Haven

Havenin esikuva syntyi N. G. Herreshoffin piirustuspöydällä Amerikan itärannikolla vuonna 1914. Sen nimeksi tuli Herreshoff 12 1/2. Purresta tuli suosittu, ja sillä kilpailtiin ahkerasti. Parhaimmillaan aktiivisesti purjehtivia veneitä kiersi kilpailuissa satoja. Joel White päivitti veneen nostoköliseksi 1998, ja veneestä on tullut hyvin suosittu.

 
Havenilla on ilo purjehtia. Vene kulkee helposti myös trailerilla.

Herreshoff 12 1/2:tä rakennettiin kaikkiaan n. 350 venettä, ja viimeiset sarjasta laskettiin vesille kuuluisalla Herreshoffin telakalla 1943. Alkuperäisiä Herreshoff 12 1/2 pursia arvioidaan purjehtivan edelleenkin parisensataa venettä. Alkuperäisessä 12 1/2 oli lyijyinen 330 kg painava kiintoköli. Veneessä oli tietenkin kahvelitakila. Venettä valmistettiin myös vaihtoehtoisella bermudantakilalla vuodesta 1924 lähtien. Molempien takila vaihtoehtojen purjepinta-ala on sama 12,4 m2. Maailmansodan jälkeen veneestä tuli tuotantoon lasikuituinen versio, joka on saavuttanut myös suuren suosion päiväpursia hankkivien parissa.

Havenin piirustukset syntyivät venesuunnittelija Joel Whiten piirustuspöydällä. Häneltä oli tilattu vene, joka olisi kuin Herreshoffin 12 1/2, mutta olisi trailerilla kuljetettava. White muutti kölin nostoköliksi. Syväys pieneni muutaman sentin alle puoleen metriin. Juha Suorsan ja Jarmo Heikkilän veneessä köliin tuli painoa 260 kiloa. Vakavuuden lisäämiseksi White levensi runkoa keskikaaren kohdalla 76 mm ja perässä 38 mm. Takilavaihtoehdot pysyivät ennallaan. Kun Haveneja koepurjehdittiin, ja kilpailtiin alkuperäistä Herreshoffia vastaan, niin veneiden nopeuksissa ei juurikaan havaittu eroja.

Veneen hinta on USA:ssa muovisena vähän alle 100 000 markkaa ja puisena vähän yli 100 000 markkaa. Suorsa ja Heikkilä arvelivat pystyvänsä tekemään veneen puisena alle 100 000 markan.

Miksi Haven

Juha Suorsa ja Jarmo Heikkilä opiskelivat Haminassa veneenrakennusta, ja opettajana ollut amerikkalainen Bill Bucholts suositteli heille Havenin rakentamista. Vene oli opettajan mielestä rakennusprojektina haastava. Havenin rakentamisessa on samat opit opittava, kuin isommankin veneen veistämisessä. Pojat halusivat tehdä veneen, joka olisi tasasaumainen. Haven rakennettiin Amerikassa suositun pohja ylöspäin rakennustavan mukaisesti. Tämän rakennustavan etuna on lautojen helpompi sovittaminen. Lautojen mittaaminen amerikkalaisella tavalla oli poikien mukaan kätevämpää kuin täkäläinen tapa.

Kiinnityksiin käytettiin hidasta epoksia ja haponkestäviä ruuveja. Messinkisiä ei käytetty siksi, että tammi  syövyttää messinkiä. Rakentamisurakka aloitettiin istuttamalla ensin kölilaatikko mallin päälle, sitten  painokaaret, keula ja perä ja sitten kylkilaudat. Näin vene oli suunnilleen  rakennusvaiheensa puolivälissä. Vene aiottiin tehdä lehtikuusesta, mutta osa alimmista laudoista olisi tarvinnut leveyttä yli 50 senttiä, jotta ne olisi voitu sahata muotoonsa. Näin leveää lehtikuusta ei löytynyt, joten koko vene päätettiin rakentaa männystä. Havenin muoto on sellainen, että hävikki laudoissa on hurjat  60-70%. Jotta kustannukset olisi pystytty pitämään aisoissa oli myös luovuttava kalliimmasta lehtikuusesta.

Havenin rakentamisen vaikeutta kuvaa hyvin se, että ensimmäistä lautaa pojat sovittivat kaksi päivää, loput istutukset sujuivat sitten hieman nopeammin. Masto tehtiin kuusesta yhdessä päivässä. Työläimpiä olivat luukut. Havenin helat valittiin pronssista itse. Ensin tehtiin ohjeiden mukaiset valumallit, ja valun jälkeen ne viimeisteltiin hiomalla.

Pieni iso pursi

Haven yllättää vakavuudellaan. Kun veneen koko on jolla luokkaa on siihen astuvalle suuri hämmästys, kun vene ei keinahdakaan kallelleen. Kahvelipurje tuntuu suurelta ja keulapurje pieneltä. Koepurjehduksen päivä oli samalla viikolla kesäkuun alussa, kun Haven oli saanut purjeensa. Tuuli oli ihanteellinen, kevyttä keskituulta, sitä oli riittävästi, mutta ei niin paljon, että idea kauniin sään päiväpurjehduksesta tuhoutuisi. Purjeiden nosto, käännös tuuleen ja vene keinahtaa hallitusti liikkeelle. Jalusten kiristys ja pursi asettuu sopivan kallelleen ja alkaa matkanteon.

Tunne on juuriniinkuin päiväpursissa pitääkin. Purjehduksen tulee olla herraskaista ja helppoa. Avotilassa on reilusti tilaa kolmelle. Vastakäännöksissä miehistölle on enemmän tilaa, kuin esimerkiksi A-veneessä, Folkkarissa tai Haista puhumattakaan. Haven on pienestä koostaan huolimatta purjevene, eikä mikään jolla. Sen luoviominaisuudet ovat kuin köliveneen, se ei sorru ja puuskissakin se vain kallistaa hieman lisää 640 kilon painoaan, mutta hallitun rauhallisesti.

Miellyttävintä sillä on purjehtia avotuulessa. Tilaa on levittäytyä avotilaan, ja mieleen tulee ajatus ottaa eväät esiin ja ryhtyä nauttimaan kesästä, päivästä ja purjehtimisesta. 

Haven

 
Havenin keulassa on pienet tilat tavaroille. Luukkujen kaunis mahonginväri antaa kauniin kontrastin valkoiseksi maalatulle laipiolle.

Nostokölilaatikko on siron kokoinen. Veneessä on monin verroin liikkumatilaa kuin paljon suuremmissa kajuutallisissa veneissä.

Peräsinpinna menee peräpeilin läpi. Peräpeilissä oleva levanki on sopivasti poissa tieltä