Artnautica 6,5 - Erilainen näkemys purjeveneestä

On vaikea kuvitella mielessään venettä, joka ei tyyliltään muistuta lainkaan tavanomaista purjevenettä, mutta kuitenkin henkii perinteitä. Dennis Harjamaa on rakentanut sellaisen.

Kun astuu Artnautica 6,5-nimellä kulkevan prototyypin isoon istumalaatikkoon, tulee ensimmäiseksi mieleen venähtänyt E-jolla. Tosin sillä erotuksella, että korkea ja kapea kiintököli, jonka alapäässä on iso lyijybulbi, pitää veneen vakaana.

Jollarunkoa kuljettaa hyvin omintakeinen takila. Ruffin etupuolella on ilman vantteja seisova kääntyvä siipimäinen masto. Kokeneemmat venesuunnittelijat olivat sitä mieltä, että masto ei ikinä pysy pystyssä. Tukevasti se tuntuu kuitenkin paikalleen olevan laminoitu, eikä puuskaisessakaan tuulessa tullut mieleen, että se olisi kaatumassa syliin.

Maston takauraan nostetaan läpilatoitettu purje. Puomia ei ole. Purjetta käsitellään kolmella säätimellä. Siipimäistä mastoa käännetään istumalaatikkoon tulevilla köysillä, koska tuulen paine ei riitä automaattisesti kääntämään mastoa purjeen muotoon sopivaksi. Purjeessa on luonnollisesti skuutti sen kireyden säätämiseksi, mutta sen lisäksi levankiakin on opittava käyttämään. Levanki on hyvin leveä rungon muodon takia. Avotuulella levanki on vedettävä ulkolaitaan, muutoin puomiton purje muuttuu tehottomaksi pystyssä olevaksi tötteröksi. Pienen harjoittelun jälkeen purje osoittautuu käteväksi käyttää. Ja ennen kaikkea; näiden kolmen säädön lisäksi muita säätöjä ei olekaan, joten vene on hyvin yksinkertainen purjehtia. En ole koskaan ennen nähnyt purjevenettä, jossa olisi niin vähän säätöjä kuin Artnautica 6,5:ssä.

Ainoa säätö purjeiden lisäksi on nostoköli, jolla saadaan muuten reipasta 1,45 metrin syväystä rannan lähettyvillä pienennettyä 0,4 metriin. Loistava oivallus on kölilaatikon rakenne, jolla mahdollisen karilleajon vaurioita pystytään ennaltaehkäisemään. Artnautica 6,5:n pistoköli ei tule kolahduksen sattuessa pohjasta läpi, koska kölilaatikossa köli pääsee taittumaan taaksepäin

Kohtuullisesti sisätilaa - ruhtinaallisesti ulkotilaa

Aika hyvä saavutus on saada jollamaiseen runkoon rakennettua mukavan tuntuinen kihlapariristeilijän yöpymistila. Kahdelle riittää mukavasti makuutilaa, ja vieläpä pieni tila kahvinkeittoon. 6 metrin pituiseen runkoon 2,3 metrin leveys antaa mukavasti tilaa. Asiaan auttaa sekin, ettei ruffin etupuolella seisova masto vie sisätilaa. Istuma-aukossa - tai pikemminkin istuma-alueella - on ruhtinaallisesti tilaa. Purjehdittaessa tuntuu helpoimmalta istua laidalla niin kuin jollassa ikään, vaikka ajaminen onnistuukin myös pohjalla istuen. Aurinkoisella säällä saaren rannassa tilaa on auringonottoon vaikka kahta useammallekin.

Erikoisen säväyksen tekee ruffin muoto ja laminoidun rungon viininpunainen väri. Yhdessä taitetun peräpeilin  kanssa on saatu aikaan vaikutelma ajatonta aikaa henkivästä veneestä. Pienet perinteiseisiin viittaavat yksityiskohdat, kuten ruffin ikkunat, tuntuvat aluksi oudoilta yhdessä jollarungon kanssa, mutta hetken päästä ne vaikuttavat varsin viehättäviltä.

Herkkä ajettava

Meille tarjoutui tilaisuus kokeilla Artnauticaa Helsingissä Lauttasaaren selällä syyskuisessa puuskaisessa 5 - 10 metrin lounaistuulessa. Jollamainen runko antoi odottaa jollaimaista purjehdittavaa, eikä vene pettänyt odotuksia. Vene vastasi erittäin nopeasti perämiseen, ja se oli muutenkin ketterä käänneltävä. Laser-purjehtijat älkööt kuitenkaan vielä ihastuko; veneen kokoon nähden raskas kiintoköli taittaa kuitenkin sellaisia ominaisuuksia, joihin kevytveneissä ollaan totuttu. Toisaalta köli on varmaan juuri tällaisena hyvä ajatellen veneen käyttöä huvipurjehdukseen. Se ei kovassakaan puuskassa pyri lähtemään käsistä, eikä leen laidan yli saa vettä tulemaan sisään yrittämälläkään. Mahdollinen roiske- ja sadevesi valuu ulos avoimesta perästä. Kölin pitkä korkea muoto tekee veneen käsittelystä nautittavan terävää. Hätätilassa vene pyörähtää vaikka pystyakselinsa ympäri.

Kuten jo aiemmin todettiin, puomittoman läpilatoitetun purjeen skuuttaminen levangin kanssa vaatii hieman totuttelua, mutta pienen harjoittelun jälkeen ajaminen tuntuu erinomaisen yksinkertaiselta. Nousukulma tuntuu samanlaiselta kuin keskimääräisessä kevytveneessä, vaikka sekava jatkuvasti suuntaansa vaihteleva tuuli koepurjehduksen aikana hieman vaikeuttikin tuntuman saamista. On helppo kuvitella, että hyvässä aallokossa reippaalla sivumyötäisellä veneen saa plaaniin. Reippaisiin puuskiin purjetta tuntui olevan juuri sopivasti. Miten se riittää hiljaisempiin kesätuuliin jäi tällä kertaa kokeilematta.

Artnautica oli varsin miellyttävä tuttavuus. Voin kuvitella, että veneessä viihtyvät urheilullisesta, mutta helposta päiväpurjehduksesta pitävät purjehtijat.

Teksti: Juha Aromaa
Kuvat: Yrjö Klippi

Luukkujen takaa löytyy makuutilat kahdelle

Artnautica 6,5