Ali-Baban sisävessa

Ali-Baban kunnostussarja jatkuu. Puuvene-lehden numeroissa 1/1995 ja 2/1995 on kerrottu kannen ja istuinlaatikon sarjojen uusimisesta Edellisessä numerossa esiteltiin Ali-Baban uusi peräpeili. Nyt on vuorossa sisävessan rakentaminen saaristoristeilijän kokoluokkaa olevaan veneeseen.

 
Vessaa tuskin huomaakaan, jos ei tiedä sen olevan portaiden alla

Muistan kun poikasena olin ystäväni Heikin ja hänen isänsä kanssa purjehtimassa kahdeksanmetrisellä kapealla purjeveneellä heidän kesäpaikkaansa Snappertunaan. Matka kesti koko päivän. En tietenkään ollut käynyt ennen Espoosta lähtöä pusikossa, niin kuin olisi pitänyt, ja Porkkalanselän jälkeen oli pakko keksiä jotakin. Se jokin oli peltipurkki. Kävi se poikasena niinkin, mutta jos nyt keskiikäisenä ja aikaisempien kelluvien asuntovaunujen mukavuuksiin tottuneena vaatii kahvinkin porsliinikupista, niin miksi tyytyisi muissakaan tarpeissaan muovituotteisiin.

Ostaessani Ali-Baban olin päättänyt, että kunnostan sen ja varustan sen maksimaalisin mukavuuksin ilman että särjen veneen hengen. Halusin pienehkön saaristoristeilijän, mutta en ajatellut tyytyä askeettisiin retkiolosuhteisiin. Olin päättänyt, että veneessä syödään hyvin ja tyylikkäästi. Olin myös päättänyt, että veneessä, jossa on vain yksi pieni koirankopin kokoinen kajuutta, olisi kaksoisvuode, keittiö, salonki ja sisävessa. Sanalla sanoen: vene aikuiseen makuun. Miksei tämänkin kokoluokan veneessä voisi olla kunnollisia mukavuuksia.

Ali-Babassa oli ollut keittiö eli pentry. Siinä oli ollut makuutilat neljälle, ei tosin kaksoisvuodetta, mutta kohtuullisen hyvät makuutilat. Salonki oli ollut myös, milloin toiset kaksi vuodetta eivät olleet käytössä. Sisävessana oli toiminut todennäköisesti posliininen potta.

Tarkoitukseni oli nostaa veneen matkustusmukavuus ensimmäiseen luokkaan ilman että vene pilataan erilaisilla siihen kuulumattomilla virityksillä. Veneessä oli sisälle mentäessä molemmilla puolilla avotilan sivupenkkien alle asti ulottuvat pistopunkat - moderni ratkaisu ennen välirauhaa rakennetussa veneessä. Pistopunkkien jälkeen veneen molemmilla sivuilla oli ja on edelleenkin pienehköt kaapit, joissa on laatikoiden ja muun säilytystilan lisäksi pöytätasot. Paapuurin puolella on avattavan pöytätason alla tila yksiliekkiselle keittimelle.

Kaapit, punkat ja sisätilat yleensäkin olivat jo tulleet siihen ikään, että kasvojen kohotus oli ajankohtainen operaatio, jotta vanha rouva saataisiin edustuskuntoon. Kunnostusta ja sisätilojen remonttia suunniteltaessa nousi esiin kysymys, mihin saisimme sovitettua kunnollisen wc-pytyn.

Ali-Baban kajuuttaan tultaessa oli portaan alle sijoitettu kohtuullisen kokoinen vetolaatikko, joka oli sisään työnnettynä avotilan lattian eli turkin alla. Siitä sain ajatuksen: voisiko pytty olla avotilan alla ikään kuin vetolaatikossa, josta se tarpeen tullen vedettäisiin esiin?

Pytyn kriittiset mitat

Seuraavaksi oli ryhdyttävä selvittämään mitkä olisivat pytyn kriittiset mitat. Oli myös mietittävä, olisiko wc kemiallinen vai vesivessa. Kemiallinen ei jostain syystä innostanut. Syytä en osaa selittää, ehkä ajatus erilaisten kemiallisten aineiden kanssa puuhailusta oli häiritsevä. Kemiallista wc:tä käytettäessä on myös riippuvainen maissa olevista palvelupisteistä.

Vesimallista käytettäessä olisi ratkaistava, olisiko järjestelmä suoraan mereen vai ensin septitankkiin ja sitten mereen. Nykyään useimmissa vierasvenesatamissä on tyhjennyspisteet, mutta se edellyttäisi melkoisen kokoista septitankkia veneeseen. Meillä on ollut tapana mieluummin etsiytyä luonnonsatamiin, joissa ei ole muita tyhjennyspalveluja kuin meri tai metsä.

Ali-Baba on kapea ja sisätiloiltaan pieni saaristoristeilijä, eikä kelluva asuntovaunu, johon saa, mahtumaan vessan, vesipostin ja kolme huonetta. Pohdiskelun tässä vaiheessa alkoi tuntua, että valinta osuu vesiklosettiin ja pieneen septitankkiin. Arvelin, että pienen septitankin saa mahtumaan pöntön taakse avotilan alle. Pieni septitankki tarvittiin, koska halusin saaristossa yöpymistä varten mahdollisuuden veneen wc:n käyttöön ilman, että tarvitsee aamu-uinnilla törmätä mihinkään yllättävään.

Ei mahdu

Pieni ja kuitenkin  jämäkän oloinen vesi-wc johon päädyin oli tunnettu merkki. Sen mitat olivat korkeus 40 cm ja leveys 48 cm ja syvyys 52 cm. Oli selvää, että pytty ei mahdu ilman, että avotilan lattiaa nostetaan noin kymmenen senttiä

Avotilaan tulevien pistopunkkien  sivuvanerit olivat uusimisen tarpeessa. Myöskin kajuutan sisäänkulun karmit, mihin luukut pujotetaan, olivat uusimisen  tarpeessa, joten työtä varten ei tarvinnut purkaa mitään turhaan.

Pohjaan reikiä!

Pohjaan tarvittiin kaksi reikää ja ne sijoitettiin kölin kummallekin puolelle. On aina suuri henkinen kärsimys, kun veneen pohjaan  tarvitsee tehdä reikä - saati sitten kaksi. Olin myös jännittynyt, koska  pohjaan porattavat reiät paljastivat pohjalautojen kunnon.

Huojennukseni oli suuri, kun havaitsin mahongin olevan kuin uutta. Ali-Baban runko on matalampi  kuin esim 6 mR-luokan veneissä  mutta kuitenkin sen verran syvä, että wc:n istuin on hyvin  vesirajan tuntumassa. Poistoja vedenottoletkuun tarvittiin kunnon kiepsaukset vesirajan yläpuolelle jottei syntyisi lappoilmiötä, joka täyttäisi veneen pöntön tyhjentymisen  sijasta.

Turkin nosto

Turkin nosto tarkoitti, että  sisääntuloon tarvittiin yksi porras Avotilan turkin ja kajuutan turkin ero oli aikaisemmin ollut vain noin kolmisenkymmentä senttiä mutta avotilan turkin nosto kymmenellä sentillä korottaisi askelkorkeuden yli 40 senttiin, mikä oli liikaa ajatellen liikkumismukavuutta.

Myöskin pistopunkkien kunto oli kehnohko, joten päätin, että ne uusitaan samalla. Nyt tilanne oli sellainen, että oikeastaan kaikki wc:n asentamista häiritsevä purettiin ja rakennettiin uudestaan. Tämä oli viisas päätös, joka todennäköisesti alensi kustannuksia, koska nyt työmaa oli vapaa kaikesta häiritsevästä ja työtä hankaloittavasta ja hidastavasta. Posliini-istuimen asentaminen oli nyt helppoa.

Suurin työ oli tietenkin ympäristön, eli turkin lattian, osittainen korottaminen ja sen päälle tulleen tiikkiritilän tekeminen. Lopputulos oli avotilan puolella mielestäni kauniimpi kuin entinen, ja pieni korotus ei todellakaan hankaloittanut kulkemista, eikä mikä tietysti on tärkeintä - liikkumista purjehduksen aikana avotilassa.

Kajuutan sisäänkäynnin tultua kuntoon ja pönttöä paikoilleen sovitettaessa tuntui wc:n sijoituspaikka niin luontevalta ja itsestään selvältä, että oikein ihmetteli, miksei tätä ole käytetty yleisemmin tämän kokoluokan veneissä. Tunsin itseni oikein tyytyväiseksi ja hieman ylpeäksikin tästä keksinnöstä. Ali-Baba oli saanut sisävessan, veneen sisätilat olivat entisenlaiset ja mitään veneen alkuperäisen suunnitelman vastaista ei ollut mielestäni tapahtunut.

Merihätä

Maltoin tuskin odottaa, että merellä tulisi hätä ja voisin turvautua upouuteen vessaan. Käytäntö on osoittanut pytyn paikan olevan erinomaisen. Se on melko ko keskellä venettä, joten aallokossakin istuinta voi käyttää melko mukavasti. Tiukalla vastaisella purjehtiessa on syytä hieman tinkiä vauhdista, ja yrittää pitää venettä kohtalaisen pystyssä.

Jos Ali-Babassa olisi ovet saranoitu, tilan sulkeminen ulkopuolelle jääviltä kävisi kätevämmin kuin liukuluukkujen asettelemalla. Onhan luukut saatava kiinni, sillä muuten joutuisi istumaan epäkohteliaasti avotilaan jääneisiin nähden selin. Olen ryhtynyt suunnittelemaan jonkinlaista verhoratkaisua, mutta siitä lisää tuonnempana.

Teksti ja kuvat: Yrjö Klippi

 
Porras on nostettu pois ja luukku avattu

 
Koko komeus täydessä toimintavalmiudessa

Avotilan korotus sai kauniin tiikkiritilän, johon karisevat roskat jaloista.