|
|
Valtameret kestävä NostalgiaVuonna 1955 Quebecissä rakennettu Nostalgia purjehti vuonna 1973 Suomen vesille. Suomeen vene myös jäi. Nykyisessä kotipaikassaan Kotkassa Nostalgiasta pitää hyvää huolta Eero Mäkinen. |
|||||||||||||||||||||
|
Veneeseen kiintyy enemmän kuin mihinkään
muuhun esineeseen, Eero Mäkinen sanoo. Nostalgiasta Eero Mäkinen tuskin ottaa avioeroa. Vuonna 1955 Quebecissä rakennettu Nostalgia (aikaisemmin Blue Teal) on ollut omistajilleen sellainen silmäterä, että moni aviovaimo tai tyttöystävä olisi kateellinen. Blue Teal rakennettiin 41 vuotta sitten Douglas Bournelle. Yhteys Suomeen oli jo tuolloin olemassa: Douglas oli naimisissa suomalaisen Marjan kanssa. Blue Teal on Philip L. Rhodesin piirtämä Whistler-tyyppivene. Niitä rakennettiin aikoinaan 23 kappaletta. Nostoköli ja kaadettava masto Vene rakennettiin moneen käyttöön. Kanadassa
sillä purjehdittiin Silloista Nostalgia selviää kaadettavan maston avulla. Koko komeus kaatuu yhden miehen voimin vantteja, löysäämällä ja, spinaakkeripuomia vipuvartena käyttämällä Itse masto on jouduttu uusimaan, koska alkuperäinen tuhoutui 1989 veistämöpalossa. Nykyinen alumiinimasto on hieman raskaampi kuin alkuperäinen rimoista liimattu ontto puumasto. Matalien vesien ongelma on ratkaistu nostokölillä. 1,5 metriin ulottuvan kolmen tonnin kiintoköIin alla on 250 kilon painoinen silikonipronssiseoksesta valmistettu levymäinen nostoköli. Köli alhaalla syväys on 2,5 metriä. NostoköIin säätövaijeri tulee pilssistä messinkiputken kautta kajuutan katolle 'ulos. Pitkän kiintokölin päällä on jyhkeä tamminen emäpuu. Valtamerikelpoinen runko Vaikka vene toisaalta piti suunnitella järville, sillä aiottiin alunperin ylittää Atlantti, jotta päästäisiin vaimon vanhaan kotimaahan. Niinpä siitä rakennettiin valtamerikelpoinen - ja se näkyy. Ainevahvuudet ja työn laatu ovat sitä luokkaa, ettei vene aivan pientä myräkkää säikähdä. Runko on mahonkia. Kaaret ovat yhdeksän tuuman jaotuksella. Kansi on irokoa, jonka päällä on tiikkirimoitus. Vahvuus on yli 30 milliä. Kajuutan mahonkisarjojen vahvuus on 42 milliä. On helppo uskoa Eeron vakuutus siitä, että kansi on periaatteessa ikuinen. Rungon erikoisuus on, ettei siinä ole jäykistäviä laipioita, vaan kaksitoista kannen ja laidan liittyiitään kiinnitettyä pronssipolviota. Vene purjehti Atlantin yli Falmouthiin vuonna 1971. Matkaan meni kolme viikkoa ja kaksi päivää. Suomeen saakka vene tuli vuonna 1973. Nostalgia jäi Suomenlahdelle Eero Mäkinen purjehti nyt Douglasin mukana, ja vuonna 1978 Eero lunasti puolet veneestä itselleen. Jo ikääntynyt Douglas ei enää halunnut purjehtia venettä takaisin Atlantin yli. Vene oli vähällä joutua Saksaan, mutta kauppa peruuntui. Douglas ja Marja tarjosivat venettä Eerolle. Unelmien kauppa toteutui, vaikka tuohon aikaan esteenä ollut valuutan sääntelykin uhkasi estää haaveen toteutumisen. Nostalgian merikelpoisuutta on kokeiltu Suomenlahdellakin: - Styyrpuurin venttiilit olivat veden alla, ja mietin, kuinka paikat kestävät. Douglas luki rauhallisesti kirjaa ruffissa, kun kysyin häneltä: "Kestääkö vene?", ja hän vastasi: "Of course, sir!". Romantiikkaa ruffissa Nostalgian ruffissa on ylevää tunnelmallisuutta. Virheettömässä lakassa olevat mahonkipinnat saavat aikaan niin romanttisen tunnelman, ettei ole mikään ihme, miten veneeseen voi kiintyä kuin vai moonsa. Katto on valkoinen ja erityisen arvokkaan vaikutelman antavat pronssiset ikkunaventtiilit. Eero Mäkinen lakkasi sisäpinnat uudelleen vuonna 1993. Kun hän osti veneen vuonna 1980, lakkapinnat olivat moiteettomat - siitä huolimatta, että aikaisempi lakkaus oli tehty veneen valmistuessa vuonna 1955! Ylevyyteen ja tunnelmallisuuteen yhdistyy käytännöllisyys ja kauppalaivojen konehuoneessa leipänsä ansainneen miehen ehdottomuus: kaiken pitää toimia. Eikä Nostalgiasta mitään epäkäytännöllistä löydykään. Monia yksityiskohtia on mietitty pitkään ennen kuin ne on toteutettu. Esimerkeiksi kelpaavat kytkin, jolla radion saa kytkettyä pois nousematta punkasta ja venttiili, jonka avulla samalla pumpulla voi tyhjentää pilssin, kylmiön sulamisvedet tai pesualtaan. Muutoksia tehdessä on kuitenkin suhtauduttava veneeseen
kunnioituksella. - Ammatin tuomaa varovaisuutta. Kaiken on toimittava aina. On väärin ajatella, että purjeveneeseen välttää huonompikin kone, kun kerran käytetään purjeita. Silloin kun moottoria purjeveneessä todella tarvitaan, on hätätilanne. Lämmityksestä huolehtii englantilainen Taylor-naftakamiina. Hormin ympärillä on teräsverkkosuoja. Veneessä on vaatekaappiin piilotettuna Thermo-lämmitin, mutta naftakamiina on niin tehokas, ettei Thermoa juuri käytetä. Kamiina toimii kuulemma vielä 20 m/s tuulessakin. Ei mikään museoesine Suuresta koostaan huolimatta Nostalgia on alunperin tarkoitettu useimmiten kahden purjehdittavaksi. Salongin sohvat toimivat samalla vuoteina. Keulassakin on toki punkat. Pentteri on sijoitettu tuloaukon kummallekin puolelle. Styyrpuurin Puolella on pesuallas ja paapuurin puolella liesi. Kaksin purjehtiminen yli kahdeksan tonnin veneellä vaatii myös nykyaikaista takilaa. Isopurje on läpilatoitettu. Keulassa on taas rullagenua. Varsinkin tunnelmallinen ruffi antaa Nostalgiasta vaikutelman huolellisuudella säilytetystä osasta veneenrakennuksen historiaa. Mutta Nostalgia ei ole mikään museoesine. Lokiin kertyy kesässä 2 000 - 3 000 mailia. Nostalgian on voinut nähdä niin Saksassa kuin Saimaallakin. Nostalgia:
JUHA AROMAA |
||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||
Sivun alkuun
Lehden sisällysluetteloon
|
|
16.01.2001