Thalatta

Viime vuoden Kotkan puuvenemessuilla parhaiten säilytetyn veneen kunniamaininnan sai vuonna 1937 rakennettu Thalatta.

Ennen sotaa rakennettu moottorivene on Suomen vesillä todellinen harvinaisuus. Suuri osa moottoriveneistä tuhoutui sodassa, kun ne  takavarikoitiin armeijan tarpeisiin. Pelkästään Viipurin evakoinnissa arvioidaan tuhoutuneen puolet Suomen moottorivenekannasta. Purjeveneet selvisivätkin sodasta helpommalla.

Yksi ennen sotaa rakennetuista säilyneistä veneistä on Henrik Cronströmin Thalatta. Thalatta selvisi, koska se oli tuolloin Saimaalla  eikä järvillä olleita veneitä takavarikoitu.

Veneen rakensi summalainen Nestori Seppälä Henrik Cronströmin samannimiselle isoisälle. Isoisä Henrik oli Kaukaan tehtaan isännöitsijä, ja niin tarkka mies, että hän sai haukkumanimen Milli-Heikki. Tarkkaa oli myös veneen tilaaminen  Tallella on Henrik Cronströmin ja Nestori Seppälän kirjeenvaihto osoittaa, ettei venettä ostettu kuin mitä tahansa esinettä. C. G. Pettersson, oli tehnyt piirustukset, joista oli maksettava 50 kruunua.

Lukemattomia yksityiskohtia oli käyty läpi, ennen kuin varsinaiseen tilaukseen päästiin. Lopulta kuitenkin Nestori Seppälä sai 10. helmikuuta 1937 kirjoitetun kirjeen:

"Tilaan täten kyseisen moottoriveneen ins. Petterssonin piirustuksen n:o 808 mukaan valmistettuna. Hinta 18 500 markkaa vapaasti vesille laskettuna.Toimitus viimeistään kesäkuun 15. p:nä 1937. Yllämainittua toimitusaikaa on tarkoin pidettävä. Työ on tehtävä joka suhteessa ensiluokkaisesti ja tarpeiden tulee olla priima laatua." Toimitusaikaa ei siis kovin runsaasti jäänyt!

Seppälä vastasi Cronströmille tekevänsä veneen parhaalla ammattitaidolla, ja vakuutti veneen valmistuttuaan tyydyttävän tilaajaa. Työn laadun valvonnasta isoisä Cronström piti kyllä itsekin huolen. Kerran viikossa hän kävi Summassa vahtimassa, että työ sujuu niin kuin pitääkin.

Seppälä piti lupauksensa. Vene oli kesällä 1937 vedessä. ja laatukin oli priimaa. Tuskin olisi Nestori Seppälä uskonut, että Thalatta vielä 60 vuoden päästä risteilee Suomenlahtea. Pettersson oli itse arvioinut veneen saavuttavan 70 vuoden iän, joten vuosikymmenen päästä nähdään, miten on käynyt.

Pettersson oli tottunut piirtämään merikelpoisia veneitä. Itse hän näytti veneidensä kelpoisuuden ajamalla Skandinavian ympäri - loka-joulukuussa! Thalattakin on tehnyt pitkää matkaa, muun muassa Porista Gotlantiin ja Haminasta Västeråsiin.

Alkuperäisessä kunnossa

Nykyisin pojanpoika Henrik Cronströmiltä menee keväisin viikko Thalattan kunnossa pitämiseen - jos työtä tekee vuorokaudet ympäri.

- Alussa tein virheitä. Hioin liikaa ja kyllästin liian vähän, Cronström sanoo.

Thalattan runko on punahonkaa ja kansi oregon-mäntyä. Sahatut kaaret ovat tammea. Taivutetut kaaret ja sivulista ovat puolestaan saarnea. Työn laatua ja materiaalin kestävyyttä kuvaa se, että pian 60-vuotiaasta veneestä on uusittu vain sivulistat ja kymmenen sentin pätkä perästä. Kaikki muu on alkuperäistä. Kajuutan kaapeissa on alkuperäistä jopa lakka.

Varkaat ovat saaneet aikaan enemmän vahinkoa kuin ajan hammas. Veneeseen on murtauduttu kaksi kertaa. - Olen oppinut, etten lukitse enää ovia, tulee vähemmän vahinkoa.

Vesilinjan alta löytyy puinen köli. Veneessä on myös pieni masto ja apupurje, joita tosin harvoin käytetään. - Tämä jopa luovii, Cronström vakuuttaa.

Klassista tyylikkyyttä

Kun ottaa huomioon Thalattan 8,05 metrin Pituuden, 2,1 metrin leveyden ja rungon sulavan muodon, sisätilaa tuntuu olevan ruhtinaallisesti. Kajuutassa näkyy taitavan muotoilijan kynänjälki, joka on luonut mukavan ja klassisen tyylikkään oleskelutilan. Kajuutan sisustus on hieman samantyylinen kuin purjeveneissä.

Thalattassa on myös peräkajuutta, joka rauhoittaa keulakajuutan olohuoneeksi. Vene oli muutoinkin 1930-luvun oloihin moderni, siinä on alusta alkaen ollut sähköt, joka tuolloin ei ollut lainkaan tavallista.

Moottori maksoi enemmän kuin runko

Veneen hinta kuvaa hyvin, kuinka käsityön arvo 1930-luvulla oli paljon alhaisempi kuin nykyisin. Kun veneen runko maksoi 18 500 markkaa, sitä kuljettava moottori maksoi 23 000 markkaa. Asiakasta palveltiin hyvin. Kun Penta kerran sai Suomesta asiakkaan, työselostuskin käännettiin varta vasten suomeksi.

Penta L41B, kaksilitrainen, nelisylinterinen 12 hevosvoiman moottori ruostui läpi vuonna 1962. Volvolta löytyi kuitenkin juuri sopivaa tilalle. Nelisylinterin 1,8-litrainen 45 hevosvoimainen bensiinimoottori mahtui täsmälleen samaan petiin kuin aikaisempikin kone. Uusi moottori oli automiehille tuttu. Se on täsmälleen sama kuin Volvo Amazonin konepellin alta löytyvä kone.

Teksti: JUHA AROMAA