangasta, joka on käsitelty vahanomaisilla aineilla, jotka hieman tahmeina poistavat staattista pölyä, jota ohennepyyhinnän jäljiltä vielä on jäänyt. Laakapintoja lakattaessa on muistettava, että kosteus hidastaa kuivumista lämpötilan laskiessa. Sisätiloissa täytyy ilman vaihtua hyvin. Jos ilma ei liiku ja kun liuotinhöyryt ovat ilmaa raskaampia, ne jäävät lakkapinnan päälle ja kuivuminen hidastuu arvaamattoman paljon. Tuulettamattomuus kerää sisätilan kattoon kosteutta, joka pilaa vastalakatun pinnan.

Älä säästä siveltimessä

"Siveltimessä ei kannata koskaan säästää", sanoo Jukka Haarni. Lakkasivellin on ensinnäkin lakkasivellin. Sitä ei käytetä mihinkään muuhun, ei pölyn pyyhintään, ei maalaukseen eikä kyllästysöljyn levittämiseen. Ja sivellin puhdistetaan hyvin aina ennen ja jälkeen käytön. Myös uusi sivellin puhdistetaan ennen käyttöönottoa. Paras sivellin on jo käytetty sivellin.

Lakkojen säilytys on myös rahanarvoinen asia. Kolmannespurkkia ei pidä heittää susille, vaan kaataa ohennetta pintaan ja sulkea huolellisesti, ettei aine nahkoitu. Jos niin on kuitenkin päässyt käymään, nahka leikataan pois ja lakasta siivilöidään sukkahousun läpi hituset pois ja se on taas käyttökelpoista.

Öljyttömät lakat

Öljyä sisältämättömät lakat ovat uretaani-alkydilakkoja. Niiden etuna on erittäin hyvä kulutuksenkestävyys. Ne ovat kovia ja sopivat pinnalle, joka ei elä. Yleensä näiden lakkojen kuivumisajat ovat lyhyet.

Kaksikomponentti-lakat

Kaksikomponenttilakat ovat polyuretaanilakkoja. Ne sopivat vaneripinnoille sekä joillekin oikein koville puulajeille sekä sisällä että ulkona. Ne ovat äärettömän kovia ja kestävät kulutusta. Ne ovat käytännöllisesti katsoen elämättömiä rakenteeltaan.

Lakkaa myös sisäpinnalle

Jukka Haarni haluaa myös puhua uskomuksesta, jonka mukaan puuta ei voi käsitellä toiselta puolelta, jos sitä on jo käsitelty toiselta puolelta. Takana on ajatus siitä, ettei puu pääse molemmilta puolilta käsiteltynä hengittämään. "Tuo on vain puoleksi totta, sillä yksikomponenttituotteilla ei yhden tai kahden kerroksen sively vielä estä puun hengittämistä." Yleensä puurunkoa käsitellään lakoilla ulkopuolelta, mutta sisällä lakkaa pitäisi laittaa muuallekin kuin ulkonäön vaatimiin kohteisiin. Syy on yksinkertainen: sisällä on aina suurempi kosteus kuin ulkona. Ajatellaan vaikka rimakantta. Ulkoa se on kyllästetty ja lakattu. Jos sää ulkona on lämmin, sisällä on kosteaa ja kosteus tiivistyy sisäkattoon. Jos se on kokonaan käsittelemätön, kosteus pyrkii keinolla millä hyvänsä puun läpi kohti lämmintä ulkopuolta. "Se yksinkertaisesti korkkaa lakatun kannen. Pari kerrosta lakkaa taas johtaa kondenssiveden ei puun sisään vaan juoksemaan sivuja pitkin pilssiin niin kuin pitääkin. Pari kerrosta ei estä puun hengittämistä, se luovuttaa kosteuden pois ja helpottaa kunnossapitoa", sanoo Jukka Haarni.